Pertti Salolainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pertti Salolainen
Pertti Salolainen.jpg
Salolainen Helsingissä maaliskuussa 2009
Pääministerin sijainen
Ahon hallitus
23.8.1991–13.4.1995
Edeltäjä Ilkka Kanerva
Seuraaja Sauli Niinistö
Ministeri ulkoasiainministeriössä,
ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri)
Holkerin hallitus
30.4.1987–25.4.1991
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995
Edeltäjä Jermu Laine
Seuraaja Ole Norrback
Kansanedustaja
23.3.1970–1.10.1996
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 19. lokakuuta 1940 (ikä 73)
Helsinki
Puolue Kansallinen Kokoomus
Puoliso Anja Orvokki Salolainen
(1964–2005†)
Koulutus kauppatieteiden maisteri (1969)
Arvonimet ministeri (2004)

Pertti Edvard Salolainen (s. 19. lokakuuta 1940 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut Yleisradion toimittajana, kansanedustajana, ministerinä, suurlähettiläänä sekä kokoomuksen puheenjohtajana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pertti Salolainen syntyi 19. lokakuuta 1940 Helsingissä välirauhan aikana ylikonstaapeli Edvard Salolaisen ja liikkeenharjoittaja Ella Salolaisen (o.s Lundqvist) pojaksi. Salolainen valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1965 ja sai kauppatieteiden maisterin arvon vuonna 1969.[1]

Salolainen aloitti uransa Yleisradion tv-uutisten lukijana ja toimittajana vuosina 1962–1965 ja oli Yleisradion taloudellisten ohjelmien tuottaja vuosina 1965–1966 sekä BBC:n toimittaja Lontoossa 1966 ja Yleisradion Lontoon kirjeenvaihtaja vuosina 1966–1969.[1]

Salolaisen puoliso oli vuodesta 1964 laborantti Anja Salolainen (e. Sonninen), joka sairastui luusyöpään vuonna 2000 ja kuoli helmikuussa 2005.[2] Heillä on kaksi lasta: Maarit (s. 1966) ja Markus (s. 1969). Vuodesta 2000 Salolainen on ollut sotilasarvoltaan majuri.[1]

Salolaisen harrastuksia ovat muun muassa luonnonsuojelu, valokuvaus, uinti, hiihto ja tennis. Salolainen joutui ryöstön uhriksi tammikuussa 2014 Rio de Janeirossa Brasiliassa, jossa hän oli loma- ja kuvausmatkalla. Hän ei saanut tilanteessa vakavia fyysisiä vammoja.[3]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salolainen valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Hän jätti eduskunnan lokakuussa 1996 siirryttyään Suomen suurlähettilääksi Lontooseen, jossa hän oli vuoteen 2004. Salolaisen tilalle eduskuntaan nousi Pirjo-Riitta Antvuori.[1]

Eduskunnassa Salolainen toimi varapuheenjohtajana sosiaalivaliokunnassa 1970–1975 ja puheenjohtajana valtiovarainvaliokunnassa 1979–1987. Salolainen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1972–1984.[1]

Salolainen sai kyseenalaista julkisuutta 1989 olemalla ensimmäinen länsimainen valtiovieras Kiinassa Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Päätös matkasta oli tosin tehty hallituksessa myös tasavallan presidentin hyväksymänä.[4][5]

Salolainen vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista 1990-luvun alussa.[6] Hän oli varapääministerinä toimiessaan ensin ETA-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja vuosina 1990–1993 ja myöhemmin Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana ja neuvottelevana ministerinä vuosina 1993–1995.[1] Salolainen on kertonut myöhemmin häneen ja useisiin muihin silloisen hallituksen ministereihin kohdistuneista tappouhkauksista Suomen neuvotellessa EU-jäsenyydestä. Hän itse kertoi joutuneensa jopa Suojelupoliisin suojelukseen, koska poliisi piti uhkauksia vakavina.[6]

Salolainen valittiin Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi Ilkka Suomisen jälkeen vuonna 1991. Salolaista puheenjohtajan tehtävässä seurasi Sauli Niinistö vuonna 1994.

Paluu eduskuntaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salolainen suostui kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen toivomuksesta puolueen Helsingin listoille vuoden 2007 eduskuntavaaleihin,[7] vaikka oli ehtinyt kieltäytyä jo kahteen otteeseen. Hän palasi eduskuntaan neljänneksi suurimmalla äänimäärällä kokoomuksen listoilta. Aiemmissa vaaleissaan Salolainen oli ollut suurimpia ääniharavia. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Salolainen nousi jälleen eduskuntaan 6 205 äänellä.[8]

Vuonna 2010 Salolainen väitti hyvitysmaksukertymän laskeneen sen takia, että laillinen kopiointi on siirtynyt uusille laitteille, joista hyvitysmaksua ei kerätä. Näillä perusteillä Salolainen vaati hyvitysmaksun laajentamista uusille laitteille, kuten tallentaville puhelimille, puhelimen muistikortteille, ulkoisille kovalevyille ja USB-muisteille. Stefan Wallin vastauksessaan osoitti kertymän laskeneen tallentavien digisovittimien myynnin laskun johdosta.[9]

Salolainen oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 2007–2011. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen hän siirtyi valiokunnan varapuheenjohtajaksi.[1] Simon Wiesenthal -keskus vaati joulukuussa 2012 Salolaisen erottamista ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä. Salolainen oli aiemmin Ylen aamu-tv:n keskustelussa esittänyt, että Yhdysvallat ei voi ottaa näkyvämpää roolia Lähi-idän rauhanneuvotteluissa maan vaikutusvaltaisen juutalaisvähemmistön takia. Järjestön mukaan Salolainen vain toisti "antisemitististä uutisankkaa juutalaisten salakerhoista".[10] Salolainen itse piti väitettään vain puhtaasti ulkopoliittisena analyysinä ja kertoi, että hänellä ei ole mitään tekemistä antisemitismin kanssa.[11]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salolainen on ollut pitkään mukana Maailman luonnonsäätiö WWF:n toiminnassa. Hän toimi WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvostossa ja rahaston varapuheenjohtajana vuosina 1972–1989 sekä myöhemmin puheenjohtajana vuosina 2006–2009.[12] Salolainen on myös rahaston kunniaperustaja vuodelta 1972.[1]

Lontoon City myönsi Salolaiselle vapaakansalaisen arvon 1998. Suomessa Salolainen sai ministerin arvonimen vuonna 2004. Hänelle on myönnetty myös Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi vuonna 1994 ja Suomen Luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki.[1][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Pertti Salolainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Nieminen, Arja: Pertti Salolainen puhuu vaimonsa tuskaisesta kuolemasta Iltalehti. 17.3.2012. Viitattu 25.6.2014.
  3. Kansanedustaja Pertti Salolainen ryöstettiin väkivaltaisesti Brasiliassa – menetti tajuntansa yle.fi. 21.1.2014. Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2014.
  4. Suokas, Janne: Suomi ja Kiina – 60 vuotta kumppanuutta gbtimes.com. 25.10.2010. GBTimes. Viitattu 26.6.2014.
  5. Liukkonen, Mauri: Pallo omassa nilkassa Savon Sanomat. 8.6.2014. Viitattu 26.6.2014.
  6. a b Tanner, Matti: EU-jäsenyydestä neuvotellut Salolainen: Sain tappouhkauksia Iltalehti. 11.1.2011. Viitattu 26.6.2014.
  7. Anttila, Timo J.: Pertti Salolainen sittenkin vaaleihin Ilta-Sanomat. 26.1.2007. Viitattu 26.1.2007.
  8. Tulospalvelu: Kansallinen Kokoomus Helsingin Sanomat. Viitattu 16.3.2012.
  9. KK 723/2010 vp Eduskunta. Viitattu 20.1.2012.
  10. Nuutinen, Anna: Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista Ilta-Sanomat. 1.12.2012. Viitattu 25.6.2014.
  11. Suomalaispoliitikon kommentti suututti juutalaiset Iltalehti. 1.12.2012. Viitattu 25.6.2014.
  12. a b Curriculum perttisalolainen.fi. 2008. Pertti Salolainen. Viitattu 25.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]