Kullervo Rainio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kullervo Rainio (s. 10. elokuuta 1924 Jyväskylä) on suomalainen sosiaalipsykologian professori ja kokoomuslainen poliitikko.

Tieteellinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio valmistui filosofian tohtoriksi 1955 (Helsingin yliopisto). Hän toimi Suomen ensimmäisenä sosiaalipsykologian professorina Helsingin yliopistossa 19621986. Tämän tieteenalan hän valitsi, koska se oli 1940-luvun lopulla uusi ja kehittyvä ala. Rainion tieteellinen tuotanto käsittää etupäässä suomen- ja englanninkielisiä tieteellisiä teoksia, oppikirjoja ja artikkeleita vuodesta 1949 alkaen. Eläkevuosinaan Rainio on perehtynyt kvanttifysiikan filosofisiin perusteisiin.

Osallistuminen politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio valittiin kansanedustajaksi Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1972 ja 1975 Helsingin kaupungin vaalipiiristä. Hän oli Tuure Junnilan ohella niitä harvoja kokoomuspoliitikkoja, jotka 1970-luvulla arvostelivat presidentti Kekkosen politiikkaa ja Kekkosen valitsemista poikkeuslailla presidentiksi 1973. Hän oli vahvasti vaikuttamassa myös yliopistojen hallinnonuudistusta vastaan ja Yleisradion epäpolitisoinnin puolesta.

Linjaerimielisyyksien vuoksi Rainio erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1978 ja liittyi Perustuslaillisen kansanpuolueen (PKP) eduskuntaryhmään 1978 mutta jäi valitsematta vuoden 1979 vaaleissa asetuttuaan PKP:n listalta ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiirissä[1]. Rainio toimi Ahti M. Salosen valitsijamiehenä vuoden 1978 presidentinvaalissa.

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio on tunnettu myös runoilijana. Hänen tärkein panoksensa lyriikalle on peräisin toisen maailmansodan jälkeiseltä vuosikymmeneltä. Rainiolle myönnettiin K. J. Gummerus Oy:n palkinto 1946. 1990-luvulla hän julkaisi kolmiosaisen romaanimuotoisen muistelmasarjan, joka ulottuu varhaiseen aikuisuuteen asti.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio oli 1952−1970 naimisissa kirjallisuudentutkija Ritva Hanhinevan kanssa. Tästä avioliitosta hänellä on kaksi lasta. Avioliiton hammaslääkäri Laura Oksasen kanssa hän on solminut 1970.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leadership Qualities. A Theoretical Inquiry and an Experimental Study on Foremen. Väitöskirja. Suomalainen tiedeakatemia, 1955.
  • Käytännön psykologiaa 1. Yksilön käyttäytyminen. WSOY, 1956.
  • Käytännön psykologiaa 2. Joukon käyttäytyminen. WSOY, 1957.
  • Ihmisyys ja isänmaa. Kustannuspiste, 1979. ISBN 951-95489-2-0.
  • Todellisuus ja kuvajainen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16207-8. Yhdessä K. V. Laurikaisen kanssa.
  • Kvantti ja kognitio: Dynaamisen psykologian tarkastelua kvantti-viitekehyksessä. Luonnonfilosofian seuran julkaisuja 14. Helsinki: Luonnonfilosofian seura, 2006. ISBN 951-98191-3-4.
  • Diskreetti prosessimalli kvantti- ja tajuntasysteemeihin sovellettuna. Luonnonfilosofian seuran julkaisuja 15. Helsinki: Luonnonfilosofian seura, 2006. ISBN 951-98191-4-2.

Runokokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nurkkapöydässä. Gummerus, 1945.
  • Lapsellinen yksinpuhelu. Gummerus, 1946.
  • Tietämättä mistään. WSOY, 1951.
  • Nämä kuvat. WSOY, 1958.
  • Kuljen veräjästä. Kuopio: Kullervo Rainio, 2006.

Muistelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.