Amerikanjuutalaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amerikanjuutalaiset
Kokonaismäärä 5 275 000 – 6 588 000
Asuinalue New York, Boston, Miami, Washington (DC), Los Angeles, San Francisco, Philadelphia, ChicagoMilwaukee
Kieli (kielet) amerikanenglanti, jiddiš, venäjä, heprea
Uskonto (uskonnot) juutalaisuus

Amerikanjuutalaiset eli Yhdysvaltain juutalaiset[1] ovat yhdysvaltalaisia, jotka ovat kansallisuudeltaan juutalaisia ja/tai joiden uskonto on juutalaisuus. Amerikanjuutalaisia on eri arvioiden mukaan 5,2–6,4 miljoonaa ja he muodostavat maailman suurimman tai Israelin jälkeen toiseksi suurimman juutalaisyhteisön. Suurin osa amerikanjuutalaisista on aškenasijuutalaisia ja Itä-Euroopasta ja Venäjältä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muuttaneiden jälkeläisiä. Myös toisen maailmansodan aikana Euroopasta tuli Yhdysvaltoihin runsaasti juutalaisia pakolaisia.

Yhdysvalloissa ei ole esiintynyt varsinaisia juutalaisvainoja ja amerikanjuutalaiset ovatkin integroituneet amerikkalaiseen yhteiskuntaan hyvin. Juutalaisten vaikutusvallan on sanottu selittävän osin esimerkiksi Yhdysvaltojen Israel-myönteisen politiikan. Israel saa amerikanjuutalaisilta myös huomattavaa taloudellista tukea. Nykyään yhteisön pahin uhka on seka-avioliittojen yleisyys: moni amerikanjuutalainen menee naimisiin ei-juutalaisen kanssa, eikä lasten identiteetti ole enää kovin juutalainen.

Yhdysvaltain suurimmat juutalaisyhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisväestön osuus osavaltioittain.

Suuntaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa on useita juutalaisuuden suuntauksia, joista osa siellä syntyneitä. Suurin suuntaus on konservatiivinen juutalaisuus, mutta myös reformijuutalaisuudella ja ortodoksijuutalaisuudella on paljon kannatusta. Rekonstruktionistinen juutalaisuus syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Kaikkien suuntausten kattojärjestö on The Synagogue Council of America.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset juutalaiset saapuivat Uuteen Amsterdamiin vuonna 1654. Vuosisadan loppuun mennessä toinen juutalaisyhteisö oli perustettu Charlestoniin. Ensimmäinen synagoga rakennettiin vuonna 1729. Alkuun Pohjois-Amerikan brittiläisten siirtokuntien juutalaiset olivat lähinnä espanjalaistaustaisia sefardijuutalaisia, mutta vuoteen 1730 mennessä Keski- ja Itä-Euroopan aškenasijuutalaisia, etenkin saksalaisia, oli siirtokuntien juutalaisista jo enemmistö. 1700-luvun lopulla Yhdysvaltojen alueella asui kaiken kaikkiaan noin 4 000 juutalaista, joista suurin osa koillisen suurissa kaupungeissa.[3]

1700-luvulla juutalaiset toimivat lähinnä kauppiaina ja maahantuojina. Heillä oli täydet kansalaisoikeudet, lukuunottamatta siirtokuntien hallintoa, joka oli protestanttien yksinoikeus. Tämäkin rajoitus poistui vuonna 1826. Juutalaisvainoja ei esiintynyt maassa, jonka asujamisto koostui suurelta osin Euroopasta uskonnollista syrjintää paenneista.[3]

1800-luvun lopulla siirtolaisuus Yhdysvaltoihin kiihtyi, ja juutalaisväestö oli kasvanut vuoteen 1887 mennessä jo 280 000:een. Saksassa syntynyt reformijuutalaisuus sai Yhdysvalloissa vankan jalansijan, ja juutalaisväestö maallistui. Myös integraatio eteni: juutalaislapset kävivät samoja julkisia kouluja kuin kristitytkin.[4]

Vuonna 1880 vain joka kuudes Yhdysvaltain juutalainen oli itäeurooppalaista syntyperää. 1800-luvun loppuvuosikymmeninä kiihtynyt muuttoliike Itä-Euroopasta toi maahan kaksi miljoonaa juutalaista, ja vuoteen 1920 mennessä jo viisi kuudesosaa maan juutalaisista oli itäeurooppalaista perua. Tulokkaat asettuivat koillisen suurkaupunkeihin, kuten New Yorkiin, Philadelphiaan, Bostoniin ja Baltimoreen, ja nousivat kovalla työnteolla vuosikymmenien kuluessa köyhyydestä keskiluokkaan.[5]

Vuonna 1924 Yhdysvaltojen maahanmuuttolakia kiristettiin, minkä seurauksena juutalaisten maahanmuutto tyrehtyi muutamaan tuhanteen vuodessa. 1920-luvulla maassa syntyi antisemitististä mielialaa, minkä seurauksena juutalaisille asetettiin rajoituksia, kuten yliopistokiintiöitä.[6] Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat vitkutteli Euroopan keskitysleirien pommittamisessa.[7] Sodan jälkeen Yhdysvalloista kuitenkin tuli Israelin läheinen liittolainen, eikä maassa ole enää esiintynyt juurikaan antisemitismiä. Juutalaiset ovat integroituneet yhteiskuntaan, ja he ovat näkyvissä asemissa kaikilla elämänaloilla. Syrjinnän puuttuminen on toisaalta lisännyt seka-avioliittoja, minkä on pelätty horjuttavan juutalaisten identiteettiä.[8]

Merkitys populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain juutalaiset ovat olleet näkyvässä osassa amerikkalaisen populaarikulttuurin synnyssä. Itä-Euroopan juutalaissiirtolaiset toivat Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa oman laulu- ja musiikkikulttuurinsa, jonka tunnetuimpia edustajia olivat George Gershwin, Irving Berlin ja Al Jolson.[9] Kuuluisin juutalainen jazzmuusikko on Benny Goodman, ja popmusiikin tunnetuimpia juutalaissyntyisiä esiintyjiä ovat muun muassa Bob Dylan, Paul Simon ja Carole King.[10]

Juutalaiset tuottajat, yrittäjät ja viihdealan ihmiset perustivat 1900-luvun alussa Hollywoodin elokuvateollisuuden, ja kaikki Hollywoodin alkuvuosikymmenten mogulit olivat juutalaisia. Tunnetuimpia uudemman ajan juutalaisia elokuvaohjaajia ovat muun muassa Steven Spielberg, Mel Brooks, Woody Allen ja Coenin veljekset.[11]

Yhdysvaltain sarjakuvakulttuuri on myös osin maan juutalaisten luomus, etenkin supersankarisarjakuvat: niin Teräsmies, Batman kuin Hämähäkkimieskin ovat lähtöisin juutalaisten sarjakuvataiteilijoiden kynästä.[12]

Elokuva- ja standup-koomikoista juutalaisia on aina ollut suuri osa: heistä tunnetuimpia ovat esimerkiksi Marxin veljekset, Jerry Lewis ja Lenny Bruce.[13]

Tunnettuja amerikanjuutalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muu viihde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barnavi, Eli: A Historical Atlas of the Jewish People. Alfred A. Knopf, 1992. ISBN 0-679-40332-9.
  • Karl-Johan Illman, Sven-Erik Klinkmann: Juutalainen kulttuuri. toim. Tapani Harviainen & Karl-Johan Illman. Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yhdysvaltain juutalaisilta vastalause Suomen hallitukselle Kaleva. Viitattu 10.4.2013.
  2. Illman 1998, s. 249–250.
  3. a b Barnavi, s. 152
  4. Barnavi, s. 174–175
  5. Barnavi, s. 204–205
  6. Barnavi, s. 218–219
  7. Barnavi, s. 234
  8. Barnavi, s. 270–271
  9. Klinkmann 1998, s. 424–425.
  10. Klinkmann 1998, s. 431–433.
  11. Klinkmann 1998, s. 427, 434–437.
  12. Klinkmann 1998, s. 438–439.
  13. Klinkmann 1998, s. 439–440.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]