Amerikanjuutalaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
American Jews
יהדות ארצות הברית
Amerikanjuutalaiset
Jewish Population by US States.jpg
amerikanjuutalaisväestön osuus
Kokonaismäärä 5 275 000 – 6 588 000
Asuinalue New York, Boston, Miami, Washington D.C., Los Angeles, San Francisco, Philadelphia, ChicagoMilwaukee
Kieli (kielet) amerikanenglanti, jiddiš, venäjä, heprea
Uskonto (uskonnot) juutalaisuus

Amerikanjuutalaiset ovat yhdysvaltalaisia, joiden uskonto tai etninen tausta on juutalaisuus. Amerikanjuutalaisia on eri arvioiden mukaan 5,2–6,4 miljoonaa, ja he muodostavat maailman suurimman tai Israelin jälkeen toiseksi suurimman juutalaisyhteisön. Suurin osa amerikanjuutalaisista on aškenasijuutalaisia ja Itä-Euroopasta ja Venäjältä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muuttaneiden jälkeläisiä. Myös toisen maailmansodan aikana Euroopasta tuli Yhdysvaltoihin runsaasti juutalaisia pakolaisia.

Yhdysvalloissa ei ole esiintynyt varsinaisia juutalaisvainoja ja amerikanjuutalaiset ovatkin integroituneet amerikkalaiseen yhteiskuntaan hyvin. Juutalaisten vaikutusvallan on sanottu selittävän osin esimerkiksi Yhdysvaltain Israel-myönteisen politiikan. Israel saa amerikanjuutalaisilta myös huomattavaa taloudellista tukea. Nykyään yhteisön pahin uhka on seka-avioliittojen yleisyys: moni amerikanjuutalainen menee nykyisin naimisiin ei-juutalaisen kanssa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Ensimmäiset juutalaiset saapuivat New Amsterdamiin vuonna 1654. Vuosisadan loppuun mennessä toinen juutalaisyhteisö oli perustettu Charlestoniin. Ensimmäinen synagoga rakennettiin vuonna 1729. Alkuun Pohjois-Amerikan brittiläisten siirtokuntien juutalaiset olivat lähinnä espanjalaistaustaisia sefardijuutalaisia, mutta vuoteen 1730 mennessä Keski- ja Itä-Euroopan aškenasijuutalaisia, etenkin saksalaisia, oli siirtokuntien juutalaisista jo enemmistö. 1700-luvun lopulla Yhdysvaltojen alueella asui kaiken kaikkiaan noin 4000 juutalaista, joista suurin osa koillisen suurissa kaupungeissa.[1]

1700-luvulla juutalaiset toimivat lähinnä kauppiaina ja maahantuojina. Heillä oli täydet kansalaisoikeudet, lukuunottamatta siirtokuntien hallintoa, joka oli protestanttien yksinoikeus. Tämäkin rajoitus poistui vuonna 1826. Juutalaisvainoja ei esiintynyt maassa, jonka asujamisto koostui suurelta osin Euroopasta uskonnollista syrjintää paenneista.[2]

1800-luvun lopulla siirtolaisuus Yhdysvaltoihin kiihtyi, ja juutalaisväestö oli kasvanut vuoteen 1887 mennessä jo 280 000:een. Saksassa syntynyt reformijuutalaisuus sai Yhdysvalloissa vankan jalansijan, ja juutalaisväestö maallistui. Myös integraatio eteni: juutalaislapset kävivät samoja julkisia kouluja kuin kristitytkin.[3]

Vuonna 1880 vain joka kuudes Yhdysvaltain juutalainen oli itäeurooppalaista syntyperää. 1800-luvun loppuvuosikymmeninä kiihtynyt muuttoliike Itä-Euroopasta toi maahan kaksi miljoonaa juutalaista, ja vuoteen 1920 mennessä jo 5/6 maan juutalaisista oli itäeurooppalaista perua. Tulokkaat asettuivat koillisen suurkaupunkeihin, kuten New Yorkiin, Philadelphiaan, Bostoniin ja Baltimoreen, ja nousivat kovalla työnteolla vuosikymmenien kuluessa köyhyydestä keskiluokkaan.[4]

Vuonna 1924 Yhdysvaltojen maahanmuuttolakia kiristettiin, minkä seurauksena juutalaisten maahanmuutto tyrehtyi muutamaan tuhanteen vuodessa. 1920-luvulla maassa syntyi antisemitisistä mielialaa, minkä seurauksena juutalaisille asetettiin rajoituksia, kuten yliopistokiintiöitä.[5] Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat vitkutteli Euroopan keskitysleirien pommittamisessa.[6] Sodan jälkeen Yhdysvalloista kuitenkin tuli Israelin läheinen liittolainen, eikä maassa ole enää esiintynyt juurikaan antisemitismiä. Juutalaiset ovat integroituneet yhteiskuntaan, ja he ovat näkyvissä asemissa kaikilla elämänaloilla. Syrjinnän puuttuminen on toisaalta lisännyt seka-avioliittoja, minkä on pelätty horjuttavan juutalaisten identitettiä.[7]

[muokkaa] Suurimmat juutalaisyhteisöt

[muokkaa] Tunnettuja amerikanjuutalaisia

[muokkaa] Lähteet

  • Barnavi, Eli: A Historical Atlas of the Jewish People. Alfred A. Knopf, 1992. ISBN 0-679-40332-9.
  1. Barnavi, s. 152
  2. Barnavi, s. 152
  3. Barnavi, s. 174–175
  4. Barnavi, s. 204–205
  5. Barnavi, s. 218–219
  6. Barnavi, s. 234
  7. Barnavi, s. 270–271

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä