Amerikanenglanti
Amerikanenglanti on lähinnä Yhdysvalloissa puhuttava englannin kielen muoto. Yli kaksi kolmasosaa englantia äidinkielenään puhuvista käyttää jotakin amerikanenglannin murretta.
Englannin kieli periytyi brittiläisen kolonisaation mukana. Ensimmäinen aalto englantia puhuvia asukkaita saapui Pohjois-Amerikkaan 1600-luvulla. Sillä vuosisadalla alueella oli myös puhujia Hollannista, Ranskasta, Saksasta, Amerikan alkuperäiskansoista, Espanjasta, Ruotsista, Skotlannista, Irlannista ja Suomesta.
[muokkaa] Erot
Yhdysvalloissa puhuttavat englannin murteet poikkeavat muista sekä kirjoitukseltaan, ääntämiseltään että kieliopiltaan. Noah Websterin ensimmäisen kerran vuonna 1828 julkaisema amerikanenglannin sanakirja mudosti amerikanenglannin leksikografian perustan.
Amerikanenglannissa on joitakin lainasanoja, joita muissa murteissa ei esiinny. Lainasanoja on saatu muun muassa espanjasta, ranskasta, hollannista, japanista, erilaisista intiaanikielistä sekä vähemmissä määrin jiddišistä ja tagalogista. Joistakin amerikanenglannissa esiintyvistä sanoista on sittemmin tullut yleisiä myös muissa englannin murteissa.
Amerikanenglannissa ja brittienglannissa on useita oikeinkirjoituseroja. -Our/-or -ero on järjestelmällinen ja yleinen oikeinkirjoitusero, esimerkiksi colour/color (=väri) tai armour/armor (=haarniska). On paljon muitakin eroja, kuten esimerkiksi aeroplane/airplane (lentokone) ja tyre/tire (rengas). Joitakin sanoja, jotka ovat brittienglannissa jo vanhentuneita, käytetään amerikanenglannissa yhä.
Selvimmät erot amerikan- ja brittienglannin ääntämisessä ovat brittienglannin pitkä a, joka ääntyy amerikanenglannissa ä:nä, lyhyt o avoimena a:na ja t usein d:nä. Lisäksi yksittäisten sanojen ääntämisessä voi olla eroja.[1]
[muokkaa] Joitakin eroja britti- ja amerikanenglannin sanastossa
[muokkaa] Lähteet
- ↑ You Talk Like Where You Come From Etälukio. Opetushallitus. Viitattu 6.3.2012.
Sivulta puuttuu