Rekonstruktionistinen juutalaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

  Osa uskontojen artikkelisarjaa
Juutalaisuus ja juutalaiset

Star of David.svg         Menora.svg

Juutalaisuus
Jumala (Jahve)
Tanak (Toora, Nevi'im, Ketuvim)
Talmud  · Halakha · Košer
Filosofia · Kabbala
Daavidintähti · Menora
Synagoga · Rabbi

Juutalaisuuden suuntaukset
Ortodoksisuus · Konservatismi
Karaiitit · Hasidismi
Reformismi · Rekonstruktionismi
Humanismi

Juhlapäivät
Sapatti · Hanukka · Jom kippur

Juutalaiset kansana
Aškenasit · Sefardit · Mizrahit

Juutalaiset maittain
Israel · Yhdysvallat · Venäjä
Ruotsi · Ranska
Suomen juutalaiset
Tunnettuja suomenjuutalaisia

Juutalaiskielet
Heprea · Jiddiš · Ladino

Juutalaisten historia
Israelin kuningaskunta · Juuda
Babylonin vankeus
1. juutalaissota · 2. juutalaissota
Haskala · Alija
Nyky-Israel · Arabikonfliktit

Antisemitismi
Pogromit
Holokausti

Poliittiset liikkeet · Sionismi

n  k  m

Rekonstruktionistinen juutalaisuus on 1920–1930-luvuilla syntynyt yhdysvaltalainen juutalaisuuden suuntaus. Liike perustuu Liettuassa syntyneen newyorkilaisen rabbin Mordecai Kaplanin (1881–1983) ajatuksiin. Kaplanin tavoitteena oli muotoilla (rekonstruoida) juutalaisuus uudelleen vastaamaan paremmin nykyajan tarpeita. Kaplan esitteli ajatuksensa julkisesti vuonna 1922. Hän julkaisi kirjan Judaism as a Civilization vuonna 1934 ja ryhtyi julkaisemaan sen pohjalta Reconstructionist-lehteä vuonna 1935 yhdessä muiden liikkeen jäsenten kanssa. Rekonstruktionismista tuli erillinen juutalaisuuden suuntaus 1960-luvun loppuun mennessä.[1]

Rekonstruktionistien jumalkäsitys eroaa radikaalisti raamatullisesta ja rabbiinisesta käsityksestä. Kaplan ei pitänyt Jumalaa yliluonnollisena olentona joka voisi muuttaa luonnonlakeja, vaan voimana joka mahdollistaa pelastuksen ja joka luo kaaoksesta kosmoksen. Hän myötäili raamantuntutkijoiden käsityksiä siinä että uskoi Tooran olevan monen eri henkilön kirjoittama. Hänen mukaansa Raamattu on kuvaus juutalaisista etsimässä Jumalaansa eikä kertomus Jumalan ja valitun kansan vaiheista. Tästä syystä rekonstruktionistit eivät pidä juutalaista lakia pyhänä tai muuttumattomana. Heille juutalaisten uskonnolliset tavat kuten juhlapyhät ja uskonnollinen esineistö ovat kansanperinnettä, jollaisia on aikojen kuluessa muodostunut kaikille kansoille. Kaplanin mukaan nämä tavat ja perinteet rikastuttavat juutalaisten henkistä elämää ja pitävät juutalaista kansaa hengissä, mutta niiden noudattamisen tulisi silti olla vapaaehtoista. Kaplanin mukaan nykyaikaan sopimattomista ja perustelemattomista säännöistä ja määräyksistä tulisi luopua, ja niille tulee löytää korvaavia tapoja.[1]

Rekonstruktionistinen juutalaisuus painottaa pääsiäiskertomuksessa juutalaisten pelastumista Egyptistä ihmeiden ja vitsausten sijaan. Sapatin rukouskirjasta on jätetty pois teologisesti kestämättömät kohdat, kuten viittaukset Tooran ilmestymiseen Siinain vuorella, juutalaisiin valittuna kansana sekä oppiin Messiaasta henkilönä.[1]

1980-luvun alussa rekonstruktionististen rabbien neuvosto kehotti siirtämään määräysvallan juutalaisesta laista rabbeilta juutalaiselle kansalle. Samalla luotiin järjestelmä, jossa kukin seurakunta sai vapaasti muodostaa omat tapansa. Neuvosto kehotti myös rabbeja hyväksymään sekaparien osallistumisen synagogan toimintaan ja hyväksymään heidän lapsensa juutalaisiksi, jos he saivat juutalaisen kasvatuksen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Cohn-Sherbok, Dan: Uusien uskontojen käskirja, s. 110, 116. Partridge, Christopher (toim.). Helsinki: Kirjapaja, 2006 (alkuteos 2004). ISBN 951-607-327-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.