Henry Kissinger
Sivulta puuttuu Henry Alfred Kissinger  |
|
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 56. ulkoministeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | William P. Rogers |
| Seuraaja | Cyrus Vance |
| Yhdysvaltain 8. kansallisen turvallisuuden neuvonantaja | |
|
|
|
| Edeltäjä | Walt Rostow |
| Seuraaja | Brent Scowcroft |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1923 (ikä 88) Fürth, Baijeri, Saksa |
| Puolue | Republikaanit |
| Ammatti | diplomaatti akateemikko |
| Uskonto | juutalainen |
| Puoliso | Ann Fleisher (aviol. 1949, ero 1964) Nancy Maginnes (aviol. 1974-) |
Henry Alfred Kissinger (oikealta nimeltään Heinz Alfred Kissinger, s. 27. toukokuuta 1923 Fürth, Saksa) on saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen diplomaatti ja Yhdysvaltain ulkoministeri Nixonin ja Fordin kausilla 1973–1977 ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja. Kissinger oli tärkeä, mutta kiistelty Yhdysvaltojen ulkopolitiikan vaikuttaja vuosina 1969–1977. Hän aloitti liennytyspolitiikan ja neuvottelut strategisten aseiden rajoittamisesta ja loi yhteyden Kiinan kansantasavaltaan sekä oli lopettamassa Vietnamin sotaa.
Vietnamin sodan rauhansopimus toi Kissingerille Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973 yhdessä Pohjois-Vietnamin ulkoministeri Le Duc Thon kanssa, joka kieltäytyi palkinnosta.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruusvuodet ja opiskelu
Kissinger oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hän joutui muuttamaan Hitlerin juutalaisvainojen vuoksi 14-vuotiaana Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 19. kesäkuuta 1943. Hän suoritti ylioppilastutkinnon George Washington High Schoolissa. Kissinger palveli Yhdysvaltain maavoimissa kersanttina.
Kissinger on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon (BA) tieteessä ja taiteessa korkeimmilla arvosanoilla Harvardin yliopistossa vuonna 1950. Filosofian tutkinnot seurasivat 1952 (MA) ja 1954(Ph.D). Hän on poliittiseltaan vakaumukseltaan liberaali republikaani. Hänestä tuli kuvernööri Nelson Rockefellerin neuvonantaja. Richard Nixonin presidenttivaalin voiton jälkeen hän pääsi tämän kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi.
[muokkaa] Poliittinen toiminta
Kissinger oli Nixonin Kansallisen turvallisuuden neuvonantajana (ulkopoliittisena neuvonantajana) 1969–1973. Nixonin ulkoministerinä hän oli vuosina 1973–1974. Hän oli myös presidentti Gerald Fordin ulkoministerinä 1974–1977. Ministerikautensa jälkeen Kissinger on työskennellyt konsulttina ja luennoijana, sekä kirjoittanut useita kirjoja poliittisesta historiasta.[1]
[muokkaa] Kritiikki
Kissingerin toimintatapana oli salamyhkäisyys. Hän aloitti neuvottelut Kiinan kanssa kertomatta tästä Yhdysvaltojen YK-lähettiläälle. Kriitikot ovat syyttäneet häntä sotarikoksista Kambodžan pommitusten ja Chilen Salvador Allenden kaatamisen yhteydessä.[2] Vuonna 2001 Christopher Hitchens julkaisi kirjan The Trial of Henry Kissinger jossa Hitchens syytti Kissingeriä kansanmurhaajaksi ja sotarikolliseksi.
Kissingerin käynnistämissä pommituksissa [3] Kambodžaan pudotettiin vuosina 1965-1973 yhteensä 2 756 941 tonnia räjähteitä.[4]
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Seymour Hersh, The Price of Power: Kissinger in the Nixon White House. 1983
- Holger Klitzing, The Nemesis of Stability. Henry A. Kissinger's Ambivalent Relationship with Germany. Trier: WVT 2007, ISBN 9783884769423.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b Henry Kissinger Encyclopedia Britannica's Guide to the Nobel Prizes
- ↑ Bob Chaundy: Profile: Henry Kissinger 2002. BBC. Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Nobelin rauhanpalkinto on suurten tunteiden palkinto 2002. Suomen Kuvalehti. Viitattu 14.3.2009. (suomeksi)
- ↑ The Walrus >> Bombing Cambodia >> Bombs Over Cambodia >> History
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Salmela, S: "Henry Kissinger, valtiomies vai sotarikollinen?" Voima 03/08
- ICAI (International Campaign Against Impunity)
