Fridtjof Nansen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fridtjof Nansen.
Nansen ja Fram.
Kansainliiton myöntämä Nansen-passi.

Fridtjof Wedel-Jarlsberg Nansen (10. lokakuuta 1861 Oslo13. toukokuuta 1930 Oslo) oli norjalainen naparetkeilijä, tutkimusmatkailija, diplomaatti ja tiedemies. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1888.

Ensimmäinen Grönlannin ylitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nansenin hiihto Grönlannin halki

Nansen teki ensimmäisen matkansa Grönlannin vesille vuonna 1882. Hän innostui yrittämään Grönlannin ylitystä vuonna 1883, kuultuaan Nordenskiöldin löytöretkestä sama vuonna[1].Nansenin suunnitelmana oli ylittää saari idästä länteen. Suunnitelma vaati navigointia välttämättömien tarvikkeiden tuomiseksi jäitse laivalta itärannikolla. Vuonna 1888 Nansen teki matkan Grönlannin halki hiihtäen Otto Sverdrupin, Samuel Balton, Oluf Dietrichsonin, Ole Nilsen Ravnan ja Kristian Kristiansenin kanssa.

He saapuivat Grönlannin itärannikolle Jason-laivalla Islannista 5. kesäkuuta 1888. 17. kesäkuuta retkikunta siirtyi kahteen veneeseen 35 mailia Sernilik-vuonosta löytääkseen sopivan maihinnousupaikan. Sopivan alueen löydyttyä miehet olivat soutaneet arviolta 150 mailia itärannikkoa ylös pohjoiseen aina 10. elokuuta saakka.[2]. Ylitys hiihtämällä kesti 41 päivää, päättyen Godhamin vuonon lähelle länsirannikolla[3].

Fram-laivan löytöretki Pohjoisnavalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli Framin retkikunta Jäämerelle

Nansen johti vuonna 1893 retkikuntaa, jonka tavoitteena oli päästä Pohjoisnavalle ajelehtimalla merivirtojen mukana Pohjoisen jäämeren yli. Tähän tehtävään suunniteltiin jään puristuksen kestävä laiva Fram. Mukaan otettiin myös rekien vetämiseen tarkoitettuja koiria siltä varalta, että laiva ajautuisi sivuun pohjoisnavalta. Syksyllä meri jäätyi, ja miehet jännittivät kestäisikö heidän laivansa jäiden puserruksen. Fram kesti ahtojäiden puristuksen. Kun parin vuoden päästä helmikuussa 1895 kävi selväksi ettei Fram saavuttaisi pohjoisnapaa, Nansen lähti Johansenin kanssa rekiretkelle kohti pohjoisnapaa. Koirat vetivät rekiä, ja mukana oli myös kajakkeja avovesirailojen ylitystä varten. Jääröykkiöt hidastivat matkantekoa, joka hidastui myös vastaan puskevan jäänalaisen merivirran takia. Niinpä Nansen päätti kääntyä huhtikuussa 1895 takaisin leveyspiiriltä 86° 14' N. Vielä vaikeammalla paluumatkalla iski ruokapula, ja miehet söivät vetokoiriaan. Nansen onnistui löytämään talvehtimispaikan Frans Joosefin maasta, jonne miehet rakensivat talvimajan. Miehet ampuivat hylkeitä ja jääkarhuja ravinnoksi ja rasvatuikun polttoaineeksi. Napayö kului pääosin majassa oleskellen. Tällä välin Fram oli vapautunut jäistä ja purjehtinut kotiin. Kun kevät koitti, Nansen ja Johansen alkoivat matkata rekien ja kajakkien kanssa kohti Frans Joosefin maan eteläosaa, missä törmäsivät ihmisiin, jotka kuljettivat heidät kotiin.

Akateeminen ura ja tieteelliset työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nansen oli Kuninkaallisen Fredrikin yliopiston (nyk. Oslon yliopisto) eläintieteen ja oseanografian professori.

Poliittinen ja diplomaattinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nansen oli Norjan suurlähettiläs Lontoossa 1906–1908 ja Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettu eli pakolaiskomissaari, missä tehtävässä hän loi pakolaisille niin sanotun Nansen-passin. Nansen sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1922. Hänen mukaansa nimettiin 1930 perustettu Kansainliiton pakolaistoimisto Office international Nansen pour les réfugiés.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nansen, Fridtjof: Hiihtäen poikki Grönlannin. (På ski over Grønland, 1888.) Suomentanut T. J. Kivilahti. Karavaanisarja 2. Lyhennetty nuorisopainos. - Kuvitus on suurimmaksi osaksi tekijän omaa käsialaa tai hänen luonnostensa mukaan tehtyjä piirroksia. Porvoo: WSOY, 1962.
  • Nansen, Fridtjof: Suksilla poikki Grönlannin: Kertomus norjalaisen Grönlannin-retkikunnan matkasta 1888–89. (På ski over Grønland, 1888.) Suomentanut Teuvo Pakkala. Varustettu 164 kuvalla ja kartoilla. Helsinki: Otava, 1896.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mowat, Farley: The Polar Passion – The Quest for the North Pole. Toronto: McClelland and Stewart Ltd, 1967.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mowat 1967, s. 199.
  2. Mowat 1967, s. 205.
  3. Mowat 1967, s. 222.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]