Framin retkikunta Jäämerelle

Fram-laiva ahtojäissä.

Framin retkikunta Jäämerelle oli norjalaisen Fridtjof Nansenin yritys purjehtia jäitä kestävällä erikoisrakenteisella Fram-laivalla pohjoisnavalle.

Fram

Framin rakennepiirustus.

Fram-laiva rakennettiin muiden naparetkeilijöiden huomioiden pohjalta, että jää nostaa alusta ylöspäin. Tarkoitus oli, että laiva ajelehtisi jäiden mukana ja veisi tutkimusmatkailijat pohjoisnavalle. Laiva oli suunniteltu kestämään jäiden puristusta ja nousemaan jäissä ylöspäin, ei rutistumaan. Tässä auttoivat pyöreä, sileä ja vahvistettu runko. Runko oli kaksinkertainen, ja uloin runko kaksoislaudoitettu. Uloin laudoitus oli eteläamerikkalaisesta lujasta puusta tehty "jäänahka". Myös sisäosien tukirakenteet suunniteltiin rungon vahvistamiseksi.

Fram oli ensimmäinen varta vasten naparetkeilyyn tarkoitettu alus. Seinät oli lämpö- ja kosteuseristetty muun muassa huovalla ja korkilla toisin kuin aikaisemmissa naparetkilaivoissa, missä kosteus pääsi sisään. Tällöin miehillä oli mukavat olot sisällä, vaikka ulkona oli kova pakkanen.

Alukseen varastoitiin tarvikkeita nimenomaan paikallaan oleskelua varten. Laivassa oli 5 vuoden tarvikkeet 13 miehelle. Aluksessa oli yksinkertainen purjesysteemi jotta pienikin miehistö pystyisi sitä käsittelemään. Tämän lisäksi laivassa oli vielä höyrykone. Framin rakennutti laivanrakentaja Colin Archer.

Nansen ajatteli, että navalle veisi merivirta, ja matka kestäisi 2–5 vuotta.^lähde? Monet epäilivät retkeä ja Nansenin sanottiin valinneen epäloogisen itsemurhasuunnitelman.^lähde?

Jäissä

Framin reitti.

Nansen lähti purjehtimaan kohti pohjoisnapaa 1893.

Syksyllä meri alkoi jäätyä. Miehet jännittivät miten alukselle kävisi. Kasautuva ahtojää puristi metelin säestämänä päiväkaupalla alusta niin että sen pelättiin särkyvän. Fram kesti jään puristuksen niin kuin oli suunniteltukin, nousten jään pinnalle aikomusten mukaan.

Kiinni jäätyneessä laivassa miehistö oli toimettomana paikoillaan. Miehet kävivät välillä jäällä, suurimman osan ajasta viettivät aikaa korttia pelaten, laulaen, kirjoja lukien, nukkuen, ruokaa laittaen ja niin edelleen. Mutta myös jää- ja säähavaintoja tehtiin, ja mitattiin Jäämeren syvyyttä Kului kaksi vuotta. Pohjoisnavalle pääsy näytti kestävän etenemisten, sivuttaisliikkeiden ja peräytymisten takia ainakin 7-8 vuotta, tai Fram jopa ajautuvan sivuun pohjoisnavasta.

Rekiretki kohti pohjoista

Nansen ja Johansen lähdössä koiravaljakkoineen kohti pohjoisnapaa.

Nansen lähimpänä pohjoisnapaa.

Kun oli tullut selväksi, että pohjoisnavan saavuttaminen kestäisi jäissä merivirtojen viemänä ikuisuuden, Nansen päätti lähteä rekiretkelle kohti pohjoisnapaa yhdessä Hjalmar Johansenin kanssa. Mukaan otettiin muun muassa koiravaljakoiden vetämiä rekiä, telttoja ja kajakkeja Varusteita testattiin huolellisesti ennen retkeä ja kokeiltiin asua jäällä laivan ulkopuolella. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen Nansen ja Johansen lähtivät 14. maaliskuuta 1895 pienellä koiramäärällä kohti napaa. Mukana oli noin kolmen kuukauden tarvikkeet kolmessa koirien vetämässä reessä.

Aluksi matkanteko oli helppoa, kun jää oli tasaista. Mutta sitten tultiin alueelle jossa oli ahtojäätä röykkiöinä. Jääröykkiöt, tuuli ja pakkanen alkoivat hidastaa matkaa. Jääsolia, harjanteita ja lohkareita oli loputtomiin. Reet kaatuivat ja niitä oli kannettava jäälohkareiden yli. Tämä oli äärimmäisen väsyttävää. Koirat uupuivat ja miehet vetivät itse rekensä. Ruumiista haihtunut kosteus muutti vaatteet koviksi panssareiksi. Vaatteet hiersivät hihansuihin syvät haavat. Päivällä syntyi yöllä jäätyviä jään läpi tunkeutuvia porevesiä, joiden kohdalla ei ollut jäätä tai se oli ohutta. Jää paheni pohjoista kohti mennessä.. Kaiken lisäksi matkaajat huomasivat jäänalaisen merivirran puskevan heitä vastaan.

Lopulta edettiin vain muutamia kilometrejä päivässä alkuperäisen 20 kilometrin sijaan. Päivä päivältä Nansenia alkoi epäilyttää yhä enemmän päästäisinkö pohjoisnavalle Miehet kulkivat jäällä kohti pohjoista 26 päivässä yhteensä 200 km, ja olivat lopulta 8. huhtikuuta 1895 leveysasteella 86 14, 360 km päässä pohjoisnavasta.

Talvehtiminen

Nansenin talvimaja.

Paluumatka reillä aallokkoa muistuttavien jääröykkiöiden keskellä oli menomatkaa pahempi. Nyt kaiken lisäksi kevät sulatti jäätä. Uusi lumi oli nyt sohjoa, ja suuria railoja avautui joskus jäälauttojen väliin. Railoihin jäätynyt uusi jää oli liian ohutta reille, mutta pystyisi repimään kajakit. Ruokatarpeet alkoivat loppua, nimenomaan koiranruoka. Heikoimpia koiria jouduttiin tappamaan vahvemmille ruoaksi. Kesäkuun puolivälissä oli jäljellä enää kolme koiraa, ja miehet vetivät rekiään itse tekemillään valjailla Naparetkeilijät onnistuivat löytämään talvehtimispaikan Frans Joosefin maan pohjoisosasta, minne purjehtivat kajakeilla, kun viimeisetkin koirat oli ammuttu ja syöty.

Nansen ja Johansen rakensivat talvimajan mudasta, kivistä ja sammalista. Tällöin maja muistutti hieman eskimojen käyttämiä talvimajoja. Majassa oli kalusteina muun muassa jääkarhujen taljoja. Sitä valaistiin ja lämmitettiin mursun rasvaa polttavalla kynttilämäisellä lampulla. Miehet ampuivat jääkarhuja, ja metsästivät mursuja ja tekivät työkaluja itse puusta ja luista kivikauden ihmisten tapaan. Talven myrskyaikana retkikunta oli sisällä ja nukkui jopa 20 tuntia. Aikaa tapettiin muistelemalla kotiaikojen mukavuuksia, kirjoja ja saippuaa. Hyvillä ilmoilla he ihailivat revontulia. Naaleja liikkui napayössä.

Takaisin kotiin

Keväällä retkikunta lähti reillä ja kajakeilla liikkeelle kohti Frans Joosefin maan eteläisempiä saaria. Piakkoin Nansen ja Johansen kuulivat eteläisimmän Northbrookin saaren Cape Florassa koiran haukkua. He törmäsivät sattumalta englantilaiseen naparetkeilijään Frederick George Jacksoniin, joka vei heidät turvalliseen satamaan Kuolan niemimaalle. Sillä välin Fram oli vapautunut jäistä ja purjehtinut kotiin.

Katso myös

• Tutkimusmatkat pohjoisnavalle

Lähteet

• Matti Lainema & Juha Nurminen: Ultima Thule- pohjoiset löytöretket. WSOY, 2001. SBN 951-0-23925-9,.
• Hannes Salovaara: Naparetkeilijöitä. Otava, 1929.
• Valitut palat: Maailmanhistorian suuret löytöretket, s. 278. Valitut Palat, 1980. ISBN 951-9078-76-2.

Aiheesta muualla

• Framiin ja Nanseniin liittyvää materiaalia Internet Archivessa