Liu Xiaobo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liu Xiaobo Nobelin rauhanpalkinto
Tiedot
Syntynyt 28. joulukuuta 1955 (ikä 58)
Changchun, Jilin, Kiina[1]
Ammatti kiinalainen toisinajattelija

Liu Xiaobo (kiin. 刘晓波, Liú Xiǎobō, s. 28. joulukuuta 1955 Changchun, Jilin[1]) on kiinalainen toisinajattelija, ihmisoikeustaistelija ja Kiinan Pen-klubin puheenjohtaja vuodesta 2003 lähtien. Joulukuussa 2009 hänet tuomittiin yhdentoista vuoden vankeusrangaistukseen Kiinan kommunistisen puolueen ja valtion vastaisesta toiminnasta.[2][3]

Liulle myönnettiin 8. lokakuuta 2010 Nobelin rauhanpalkinto pitkästä ja väkivallattomasta taistelusta ihmisoikeuksien puolesta. Kiina oli jo etukäteen varoittanut Norjan suurkäräjien Nobel-komiteaa myöntämästä rauhanpalkintoa Liulle ja tuomitsi palkitsemisen ”rauhanpalkinnon periaatteiden vastaiseksi” sekä sanoi sen haittaavan Kiinan ja Norjan suhteita. Nobel-komitean puheenjohtaja Thorbjørn Jagland puolestaan muistutti Kiinan sitoutuneen perustuslaissaan sananvapauden kunnioittamiseen.[4]

Liu Xiaobo on saksalaisen Carl von Ossietzkyn ohella ainoa, jonka saamaa Nobelin rauhanpalkintoa kukaan ei ole ollut vastaanottamassa. Parikymmentä valtiota yhtyi Kiinan boikottiin − monet vasta painostuksen jälkeen − eikä lähettänyt edustajaansa palkinnon myöntämistilaisuuteen Osloon. [5]

Taivaallisen rauhan aukio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liulla on tutkinto kahdesta kiinalaisesta yliopistosta. Ammatiltaan hän on kirjallisuuskriitikko ja professori. Professorina Liu osallistui Tiananmenin eli Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukseen, jossa vaadittiin taloudellisen ja poliittisen liberalisoinnin[6] jatkamista. Liu pidätettiin Tiananmenin protestien jälkeen noin kahdeksi vuodeksi ja jälleen vuonna 1996.[7]

Peruskirja 08[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liu Xiaobo oli laatimassa Peruskirja 08 -vetoomusta joulukuussa 2008. Erityisesti internetissä levinneessä peruskirjassa vaadittiin muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittamista, totuuskomissiota menneisyyden tapahtumista, monipuoluejärjestelmää ja vapaata markkinataloutta.[8]. Peruskirja 08:n esikuvana oli Tšekkoslovakiassa 1970-luvulla ilmestynyt Peruskirja 77 -julistus. Liu pidätettiin jo 8. joulukuuta 2008, kaksi päivää ennen peruskirjan virallista julkaisemista.[9] Peruskirja 08:n allekirjoitti alkujaan yli 300 älymystön edustajaa, sittemmin allekirjoituksia on kertynyt yli 8 000. Peruskirjan lisäksi Liu on kirjoittanut lukuisia artikkeleita, joissa vaaditaan poliittisia uudistuksia. Joulukuussa 2009 Liu tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen ”valtiovallan horjuttamiseen yllyttämisestä”. Liun vaimolta Liu Xialta ja diplomaateilta evättiin pääsy oikeudenkäyntiin.[10]

Liun tuomiota on arvosteltu laajasti. Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona tuolloin toiminut Ruotsi totesi, että tuomio lisää huolia ilmaisuvapauden kunnioittamisesta sekä oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Kiinassa.[10] Kiinalaislehdet vaikenivat Liu Xiaobon tuomiosta.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tuohinen, Petteri: Kiinan toisinajattelijoille toivoa. Helsingin Sanomat, 9.10.2010, s. B1. Helsingin Sanomat.
  2. Kiinan merkittävin toisinajattelija 11 vuodeksi vankeuteen 25.12.2009. YLE Uutiset. Viitattu 26.12.2009.
  3. Chinese dissident Liu Xiaobo jailed for subversion 25.12.2009. BBC News. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  4. Nobelin rauhanpalkinto kiinalaiselle toisinajattelijalle 8.10.2010. YLE Uutiset. Viitattu 8.10.2010.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2012, s. 65. Helsinki: Otava, 2011.
  6. The Tiananmen Papers Foreign Affairs.
  7. Kiinalaisaktivistin vapautushaaveet kariutuivat 24.6.2009. Yle Uutiset. Viitattu 24.6.2009.
  8. Link, Perry. "Charter 08 Translated from Chinese by Perry Link The following text of Charter 08, signed by hundreds of Chinese intellectuals and translated and introduced by Perry Link, Professor of Chinese Literature at the University of California, Riverside", The New York Review of Books. Luettu 2008-12-10. 
  9. Kiinassa vuosi 1989 pystytti vanhojen lisäksi uuden muurin, HS 4.6.2009 A2 pääkirjoitus
  10. a b c Demokratia-aktivistille ankara tuomio Kiinassa. Helsingin Sanomat, 27.12.2009. Helsingin Sanomat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]