IPCC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on vuonna 1988 perustettu ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koottu elin, jonka tehtävänä on koota ja arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä.

IPCC: ovat perustaneet kaksi Yhdistyneiden kansakuntien alaista järjestöä, Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja YK:n ympäristöohjelma (UNEP). Perustamispäätöksen taustalla oli tarve saada kootuksi luotettavaa ja päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa[1]. IPCC ei itse tee tutkimusta, mittauksia ja seurantaa, vaan kokoaa ja muokkaa ilmastonmuutoksesta saatavilla olevaa julkaistua ja vertaisarvioitua tieteellistä tutkimustietoa.

IPCC:n puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2002 Rajendra Pachauri. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ruotsalainen Bert Bolin (1988–1997), ja hänen seuraajansa oli brittiläissyntyinen yhdysvaltalainen Bob Watson (1997–2002).

IPCC on julkaissut neljä raporttia viimeisimmistä ilmastotutkimuksen tuloksista sekä kapeampialaisia artikkeleita. IPCC:n raportit ovat kokoomateoksia ilmastotutkimuksen eri osa-alueilta. Ne ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.[2][3] Tuoreimman suuren raportin ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2007, loput myöhemmin samana vuonna. Ilmastonmuutoksen perustieteeseen keskittyvän ensimmäisen työryhmän osaraportin tekeminen aloitettiin marraskuussa 2003. Raportin sisältö kävi läpi kaksi kommentointikierrosta, joiden aikana yli 650 asiantuntijaa, hallitusta ja kansainvälistä järjestöä jättivät yhteensä yli 30 000 kommenttia.[4] Edellinen, kolmas raportti julkaistiin vuonna 2001. Viides arviointiraportti on määrä julkaista 2014.

IPCC:n johdossa on valtioiden nimeämiä edustajia, mutta sen jäseninä on myös satoja akateemisen maailman edustajia kuten alan professoreita.

IPCC sai vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren kanssa.[5] Norjan Nobel-komitea myönsi palkinnon tiedon lisäämisestä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja työstä toimenpiteitä varten ilmastonmuutoksen korjaamiseksi.

Raportit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC on julkaissut neljä raporttia viimeisimmistä ilmastotutkimuksen tuloksista sekä kapeampialaisia artikkeleita. IPCC:n raportit ovat kokoomateoksia ilmastotutkimuksen eri osa-alueilta. Ne ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.[6][3] Tuoreimman suuren raportin ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2007, loput myöhemmin samana vuonna. Ilmastonmuutoksen perustieteeseen keskittyvän ensimmäisen työryhmän osaraportin tekeminen aloitettiin marraskuussa 2003. Raportin sisältö kävi läpi kaksi kommentointikierrosta, joiden aikana yli 650 asiantuntijaa, hallitusta ja kansainvälistä järjestöä jättivät yhteensä yli 30 000 kommenttia.[4] Edelliset raportit julkaistiin 1990, 1995 ja 2001. Viides arviointiraportti on määrä julkaista 2014.

Raporttien synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien IPCC:n raporttien kirjoittaminen noudattaa seuraava menettelyä.

  • IPCC hyväksyy luonnoksen raportin aihesisällöksi
  • hallitukset ja organisaatiot nimeävät asiantuntijat
  • valitaan kirjoittajat
  • 1. luonnos
  • 1. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat (noin 8 viikkoa)
  • 2. luonnos
  • 2. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat ja hallitukset (vähintään 8 viikkoa)
  • loppullinen luonnos
  • hallitukset kommentoivat yhteenvetoa poliittisille päättäjille
  • asianosainen työryhmä/IPCC hyväksyy raportin/yhteenvedon poliittisille päättäjille
  • julkaisu

Arviointiraporttien kirjoittajat jakautuvat aihe- tai lukukohtaisesti vastuussa oleviin pääkirjoittajiin ja näistä valittuihin, laajemmista kokonaisuuksista vastaaviin koordinoiviin pääkirjoittajiin, ja joukkoon pääkirjoittajien nimeämiä avustavia kirjoittajia. Ne asiantuntijoista, joita ei valita johonkin näistä tehtävistä, toimivat luonnoksia arvioivina kommentaattoreina. Pääkirjoittajien valinnassa pyritään monipuolisuuteen näkökannoissa, asiantuntemuksessa ja tasapuolisuuteen niin maantieteellisessä, kuin taloudellisessa mielessä. Samaan pyritään kommentointiprosessissa. Kirjoittajien lisäksi luvuille ja yhteenvedoille nimetään kullekin kaksi toimitussihteeriä joista toinen valitaan nimetyistä asiantuntijoista ja toinen asianomaisen IPCC:n työryhmän henkilöstöstä. Heidän tehtävänään on esittää kommentaattoreita työryhmälle ja valvoa pääkirjoittajista riippumattomasti arviointiprosessin ja toimitustyön objektiivisuutta, mutta myös auttaa pääkirjoittajia luonnoksien kirjoittamisessa.

Arviointiprosessin aikana asiantuntijakommentaattorit voivat halutessaan saada nähtäväkseen hallitusten edustajien ja muiden asiantuntijoiden arviot. Viidennen arviointiraportin asiantuntijoiden nimeämisvaiheessa kuka tahansa tieteellinen asiantuntija saattoi hakea hyväksymistä kirjoittajaksi tai kommentoijaksi. [7][8][9]

Neljäs raportti 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n neljäs arviointiraportti Climate Chance 2007 (engl. Fourth Assesment Report, AR4) on neliosainen. Jokainen kolmesta työryhmäraportista sisältää yksityiskohtaisen tieteellisen katsauksen ja erilliset yhteenvedot asiantuntijoille (Technical summary) ja poliittisille päättäjille (Summary for policymakers).

  • I työryhmän raportti: tieteellinen perusta[10]
    • keskittyy esittämään sen tieteellisen tiedon, minkä arvioitiin olevan tärkeintä poliittisen päätöksenteon kannalta
    • perustuu vuoden 2006 puolivälissä saatavilla olleeseen tieteellisen kirjallisuuteen
  • II työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ja yhteiskuntaan, niiden haavoittuvuus ja sopeutuminen
  • III työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen hillitseminen[11]
    • mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta tai jopa välttää se
    • näiden toimien kustannukset ja vastaavasti toimettomuudesta seuraavat kustannukset
    • milloin viimeistään pitää ryhtyä rajuihin päästövähennyksiin, jotta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu ilmakehässä voidaan pysäyttää
    • vaadittavat poliittiset toimet tämän mahdollistamiseksi
    • vastatoimet ja kestävä kehitys
  • yhteenveto edellisistä. Sen tarkoituksena on auttaa hallituksia ja muita päätöksentekijöitä niin julkisella kuin yksityisellä puolella näiden ilmastonmuutoksen vastaisissa päätöksissä ja toimissa.[12]

Neljäs arviointiraportti, kuten useimmat IPCC:n 1996 jälkeen julkaistut raportit on luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi IPCC:n verkkosivuilla.

Viides raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n viides arviointiraportti on määrä julkaista vuonna 2014. Asiasta päätettiin IPCC:n toimesta huhtikuussa 2008 ja yleisistä suuntaviivoista ja aikatauluista sovittiin IPCC:n 31. kokouksessa lokakuussa 2009. IPCC julkaisi viidennen raportin 831 kirjoittajaa 23. kesäkuuta 2010.[8] Joukossa on neljä tutkijaa Suomesta.[13]

Raportin ensimmäinen osa julkaistiin syyskuussa 2013. Ensimmäinen osa keskittyy havaintoihin ilmastonmuutoksen vaikutuksista meriin, jääalueisiin, ilmakehään sekä maanpintaan. Vuonna 2014 julkaistavat osat keskittyvät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, niihin sopeutumiseen, sekä muutoksen hillitsemiseen ja sen torjuntaan.[14]

Hiilipäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastonmuutos on pitkäaikainen ja kumuloituva ongelma. CO2 kerääntyy ilmakehään vuosikymmenien kuluessa. On olemassa maksimimäärä, joka johtaa vaikeuksiin. IPCC:n mukaan maksimi on 4,1 mrd tonnia hiiltä vuosittain 2004-2300. Nykyinen päästö on 6,3 mrd tonnia hiiltä vuodessa.[15]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:tä on syytetty valehtelusta, varsinkin paneelin jouduttua myöntämään tammikuussa 2010 ennustaneensa virheellisesti Himalajan jäätiköiden saattavan sulaa vuoteen 2035 mennessä. [16] Vahvistamattoman ja myöhemmin virheelliseksi osoittautuneen tiedon raporttiin lisännyt aasialainen tutkija perusteli huolimatonta lähteiden käyttöä halulla vaikuttaa päättäjiin alueelle potentiaalisesti tärkeässä asiassa. [17] Vuoden 2010 alussa esitettiin Sunday Telegraphissa väitteitä, joiden mukaan osana IPCC:n todistusaineistoa oli mm. vuoristokiipeilylehden artikkeli ja maisterinopinnäyte, jossa oli haastateltu sveitsiläisiä turistioppaita vuoristoalueella.[18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 222.
  2. A guide to fatcs and fictions about climate change Maaliskuu 2005. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  3. a b The science of climate change 17. toukokuuta 2001. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  4. a b IPCC AR4, Osa 1
  5. Peace 2007 12. lokakuuta 2007. Den Norske Nobelkomite. Viitattu 12. lokakuuta 2007.
  6. A guide to fatcs and fictions about climate change Maaliskuu 2005. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  7. Kuva arviointiprosessista
  8. a b "Fifth Assesment Report (AR5)". IPCC:n tapahtumat
  9. PROCEDURES FOR THE PREPARATION, REVIEW, ACCEPTANCE, ADOPTION, APPROVAL AND PUBLICATION OF IPCC REPORTS (PDF) (Appendix A to the Principles Governing IPCC Work (viittaus kirjeessä organisaatioille asiantuntijoiden nimeämiseksi AR5:een 15.1.2010)) 1999-2008. IPCC. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  10. I työryhmän raportin 2007 esipuhe (englanniksi)
  11. III työryhmän raportin 2007 esipuhe (englanniksi)
  12. Preface - 2007 yhteenvetoraportin esipuhe (englanniksi)
  13. Ilmatieteen laitos: Seuraavan IPCC:n arviointiraportin kirjoittajat julkaistu (viitattu 5.7.2010)
  14. Ilmastopaneeli kertoo hälyttäviä uutisia Grönlannin sulamisesta Helsingin Sanomat. Viitattu 27.9.2013.
  15. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004)
  16. Ilmastopaneeli myönsi virheen 20. tammikuuta 2010. Uusi Suomi. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  17. Ilmastotutkija tiesi väärästä ennusteesta: Halusimme painostaa päättäjiä 25. tammikuuta 2010. Verkkouutiset. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  18. AFP: UN climate panel based claims on student essay: report Terra Daily. 30.1.2010. Viitattu 12.2.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raportit ovat luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi osoitteessa http://www.ipcc.ch/.