IPCC

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on vuonna 1988 perustettu asiantuntijoiden työryhmä, jonka tehtävänä on arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä. Vuodesta 2002 puheenjohtajana on toiminut Rajendra Pachauri. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ruotsalainen Bert Bolin (1988–1997), ja häntä seurasi brittiläissyntyinen yhdysvaltalainen Bob Watson (1997–2002). Järjestö on kahden Yhdistyneiden kansakuntien alaisen järjestön, Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) perustama. IPCC ei itse tee tutkimusta, mittauksia tai seurantaa, vaan kokoaa ja yhdistää saatavilla olevaa vertaisarvioitua, julkaistua tieteellistä tutkimusta ilmastonmuutoksesta.

IPCC on julkaissut neljä raporttia viimeisimmistä ilmastotutkimuksen tuloksista sekä kapeampialaisia artikkeleita. IPCC:n raportit ovat kokoomateoksia ilmastotutkimuksen eri osa-alueilta. Ne ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.[1][2] Tuoreimman suuren raportin ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2007, loput myöhemmin samana vuonna. Ilmastonmuutoksen perustieteeseen keskittyvän ensimmäisen työryhmän osaraportin tekeminen aloitettiin marraskuussa 2003. Raportin sisältö kävi läpi kaksi kommentointikierrosta, joiden aikana yli 650 asiantuntijaa, hallitusta ja kansainvälistä järjestöä jättivät yhteensä yli 30 000 kommenttia.[3] Edellinen, kolmas raportti julkaistiin vuonna 2001.

IPCC:n johdossa on valtioiden nimeämiä edustajia, mutta sen jäseninä on myös satoja akateemisen maailman edustajia kuten alan professoreita.

IPCC sai vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren kanssa.[4] Norjan Nobel-komitea myönsi palkinnon tiedon lisäämisestä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja työstä toimenpiteitä varten ilmastonmuutoksen korjaamiseksi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Hiilipäästöt

Ilmastonmuutos on pitkäaikainen ja kumuloituva ongelma. CO2 kerääntyy ilmakehään vuosikymmenien kuluessa. On olemassa maksimimäärä, joka johtaa vaikeuksiin. IPCC:n mukaan maximi on 4,1 mrd tonnia hiiltä vuosittain 2004-2300. Nykyinen päästö on 6,3 mrd tonnia hiiltä vuodessa.[5]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. A guide to fatcs and fictions about climate change Maaliskuu 2005. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  2. The science of climate change 17. toukokuuta 2001. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  3. IPCC AR4, Osa 1
  4. Peace 2007 12. lokakuuta 2007. Den Norske Nobelkomite. Viitattu 12. lokakuuta 2007.
  5. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Raportit ovat luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi osoitteessa http://www.ipcc.ch/.


Tämä ilmastoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Henkilökohtaiset työkalut