Ilmaston viileneminen

Ilmasto viileni aikavälillä 1965–1975 keskimäärin 0,11 °C suhteessa vuosien 1937–1946 keskiarvoon.

Maailman pintalämpötilojen muutos aikavälillä 1850–2006 suhteessa vuosien 1961–1990 keskiarvoon.

Ilmaston viileneminen on ilmaston lämpenemiselle vastakkainen ilmastonmuutos, jossa ilmasto ja meret viilenevät ja jäätiköt kasvavat. Ilmaston viilenemisellä voidaan myös viitata aikavälillä 1940–1975 tapahtuneeseen lievään maailmanlaajuiseen lämpötilojen laskuun.

Pitkään jatkunut ilmaston viilentyminen johtaa jääkauteen, jolloin merenpinta laskee. Jääkausisyklien uskotaan johtuvan niin kutsutuista Milankovićin jaksoista eli muutoksista Maan kiertoradassa.

1980-luvun alussa huolestuttiin mahdollisesta ydintalvesta. Suuren asteroidin iskeytyminen Maahan tai valtava tulivuorenpurkaus voivat viilentää ilmakehää hämärtämällä, jolloin auringonvalo ei lämmitä enää yhtä voimakkaasti.

Ilmaston viilenemisen mahdollisuus lähitulevaisuudessa ei ole saanut paljoa tieteellistä tukea^lähde?, mutta se on ajoittain herättänyt ihmisten huomiota varsinkin median keskuudessa. Esimerkiksi vuoden 2010 Bilderberg-kokouksessa yhtenä käsitellyistä aiheista oli ilmaston viileneminen.

• 

  Etelämantereella kahdesta kohdasta mitatut lämpötilat ja muutokset jäätikköjen tilavuuksissa 450 000 vuoden ajalta. Nykyhetki on kuvaajan vasemmassa laidassa.

• 

  Maan kiertoradan epäkeskisyys sekä pyörimisakselin kallistuskulma ja prekessio ovat rytmittäneet jääkausien toistumista.

Katso myös

• Ilmaston lämpeneminen
• Ilmastonmuutos
• Aerosoli
• Kasvihuonekaasu
• Milankovićin jaksot