Ilmastomalli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maapallon keskilämpötila havaintojen ja kahden sitä laskennallisesti ennustavan tietokonemallin mukaan. Tarkkaa ilmastoa ennustavaa tietokonemallia on vaikea laatia ilmastotiedon riittämättömyyden ja suurtenkin koneiden rajallisen laskentakyvyn takia. Vihreä, havaittu lämpötilan muutos.
Eri malleilla laskettuja erilaisia ennusteita maapallon tulevalle lämpenemiselle eli maapallon keskilämpötilan kasvulle kasvihuone-ilmiön vaikuttaessa. On huomattava, että pienikin keskilämpötilan kasvu lisää enemmän lämpötilaa napojen lähellä kuin päiväntasaajalla.

Ilmastomalli on tavallisimmin tietokoneeseen ohjelmoitu matemaattinen järjestelmä, jolla jäljitellään eli simuloidaan ilmastoa eli pitkän aikavälin lämpötilaa, sademäärää, tuulia ja muita ilmastollisia asioita.

Ilmastomalleissa simuloidaan laskennallisesti maan ilmakehän, merien, maan ja jään vuorovaikutuksia. Niitä voidaan käyttää muun muassa sään dynamiikan, ilmastojärjestelmän tai ilmastonmuutosten tutkintaan.

Ilmastomalli vaatii edes kohtuullisen suureen tarkkuuteen pääsemiseksi supertietokoneen tasoisen laitteiston, vaikka matalan erotuskyvyn malleja voi ajaa melko vaatimattomissa tietokoneissa.

Käytännössä ilmastoon vaikuttavien tekijöiden siirtäminen tietokoneelle on vaikea tehtävä, ja kaikki käytössä olevat ilmastomallit näyttävät ainakin hieman toisistaan poikkeavia lukemia.

Eniten keskustelua ovat herättäneet mallit joilla tutkitaan hiilidioksidin vaikutusta ilmaston lämpötilaan. Nämä mallit poikkeuksetta ennustavat hiilidioksidin aiheuttavan ilmaston lämpenemistä. Ilmastomalleille on myös koetettu laskea muinaisten geologisten kausien, esimerkiksi jääkauden ja liitukauden ilmastoja. Voidaan myös laskeskella jonkin kuvitteellisen planeetan ilmastoja.

Ilmastomalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkossa olevan Oxfordin yliopiston ClimatePrediction.net:in tuottama ilmastomalli.

Ilmastomalleja on erilaisia. Käytännössä nykyiset ilmastomallit toteutetaan tietokoneohjelmina ja ne saattavat muodostua monimutkaisiksi. Yksinkertaisimmillaan malli voi olla yksipistemalli, joka laskee pisteeseen saapuvaa ja sieltä lähtevää energiaa. Tätä mallia voidaan laajentaa monin tavoin. Monimutkaisimmat maailmanlaajuiset ilmastomallit pyrkivät ratkaisemaan ilmastojärjestelmän täydelliset fysikaaliset liikeyhtälöt numeerisesti ja huomioimaan kaikki ilmastojärjestelmän dynamiikan kannalta olennaiset tekijät kuten ilmakehän ja meren vuorovaikutuksen.

Jo 80-luvun alun ilmastomalleilla pystyttiin kohtalaisen tarkasti laskemaan esimerkiksi vuotuinen keksilämpötila jollain Maan seudulla[1].

Tietokoneella toteutetussa ilmastomallissa on yleensä Maan pintakerroksen ja lumen malli, valtamerien ja merijään malli sekä ilmakehämalli, jotka vuorovaikuttavat keskenään.[2]. Käytännössä esimerkiksi maaperän ja kasvillisuuden mallit ovat monesti melkoisen pelkistettyjä ja epätarkkoja[3].

2000-luvun puolivälissä käytettyjä ilmastomalleja olivat esimerkiksi Kiinan BCC-CM1, Norjan BCCR-BCM2.0, Kanadan CGCM3.1(T47), Ranskan CNRM-CM3, Saksan ECHAM5/MPI-OM, Yhdysvaltain GFDL-CM2.1, Japanin MICROC3.2(hires) ja Ison-Britannian UKMO-HadGEM1[4].

Tunnettuja koko maapallon ilmakehän kiertoa simuloivia eli GCM-tyyppisiä ilmastomalleja ovat esimerkiksi MPIM, CCSM ja HadCM3.

Suomalaiset tutkijat ovat olleet mukana kehittämässä saksalaista ECHAM5-mallia[5].

Useimmiten ilmastomallien ajaminen vaatii raskaan sarjan tietokoneen tai monia yhteen liitettyjä tietokoneita. Vuosina 2002-2004 oli maailman nopein tietokone japanilaisten rakentama Earth Simulator, jolla laskettiin kasvihuone-ilmiön vaikutuksia. Koneen laskentakyky oli 35,86 TFLOPS. Sen laskentaruudukon tarkkuus oli 10x10 km. Vertailun vuoksi esimerkiksi englantilaisten käyttämässä HadCM3-mallissa on noin 300 km tarkkuus.

Esimerkki yksiulotteisesta mallista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinkertaisimmillaan Maan säteilytasapainoa kuvaavaa yhtälöä voidaan pitää ilmastomallina.

 \ (1-a)S \pi r^2 = 4 \pi r^2 \epsilon \sigma T^4

missä vasen puoli edustaa Auringosta saatavaa energiaa, oikea puoli Maan luovuttamaa energiaa Stefanin-Boltzmannin lain mukaan. S on aurinkovakio (1367 W·m-2), a Maan albedo (noin 0,3)[6][7], r on Maan säde (6,371×106m), σ on Stefanin-Boltzmannin vakio (5.67×10-8 J·K-4·m-2·s-1) ja ε on Maan efektiivinen emissiivisyys (0,612). Efektiivisen emissiivisyyden käyttäminen huomioi kasvihuoneilmiön.

Yhtälöstä voidaan supistaa vakio πr^2 pois. jolloin se sievenee muotoon

\ (1-a)S = 4 \epsilon \sigma T^4

Nyt voidaan selvittää lämpötila T, jossa tuleva ja lähtevä säteily on tasapainossa. Kun tämä ratkaistaan yhtälöstä saadaan 288 K.[8]

Tämän mallin voi fysiikkaan riittävästi perehtynyt ratkaista helposti käsin, mutta muut ilmastomallit ovat käytännössä paljon yllä esitetty monimutkaisempia. Tällaisia idealisoituja malleja voidaan edelleen laajentaa monin tavoin, mutta toinen vaihtoehto on siirtyä monimutkaisempiin täydellisiin virtausmalleihin.

Virtausmallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: yleinen virtausmalli

Ilmastomallin kolme pääosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmalaajuisessa ilmastomallissa on osionsa ilmekehälle, valtamerille ja maaperälle.

Ilmastomallin ilmakehäosion osia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilman liikeyhtälö, Newtonin 2. laki F=Ma[9]
  • Hydrostatiikan perusyhtälö eli ilmanpaineen lasku ylöspäin mentäessä
  • Lämpöopin yhtälö, ilman jäähtyminen, lämpeneminen, latentti lämpö, haihtuminen jne
  • Jatkuvuusyhtälö, massan säilyminen, ilman virtaukset kasvattavat ja harventavat ilmaa
  • Kaasun tilayhtälö
  • Vesihöyryn määrä

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruddiman 2008, William F. Ruddiman, Earth's climate past and future, Second Edition, ISBN 0-7167-8490-4, s 35, alkuperäinen lähde lähde J. Hansen et al, Efficient Three-dimensional Global models for climate Studies: Models I and II, Monthly Weather revioew 111 1983: 609-62
  2. Muutamme ilmastoa;Heikki Nevanlinna, päätoim. Karttakeskus 2008;ISBN 978-951-593-191-7; Luku 7, ilmastonmuutosten mallintaminen;sivu 110, kuva 71.
  3. Muutamme ilmastoa, sivu 112-113
  4. Hannu Karttunen, Ilmakehä, Sää ja ilmasto, Otava Keuruu 2008, Ursan julkaisuja 107, ISSN 0357-7937, ISBN 978-952-5329-61-2, Luku 7, s 171
  5. Muutamme ilmastoa, sivu 111
  6. Earthshine observations of the Earth's reflectance
  7. Scientists Watch Dark Side of the Moon to Monitor Earth's Climate American Geophysical Union news 2001
  8. Clouds and the Earth's Radiant System (CERES)
  9. Muutamme ilmastoa, sivu 110

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]