Pieni jääkausi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pienen jääkauden lämpötila-arvioita muun muassa vuosirenkaista laskettuna. Siniset kuvaajat ovat vanhempien, punaiset uudempien tutkimusten kuvaajia.

Pieni jääkausi eli pikkujääkausi oli ilmastollisesti keskimäärin normaalia kylmempi kausi noin vuosina 1450–1850. Kausi ei ollut yhtenäinen maapallon kattava oikea jääkausi, vaan ajanjakson aikana ilmastolliset olosuhteet vaihtelivat suuresti eri puolilla maapalloa. Tuona aikana ainakin Euroopassa oli useita kylmiä kausia, jolloin keskilämpötila oli 2–3 °C normaalia alempi. Erityisen kylmää oli 1690-luvulla, jolloin mm. Suomessa vuosina 16951697 koettiin nälänhätää suurina kuolonvuosina. Kylminä ajanjaksoina jäätiköt etenivät sekä Norjassa että Alpeilla. Lontoossa Thamesjoki jäätyi pitkiksi ajoiksi talvisin ja Thamesin jäällä vietettiin Frost Fairs -markkinoita, suurimmillaan 1800-luvun alkupuolella.

Käsitys pienestä jääkaudesta globaalina ilmiönä on hylätty 1990-luvulla. Suuren mittakaavan ilmiönä se saattaa olla yhdistettävissä noin 0,6 asteen jäähtymiseen pohjoisella pallonpuoliskolla. Kylmimmät vaiheet osuivat eri aikaa eri mantereille. Kaikkiaan jakso oli poikkeuksellisempi sään vaihtelevuuden kuin keskilämpötilojen muutoksen takia: Lontoon palo 1666 sattui kuumana kesänä joka seurasi kylmää talvea, ja ennen Bastiljin valtausta 1789 talonpoikia koettelivat ankara talvi ja hiostava kesä. Yhtenä selityksenä on pidetty muutoksia ilmakehän virtausjärjestelmässä, mitä osoittavat Pohjois-Atlantin oskillaation muutokset.[1]

Pieni jääkausi ja auringonpilkut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringon aktiivisuuden radiohiilestä päätelty vaihtelu noin vuodesta 800 vuoteen 1950.

Säilyneiden havaintojen ja radiohiilen vaihtelujen mittausten pohjalta on joskus päätelty, että pienen jääkauden aiheutti auringonpilkkujen muutos. Vaikutusmekanismia ei silti tarkkaan tunneta. Pieneen jääkauteen ajoittuvat auringonpilkkuköyhät Spörerin minimi, Maunderin minimi ja Daltonin minimi. Ilmasto alkoi viiletä pieneen jääkauteen eri laskutapojen mukaan viimeistään noin 1250-1380 keskiajan lämpökauden jälkeen. todella kylmää tuli vuoden 1420 tienoilla[2][3] kun Spörerin minimi alkoi. Varsinainen pieni jääkausi jakautuu kahteen kylmään jaksoon 1550-1580 ja 1850-1860.


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mann M.: Little Ice Age Encyclopedia of Global Environmental Change. Viitattu 17.3.2013.
  2. Spörer minimum
  3. Similä 1981, s. 73