Desmond Tutu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Desmond Tutu Nobelin rauhanpalkinto
Archbishop-Tutu-medium.jpg
Syntynyt 7. lokakuuta 1931 (ikä 83)
Klerksdorp, Transvaal, Etelä-Afrikka
Kansallisuus Etelä-Afrikka
Ammatti arkkipiispa
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Leah Nomalizo Tutu
Lapset Trevor, Theresa, Naomi ja Mpho.
Allekirjoitus Desmond Tutu Signature.svg

Desmond Mpilo Tutu (s. 7. lokakuuta 1931 Klerksdorp, Transvaal, Etelä-Afrikka) on eteläafrikkalainen anglikaanisen kirkon Kapkaupungin arkkipiispa, joka tuli 1980-luvulla tunnetuksi apartheidin vastustajana ja on sittemmin jatkanut toimintaansa ihmisoikeuksien puolustajana ja toiminut muun muassa Etelä-Afrikan totuuskomission puheenjohtajana. Tutulle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1984. Tutu on tehnyt runsaasti työtä rotuerottelun ehkäisemiseksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutu syntyi Klerksdorpissa, Transvaalissa 7. lokakuuta 1931. Perhe muutti Johannesburgiin Tutun ollessa 12-vuotias. Hän olisi halunnut opiskella lääkäriksi, mutta koska perheellä ei ollut varaa siihen, hän seurasi isänsä jalanjäljissä opettajaksi. Tutu opiskeli 1951–1953 Pretorian Bantu Normal Collegessa ja opetti sen jälkeen vuoteen 1957 Johannesburgin Bantu High Schoolissa.[1] Hän kuitenkin erosi vastalauseena eteläafrikkalaiselle kasvatus- ja koulutuslaille, joka vahvasti tuki rotuerottelua ja epätasa-arvoa. Se muun muassa kielsi eri rotujen opiskelun samoissa ryhmissä ja heikensi siten Etelä-Afrikan mustan väestön opiskelumahdollisuuksia.[2] Tutu jatkoi opintojaan teologian saralla, ja vuonna 1960 hänet vihittiin anglikaanipapiksi.[3] Hän siirtyi työskentelemään pappina keskustelua herättäneessä Fort Haren yliopistossa, joka oli yksi harvoja eteläisen Afrikan laatukouluja mustille opiskelijoille.[4] Tutu meni 1955 naimisiin Leah Nomalizon kanssa.[5] Heillä on neljä lasta: Trevor, Theresa, Naomi ja Mpho.[6]

Tutu suoritti 1962–1966 teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot Lontoon King's Collegessa.[1] Opintojen jälkeen hän palasi Etelä-Afrikkaan, missä jatkoi mustaihoisen papiston kouluttamista[7] vuosina 1967–1972.[3] Hän kirjoitti pääministeri Vorsterille kirjeen, jossa hän kuvasi tilannetta Etelä-Afrikassa ”ruutitynnyriksi, joka voi räjähtää milloin tahansa”. Hän ei koskaan saanut vastausta kirjeeseensä. Ruutitynnyri räjähti, kun 1975 bantujen kouluissa määrättiin pakolliseksi opetuskieleksi afrikaans, jota harvat opettajat tai oppilaat osasivat. Koululaisten mielenosoitus johti väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli ainakin kaksi lasta. [8]

Vuonna 1972 Tutu palasi Isoon-Britanniaan, jossa hänet nimitettiin kirkkojen maailmaneuvoston teologisen kasvatusrahaston varajohtajaksi. Hän palasi Etelä-Afrikkaan jälleen vuonna 1975, ja hänet nimitettiin Johannesburgissa sijaitsevan St. Maryn tuomiokirkon rovastiksi ja oli siten ensimmäinen musta henkilö kyseisessä virassa.[1] Tutu on nimitetty useiden yliopistojen kunniatohtoriksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.[9]

Tutun poliittinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 syttyivät Soweton mellakat, kun hallitus suunnitteli lisäävänsä afrikaansin käyttöä mustissa kouluissa. Tapahtuma kehittyi massiiviseksi kapinaksi rotuerottelua vastaan. Siitä lähtien Tutu tuki maansa taloudellista boikotointia. Hän oli Lesothon piispa vuodesta 1976 vuoteen 1978, jolloin hänestä tuli Etelä-Afrikan kirkkojen neuvoston pääsihteeri. Tässä asemassa hän pystyi jatkamaan työtään rotuerottelua vastaan lähes kaikkien kirkkojen luvalla. Tutu puolusti johdonmukaisesti sovintoa kaikkien asianosaisten välillä kaikissa kirjoituksissaan ja luennoissansa kotimaassa ja ulkomailla. Tutu sai 1984 Nobelin rauhapalkinnon. Nobel-komitea mainitsi hänen roolinsa ”yhdistävänä johtohahmona kampanjassa apartheid-ongelman ratkaisemiseksi Etelä-Afrikassa”.[10] Tutusta tuli 7. syyskuuta 1986 ensimmäinen Etelä-Afrikassa anglikaanikirkkoa johtanut musta henkilö.[1]

Vuonna 1995 presidentti Nelson Mandela nimitti Tutun johtamaan totuuskomissiota, jonka tehtävänä oli tutkia apartheidin ajan mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia.[1] Tämän työn johdosta hän sai 1999 Sydneyn rauhanpalkinnon.[11]

Tutu palasi 2004 Isoon-Britanniaan King's College Londonin vierailevaksi professoriksi ja piti luentosarjan, jolla juhlistettiin Collegen 175. vuosipäivän merkkivuotta.[12] 78-vuotias Tutu ilmoitti kesällä 2010 vetäytyvänsä julkisuudesta ja julkisista tehtävistään voidakseen viettää eläkepäiviään perheensä parissa.[13][14]

Poliittisia mielipiteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutu uskoo Israelin valtion palestiinalaisiin suuntaaman kohtelun olevan yksi apartheidin muoto. Hän on toistuvasti pyytänyt Israelin hallitusta kunnioittamaan palestiinalaisten ihmisarvoa, olipa hän muslimi tai kristitty.[15]

Nobelisti on myös ilmaissut tukensa Länsi-Papuan itsenäisyysliikkeelle ja arvostellut YK:n roolia Indonesian Länsi-Papuan valtauksessa. Tutu sanoi: ”Useita vuosia Etelä-Afrikan ihmiset kärsivät sorron ja rotuerottelun ikeen alla. Monet ihmiset kärsivät yhä raa’asta sorrosta ja heidän ihmisarvonsa kielletään. Yksi tällainen ihmisjoukko on Länsi-Papuan kansa.”[16]

Tutu on myös arvostellut ihmisoikeuksien loukkauksia Zimbabwessa. Hän on kutsunut Zimbabwen presidentti Robert Mugabea ”afrikkalaisen diktaattorin irvikuvaksi” ja arvostellut Etelä-Afrikan hallituksen diplomatiaa Zimbabwea kohtaan.[17]

Vuonna 2012 Tutu jättäytyi pois Etelä-Afrikassa pidetystä seminaarista, jonne oli kutsuttu puhumaan myös Tony Blair. Tutun edustajan mukaan tämän mielestä Blairin päätöstä tukea USA:n hyökkäystä Irakiin oli "moraalisesti mahdotonta puolustaa" ja arkkipiispan olisi "sopimatonta ja kestämätöntä" esiintyä Blairin kanssa samassa tilaisuudessa.[18] Pian tämän jälkeen Tutu vaati The Observerin julkaisemassa kirjoituksessaan Blairin ja George W. Bushin tuomista Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen Irakin sodan takia.[19]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crying in the Wilderness (1983)
  • Hope and Suffering: Sermons and Speeches (1983; suom. Kärsimys ja toivo Kirjayhtymä 1985)
  • The Words of Desmond Tutu (1989)
  • The Rainbow People of God (1994)
  • The Essential Desmond Tutu (1997)
  • No Future without Forgiveness (1999; suom Anteeksiantaminen, tie tulevaisuuteen Gummerus 2001)
  • God Has a Dream: A Vision of Hope for Our Time (2004)
  • Made for goodness : and why this makes all difference (yhdessä Mpho Tutun kanssa, 2010)
  • God is not a Christian : speaking truth in times of crisis (2011)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Steven Gish: Desmond Tutu: A Biography. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 9780313328602.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Desmond Tutu Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  2. Gish s. 16, 20-21
  3. a b Desmond Tutut: Biography Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  4. Gish, s. 42.
  5. Gish, s. 18.
  6. Gish, s. 58.
  7. Desmond Mpilo Tutu zar.co.za - Proud to be South African. Viitattu 15.7.2012.
  8. Roger B. Beck: The History of South Africa, s. 160. Greenwood Publishing Group, 2000. ISBN 9780313307300.
  9. Curriculum Vitae Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  10. The Nobel Peace Prize for 1984 (lehdistötiedote) Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  11. 1999 Archbishop Desmond Tutu 1999. Sydney Peace Foundation. Viitattu 15.7.2012.
  12. Desmond Tutu Famous People. King's College London. Viitattu 15.7.2012.
  13. Yle: Desmond Tutu jäämässä eläkkeelle (viitattu 22.7.2010)
  14. HS: Rauhannobelisti Tutu jättää julkisuuden (viitattu 22.7.2010)
  15. Desmond Tutu and Michael Mansfield: The Russell Tribunal on Palestine can promote peace, truth and reconciliation Guardian. 2011. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  16. West Papua: Nobel Prize Desmond Tutu calls on UN to act 2004. UNPO. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  17. Basildon Peta in Johannesburg and Daniel Howden: Zimbabwe is Africa's shame, Tutu declares. The Independent, 2007, nro 17 March.
  18. The Guardian - Desmond Tutu quits seminar in protest over presence of Tony Blair Viitattu 29.8.2012
  19. The Guardian - Tony Blair should face trial over Iraq war, says Desmond Tutu Viitattu 2.9.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]