Ellen Johnson Sirleaf

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ellen Johnson Sirleaf Nobelin rauhanpalkinto
Ellen Johnson Sirleaf-State Department 2012-.jpg
Ellen Johnson Sirleaf 2007
Liberian presidentti
16. tammikuuta 2006-
Varapresidentti Joseph Boakai
Edeltäjä Gyude Bryant
Tiedot
Syntynyt 29. lokakuuta 1938 (ikä 76)
Monrovia, Liberia
Puolue Yhtenäisyyspuolue (Unity Party, UP)
Puoliso James Sirleaf
Ammatti taloustieteilijä

Ellen Johnson Sirleaf (s. 29. lokakuuta 1938 Monrovia) on liberialainen poliitikko sekä maansa ja Afrikan ensimmäinen naispresidentti[1]. Hän vannoi virkavalansa 16. tammikuuta 2006.

Sirleafin etninen tausta on monipuolinen: hänen isänsä kuuluu goliin, äitinsä kruihin, ja äidinisä oli saksalainen[2]. Sirleaf opiskeli Harvardin yliopistossa 1969–1971 ja toimi talousministerinä jo William Tolbertin hallituksessa vuonna 1970[3]. Ollessaan senaattivaaliehdokkaana vuonna 1985 hän vastusti sotilashallintoa, mikä johti kymmenen vuoden vankilatuomioon ja maanpakoon. Sirleaf palasi kotimaahansa vuonna 1997 Maailmanpankin edustajana.[4]

Vuonna 2002 valmistui Sirleafin ja Elisabeth Rehnin YK:n naisten kehitysrahastolle Unifemille laatima Women, War and Peace -raportti, joka käsitteli naisiin kohdistuvia vääryyksiä sota-alueilla ja rauhanprosessien aikana[5]. Raportti sai kiitosta maailmanlaajuisesti.

Sirleaf sai vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä liberialaisen rauhanaktivisti Leymah Gboween ja jemeniläisen demokratia-aktivisti Tawakkul Karmanin kanssa[6].

Sirleaf pyrki toiselle kaudelle ja sai 11. lokakuuta 2011 järjestetyissä vaaleissa suurimman äänimäärän. Hänen kanssaan toiselle kierrokselle pääsi Winston Tubman. Prince Johnson jäi kolmanneksi ja asettui tukemaan Sirleafia. Tubman piti vaalien ensimmäistä kierrosta vilpillisenä ja kehotti boikotoimaan 8. marraskuuta järjestettyä toista kierrosta. Vaalitarkkailijat pitivät vaaleja pääasiassa onnistuneina.[7][8]

Syksyllä 2012 Sirleaf vieraili ystävänsä Elisabeth Rehnin uudessa haastatteluohjelmassa Elisabeth kohtaa, joka sai ensiesityksensä Yle Fem -kanavalla. Naiset keskustelivat muun muassa yhteisistä matkoistaan, naisten asemasta ja Afrikassa langetetuista vankilatuomioista.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.