Tenzin Gyatso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tenzin Gyatso Nobelin rauhanpalkinto
Tenzin Gyatso vuonna 2007
Tenzin Gyatso vuonna 2007
Syntynyt 6. heinäkuuta 1935
Tengster, Tiibet
Kansallisuus tiibetiläinen
Ammatti Tiibetin pakolaishallituksen johtaja
Arvonimi dalai-lama

Tenzin Gyatso (koko nimi Jamphel Ngwang Lobsang Yeshe Tenzin Gyatso, syntyjään Lhamo Dhondrub, s. 6. heinäkuuta 1935) on nykyinen, 14. dalai-lama, Tiibetin buddhalaisuuden johtohahmo ja Tiibetin pakolaishallituksen johtaja.

Tenzin Gyatso syntyi maanviljelijäperheeseen Koillis-Tiibetissä. Edellisen dalai-laman ennen kuolemaansa jättämien vihjeiden ja perinteisten kokeiden perusteella hänet tunnistettiin jo pikkulapsena dalai-laman inkarnaatioksi eli ruumiillistumaksi. Hänestä tuli 4-vuotiaana dalai-lama ja 15-vuotiaana Tiibetin poliittinen johtaja. Kiinan kansantasavallan miehitettyä Tiibetin dalai-lama lähti maanpakoon Intiaan. Siellä hän perusti Tiibetin pakolaishallituksen. Hän tukee tiibetiläisen kulttuurin säilyttämistä ja tavoittelee Tiibetin itsenäisyyttä tai autonomiaa. Dalai-lama on matkustellut laajasti vuodesta 1960 lähtien tekemässä tiibetiläisten asiaa tunnetuksi, ja tiibetiläiset pitävät häntä yhä johtajanaan. Hän sai vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon väkivallattomasta rauhantyöstään.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-laman synnyinkoti.

Lhamo Thondup (tai Dhondrub) syntyi Tengsterin kylässä Amdon maakunnassa (nyk. Qinghain maakunnassa Kiinassa) Koillis-Tiibetissä 6. heinäkuuta 1935. Hän oli vanhempiensa kuudestatoista lapsesta yhdeksäs; lapsista seitsemän jäi eloon. Hänen nimensä tarkoitti ”toiveita toteuttavaa jumalatarta”. Hänen isoveljensä Thubten Jigme Norbu oli jo aikaisemmin julistettu lama Tengster Rinpochen jälleensyntymäksi, ja hänen toinen isoveljensä opiskeli luostarissa munkiksi. Lhamon vanhemmat olivat uskonnollisia ja noudattivat tavallisimpia tiibetinbuddhalaisia menoja, mutta he eivät olleet varsinaisesti hurskaita. Lhamon ensimmäiset kolme elinvuotta olivat melko tyypillisiä tavalliselle tiibetiläislapselle.[1]

Tunnistaminen dalai-laman jälleensyntymiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmastoista dalai-lama oli kuollut Lhasassa vuonna 1933, ja hänen odotettiin jälleensyntyvän yhdeksästä kuukaudesta kahteen vuoteen kuolemastaan. Hänen päänsä havaittiin kääntyneen kahdesti hänen kuolemansa jälkeen itään päin, mikä nähtiin merkkinä siitä, että hänen jälleensyntymisensä tapahtuisi jossain Lhasan itäpuolella. Tiibetin sijaishallitsija Reting Rinpoche lähtikin etsimään dalai-laman jälleensyntymää idästä, ja erinäisiä merkkejä seuraamalla löydettiin kolme ehdokasta. Näistä ensimmäinen ehti kuolla ja toinen ei kyennyt tunnistamaan dalai-lamalle kuuluneita esineitä. Kolmannen ehdokkaan, Lhamo Thondupin, sen sijaan kerrotaan heti tunnistaneen etsijäseurueen jäsenet ja heidän kantamansa esineet. Vielä nykyisin 14. dalai-lama kertoo itsekin muistavansa tapahtumat ja sen, kuinka tutulta kaikki hänelle jo silloin tuntui.[2]

Kun maakunnan hallitsija oli vihdoin lunnaita vastaan sallinut juuri neljä vuotta täyttäneen Lhamon lähteä Lhasaan, noin 50 hengen suuruinen seurue lähti Tengsteristä 10. heinäkuuta 1939. Seurueeseen kuuluivat Lhamon vanhemmat ja kaksi veljeä, jotka saivat Lhasaan saavuttua asua lähellä Lhamon uutta kotia. Lhamon saapuminen Lhasaan oli hyvin merkittävä ja odotettu tapahtuma tiibetiläisille. Neljävuotias Lhamo oli vielä liian nuori opiskelemaan buddhalaisia tekstejä, joten hän vietti ensimmäisen talven dalai-laman kesäasunnossa Norbulingkan palatsissa. Hänen päänsä ajeltiin, ja hän sai uudeksi nimekseen Jamphel Ngwang Lobsang Yeshe Tenzin Gyatso, joka tarkoittaa ”Pyhä herra, Lempeä kunnia, Suuri puhuja, Myötätuntoinen, Oppinut uskon puolustaja, Viisauden valtameri”. Henkilönnimenä hänestä käytetään kahta viimeistä nimeä. Jälkikäteen Tenzin Gyatso on suhtautunut nimiinsä vaatimattomasti: hän myöntää vain ”Suuren puhujan” olevan osuva nimi, sillä hän puhuu paljon.[3]

Dalai-lamana Tiibetissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lhamo palasi Lhasaan 21. helmikuuta, ja uudeksi dalai-lamaksi hänet kruunattiin juhlallisesti 22. helmikuuta 1940. Dalai-lama itse kertoi jälkeenpäin muistavansa yhä kruunajaisseremonioiden tapahtumat, ja kuinka tutulta kaikki tuntui:[4]

»Tapahtumat edessäni tuntuivat hyvin tutuilta. Minun ei tarvinnut ponnistella millään tavoin. Tuntui kuin olisin tehnyt kaiken sen aikaisemminkin.»

Kuusivuotiaana Dalai-lama aloitti buddhalaiset opintonsa, jotka kestivät 18 vuotta. Talvet hän vietti Potalan palatsissa ja kesät Norbulingkassa, missä hän kertoo viihtyneensä paremmin.[5]

Kiinan miehitys ja maastapako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1949 Kiinan kansanarmeija hyökkäsi Tiibetiin ja miehitti lopulta maan pysyvästi, mikä muodosti uhan tiibetiläisen kulttuurin olemassaololle. Tiibetiläiset antoivat 15-vuotiaalle Dalai-lamalle täyden poliittisen vallan, sillä maa tarvitsi yhdistävää symbolia.[6] Dalai-lama neuvotteli miehityksen aikana Kiinan johdon kanssa ilman tulosta.[7]

Tiibetiläiset aloittivat aseellisen vastarinnan miehittäjiä vastaan vuonna 1957. Dalai-laman elämä Lhasassa kävi lopulta kestämättömäksi. Kiinalaiset pommittivat maan luostareita ja ampuivat hänen palatsiaan tykillä. Dalai-lama pelkäsi henkensä edestä ja pakeni 31. maaliskuuta 1959 perheensä sekä seurueensa kanssa Intiaan, mistä hän sai turvapaikan. Tiibet oli menettänyt Jumalan asettamaksi katsotun johtajansa, mikä jätti suuren henkisen tyhjiön maahan. Osa kansasta uskoi kaiken olevan osa jumalallista suunnitelmaa, osa kielsi tapahtuneen, ja osa uskoi kiinalaisten nyt nousseen maan uusiksi jumaliksi.[8]

Kansainvälinen poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-laman opetushuone Dharamsalassa.

Intiassa Dalai-lama asettui Intian pääministerin Jawaharlal Nehrun osoittamaan McLeod Ganjin kylään, joka sijaitsee Dharamsalan kaupungin yläpuolella. Kylä sopi ilmastoltaan tiibetiläisille ja oli tarpeeksi syrjäinen Intian johdon kannalta. Lisäksi alueella oli buddhalaisuuden varhaisia juuria. Köyhyyslupauksen antaneen Dalai-laman bungalow vuoren rinteessä oli suuri, mutta hänen asuintiloissaan ei ollut muuta kuin yksi vuode.[9]

Dalai-lama aloitti poliittisen toiminnan välittömästi Intiaan saavuttuaan. Hän perusti Dharamsalaan Tiibetin pakolaishallituksen. Vuonna 1960 hän pyysi Yhdistyneitä kansakuntia keskittymään Tiibetin kysymykseen, mikä johtikin seuraavina vuosina kolmeen YK:n tiibetiläismyönteiseen päätöslauselmaan. Vuonna 1963 hän julkisti Tiibetin demokraattisen perustuslain. Hän alkoi myös tukea uhanalaisen tiibetiläisen kulttuurin säilyttämistä ja tukea tiibetiläispakolaisia. Vuonna 1964 hän teki ensimmäisen ulkomaanvierailunsa Aasiassa.[10]

Kiinan johtajan Mao Zedongin kuoli 1976, ja Tiibetin olot vapautuivat. Dalai-lamalle tarjottiin tilaisuutta palata Tiibetiin vuonna 1978 ja aloittaa keskustelut Tiibetin asemasta. Tiibetin täyttä itsenäisyyttä vielä tuolloin tavoitellut Dalai-lama torjui mahdollisuuden.[11] Tiibetissä toteutettujen uudistusten vaikutuksesta tiibetiläisten itsenäisyysvaatimukset voimistuivat, minkä vuoksi kiinalaiset kieltäytyivät Dalai-laman vuonna 1981 ehdottamista neuvotteluista.[12] Samalla Dalai-laman näkyvyys kasvoi, ja Tiibetin tilanne sai entistä enemmän kansainvälistä julkisuutta.[13]

Dalai-lama on kannattanut vuodesta 1987 alkaen Tiibetin autonomiaa täyden itsenäisyyden sijasta. Hän ehdotti samalla koko Tiibetin muuttamista rauhanvyöhykkeeksi, kehotti Kiinaa luopumaan väestönsiirtopolitiikastaan ja kiinnittämään huomiota Tiibetin ympäristönsuojeluun ja tiibetiläisten perusoikeuksiin.[14]

Nobelin rauhanpalkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Dalai-lama sai Nobelin rauhanpalkinnon. Nobel-komitea rinnasti Dalai-laman rauhan esitaistelijana Mahatma Gandhiin. Komitea korosti erityisesti sitä, että ”Dalai-lama on johdonmukaisesti vastustanut väkivallan käyttöä kamppailussaan Tiibetin vapauden puolesta”.[15] Nobel-palkinto lisäsi Dalai-laman tunnettuutta, mutta ärsytti Kiinaa eikä vaikuttanut sen Tiibetin-politiikkaan.[16] Palkinnon myöntämisen jälkeen Tiibetin autonomia ei ole edistynyt Dalai-laman ponnisteluista huolimatta ja maan kiinalaistamista on jatkettu.[17] Eräs kiinalainen Delhin-diplomaatti kuvaili maansa suhtautumista Dalai-lamaan näin: ”Me pyrimme reagoimaan Dalai-laman puheisiin aina ja kaikkialla. Hänen ei pidä luulla, että hän voi menestyä propagandansa avulla vain siksi, että muutama Hollywoodin näyttelijä lankeaa hänen temppuihinsa”.[18]

Rauhanpalkinnon jälkeinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-lama keskustelemassa Barack Obaman kanssa vuonna 2011.

Vuonna 1992 Dalai-lama julkisti ”Suuntaviivoja Tiibetin tulevalle politiikalle ja sen perustuslain pääpiirteet”. Siinä hän ilmoitti, ettei aio olla virallisessa asemassa Tiibetin tulevassa hallituksessa, vaan aikoo palvella kansaa hallituksen ulkopuolisena yksityishenkilönä. Hän perusteli kantaansa sillä, että ei halua maan olevan yhden yksilön varassa.[19] Hän sanoo haluavansa jatkaa elämäänsä yksinkertaisena munkkina, jos hänen sallittaisiin palata Tiibetiin.[20] Dalai-lama luennoi edelleen ahkerasti eri puolilla maailmaa.[21]

Seuraajan valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-lamalla on oikeus itse päättää, syntyykö hän uudelleen. Hänen itsensä mukaan asia riippuu siitä, tarvitaanko uutta dalai-lamaa vielä, ja että asia on tiibetiläisten päätettävissä.[22] Dalai-lama on ilmoittanut, ettei uusi dalai-lama synny Kiinan alaisessa Tiibetissä.[23]

Ajattelutapa ja mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-lamaa pidetään asemastaan huolimatta rationaalisesti ja tieteellisesti ajattelevana ihmisenä, ja hän on ottanut etäisyyttä dalai-lama-instituuttiin liitettyyn magiaan ja mystiikkaan sekä tiettyihin tantrisen buddhalaisuuden kiistanalaisiin käytäntöihin. Hän uskoo kuitenkin jälleensyntymiseen ja sanoo omaavansa ohikiitäviä muistikuvia menneestä elämästään.[24]

Dalai-lama ei hyväksy minkäänlaista käännyttämistä, vaan pitää uskonnollista vakaumusta ja hengellistä etsintää yksilön oman valinnan tai tahdon asiana. Hän ei myöskään pidä buddhalaisuutta ainoana tapana ymmärtää elämää, vaikka se onkin hänen mielestään tapa elää hyveellistä ja myötätuntoista elämää.[25] Toisaalta on arvioitu, että sadattuhannet länsimaiset ihmiset ovat viime vuosikymmeninä ryhtyneet buddhalaisiksi juuri hänen ansiostaan.[26]

Dalai-lama on kiinnostunut buddhalaisen meditaation ja tieteen yhteisen perustan etsimisestä, ja hän puhui aiheesta vuonna 2005 yhdessä neurotieteen merkittävimmistä konferensseista. Dalai-lama pitää meditaatiota tekniikkana, jonka avulla voitaisiin ehkä tuoda tyyneyden ja rauhan tunne maailmaan. Hän itse meditoi päivittäin ennen auringonnousua.[27] Dalai-laman ja tutkijoiden tapaamisten seurauksena on perustettu Mind and Life -instituutti.[28]

Seksuaalisuus ja abortti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-lama määrättiin selibaattiin jo nuorena, ja hän kertoo oppineensa tukahduttamaan halunsa, mikä on ollut vanhemmiten hänelle jo helppoa. Seksiä hän ei kuitenkaan pidä syntinä, vaan luonnollisena osana elämää. Hän ei tuomitse homoseksuaalisuutta, mutta on suhtautunut aiheeseen varauksellisesti.[29]

Dalai-lama hyväksyy abortin erikoistapauksissa kuten terveyssyistä.[30]

Politiikka ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-lama kertoo ryhtyneensä marxistiksi 1950-luvun puolivälissä alettuaan opiskella sitä ja pyrki jopa liittymään kommunistiseen puolueeseen. Hän ei kuitenkaan pidä kiinalaisten politiikkaa todellisena marxismina.[31] Dalai-lama kannattaa nykyisin vapaata markkinataloutta sen tarjoaman ajatuksen ja uskonnon vapauden vuoksi.[32]

Dalai-lama on hyvin ympäristötietoinen ja varoittelee maailmaa Tiibetin jäätiköiden sulamisen seurauksista.[33]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-lama on saanut Nobelin rauhanpalkinnon lisäksi lukuisia kunnianosoituksia. Hän sai Yhdysvaltain kongressin kultaisen mitalin 2007. Hän on saanut muun muassa Yhdysvaltain, Ranskan, Belgian ja Kanadan kunniakansalaisuden sekä useiden kaupunkien, kuten Rooman, Venetsian, Pariisin ja Varsovan kunnia-asukkaan arvonimen. Hän on muun muassa Calgaryn ja Marburgin yliopistojen kunniatohtori.[28][34]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalai-lama on kirjoittanut yli 70 kirjaa.[28]

Suomeksi käännettyjä kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maani ja kansani puolesta : hänen Pyhyytensä Tiibetin Dalai Laman muistelmat (1963)
  • Viisauden valtameri: Elämänohjeita. (Ocean of wisdom: Guidelines for living, 1989.) Suomentanut Irmeli Järnefelt. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9334-4.
  • Opetuksia viisaudesta. Käännös ranskankielisestä laitoksesta: Enseignements essentiels, 1976. Suomennos: Katja Peiponen, Olli Holopainen. Espoo: Biokustannus, 1991. ISBN 951-9413-48-0.
  • Sisäinen tasapaino (1995)
  • Vapaus maanpaossa : hänen pyhyytensä 14. Dalai-Laman omaelämäkerta (1997)
  • Elämänarvoja uudelle vuosituhannelle (2000)
  • Onnellisuuden taito: elämän opaskirja (2002)
  • Kolme harjoitusta: tie merkitykselliseen elämään (2003)
  • Avosydämin (2003)
  • Mietiskelyn harjoittaminen (2005)
  • Työn ilo: onnellisuuden taito työssä (2005)
  • Keskusteluja Dalai-laman kanssa (2006)
  • Maailmankaikkeus atomissa: Tieteen ja hengen läheneminen. (The universe in a single atom: The convergence of science and spirituality, 2005.) Suomentanut Matti Ojanperä. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3676-0.
  • Myötätunto : sisäinen rauha ja onnellisempi maailma (2011)
  • Sydämeni neuvoja (2012)

Dalai-lamasta tehtyjä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chhaya 2008, s. 50–55.
  2. Chhaya 2008, s. 57–62.
  3. Chhaya 2008, s. 66–79.
  4. Chhaya 2008, s. 80–84.
  5. Chhaya 2008, s. 84–85.
  6. Chhaya 2008, s. 86.
  7. Chhaya 2008, s. 99
  8. Chhaya 2008, s. 104–111.
  9. Chhaya 2008, s. 122–125
  10. Chhaya 2008, s. 127–129.
  11. Chhaya 2008, s. 135.
  12. Chhaya 2008, s. 143–144.
  13. Chhaya 2008, s. 147–148
  14. Chhaya 2008, s. 277–278.
  15. Chhaya 2008, s. 151–152.
  16. Chhaya 2008, s. 159.
  17. Chhaya 2008, s. 163–164-
  18. Chhaya 2008, s. 169
  19. Chhaya 2008, s. 190–192.
  20. Chhaya 2008, s. 233.
  21. Chhaya 2008, s. 221.
  22. Chhaya 2008, s. 230–233.
  23. Dalai-lama Suomessa 18.-21.8.2011 2011. dalailama.fi. Viitattu 21.4.2013.
  24. Chhaya 2008, s. 209–210, 235.
  25. Chhaya 2008, s. 217
  26. Chhaya 2008, s. 220
  27. Chhaya 2008, s. 198–201.
  28. a b c Dalai-lama Suomessa 18.-21.8.2011: Media 2011. dalailama.fi. Viitattu 21.4.2013.
  29. Chhaya 2008, s. 225–227.
  30. Claudia Dreifus: New York Times Interview with the Dalai Lama 28.11.1993. Canada Tibet Committee. Viitattu 21.4.2013.
  31. Dalai-lama: Long Trek to Exile For Tibet's Apostle 27.9.1999. Time. Viitattu 19.4.2013.
  32. [Dalai Lama: Kapitalismi voisi hyödyntää buddhalaisuuden oppeja 29.7.2009. Iltalehti. Viitattu 21.4.2013.
  33. Joyce Morgan: Think global before local: Dalai Lama 1.12.2009. The Sydney Morning Herald. Viitattu 19.4.2013.
  34. Kiina ärtyi Pariisin dalai-lamalle myöntämästä kunnianosoituksesta. Helsingin Sanomat, 23.4.2008, B3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tenzin Gyatso.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Tenzin Gyatso, 14th Dalai Lama -sitaatteja. (englanniksi)
Edeltäjä:
Thubten Gyatso
Dalai-lama
14. dalai-lama
Seuraaja: