Henri La Fontaine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henri La Fontaine Nobel-palkinto

Henri Marie La Fontaine (22. huhtikuuta 1854 Bryssel, Belgia14. toukokuuta 1943 Bryssel) oli belgialainen juristi, pasifisti, sosialisti, vapaamuurari ja Kansainvälisen oikeuden professori. Hän toimi pitkään niin Bureau International Permanent de la Paix'n presidenttinä kuin myös lainsäätäjänä ja varapuheenjohtajana Belgian senaatissa. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1913.[1][2]

La Fontaine syntyi brysseliläiseen porvarisperheeseen. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli lakia Free University of Brusselsissa (nyk. Université libre de Bruxelles ja Vrije Universiteit Brussel), josta hän myös valmistui oikeustieteen tohtoriksi. Hän suoritti harjoittelun tunnetun juristin ja asianajajan Edmond Picardin toimistossa. Hänen suuria intohimoajaan olivat vuorikiipeily, kirjallisuus ja politiikka, ja hän kirjoitti näistä aiheista useita teoksia.[1]

Hän osallistui jo varhain Belgian poliittiseen elämään ja toimi senaatissa useiden provinssien (Hainaut, 1895-1898; Liège 1900-1932; Brabant 1935-1936) edustajana. Hän puolusti tiukasti näkemyksiään kasvatuksesta, naisten oikeuksista ja muista yhteiskunnallisesti keskeisistä ongelmista 1800-luvun lopulla.[1] Hän osallistui myös aktiivina Bureau International Permanent de la Paix'n perustamiseen ja toimi sen puheenjohtajana vuodesta 1907 lähtien aina kuolemaansa 1943 saakka.[3]

Vuonna 1916 La Fontaine julkaisi teoksen ”The great solution : magnisissima charta”, jossa hän voimakkaasti puolustaa ajatusta intellektuellien yhteisestä maailmanjärjestöstä.

La Fontaine kuoli luonnollisen kuoleman Belgiassa 14. toukokuuta 1943.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]