Albert Schweitzer
| Albert Schweitzer | |
|---|---|
| Syntynyt | 14. tammikuuta 1875 Kaysersberg, Elsass-Lothringen |
| Kuollut | 4. syyskuuta 1965 (90 vuotta) Lambaréné, Gabon |
| Kansalaisuus | |
| Tutkimusala | teologia, musiikki,filosofia, lääketiede |
| Tunnustukset | Frankfurtin kaupungin Goethe-palkinto (1928) |
Albert Schweitzer (14. tammikuuta 1875 – 4. syyskuuta 1965) oli saksalais-ranskalainen (elsassilainen) teologi, muusikko, musiikkitieteilijä, filosofi ja lääkäri. Hänelle myönnettiin vuoden 1952 Nobelin rauhanpalkinto.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Schweitzer syntyi Elsassissa, silloisessa Saksassa, nykyisessä Ranskassa. Hän työskenteli suuren osan elämästään Afrikassa Lambarenessa, nykyisen Gabonin alueella. Yhdessä vaimonsa kanssa hän pyöritti pienen lähetysaseman sairaalaa, hoitaen spitaalisia ja unitaudin vaivaamia.
Schweitzer oli kolminkertainen tohtori (teologia, lääketiede ja humanistinen). Kirkko kielsi häntä toimimasta lähetyssaarnaajana hänen teologisten mielipiteidensä takia. Hän esimerkiksi kannatti näkemystä, jonka mukaan Jeesus ja hänen opetuslapsensa odottivat pikaista maailmanloppua. Schweitzerin mukaan Jeesus ei pitänyt itseään Messiaana. Schweitzer kyseenalaisti Jeesuksen pyhyyden, hänen ihmetekonsa ja ylösnousemuksensa. Schweitzer edusti teologista näkemystä, jota kutsutaan nimellä liberaaliteologia. Schweitzer kuitenkin halusi henkilökohtaisessa elämässään seurata Jeesuksen korkealle asettamia eettisiä vaatimuksia. Schweitzerin teologia sijoittuu teismin ja panteismin väliin. Hänen teologiansa herätti arvostelua kirkon piirissä ja on käyty keskustelua siitä, voidaanko häntä ylipäätään pitää kristittynä. Schweitzerin teologisena päätyönä voidaan pitää vuonna 1906 julkaistua kirjaa Geschichte der Leben-Jesu-Forschung.
Schweitzer oli myös taitava urkuri, ja hän kirjoitti kirjoja musiikinteoriasta.
Schweitzerin mielestä länsimäinen yhteiskunta oli matkalla rappiotaan kohti koska se oli hukannut olemassaolonsa eettisen perustan: elämän suojelemisen. Hänen ajattelussaan on yhtymäkohtia esimerkiksi Leo Tolstoin ja Friedrich Nietzschen ajatteluun. Jotkut vertasivat hänen kirjoituksiaan myös eläintensuojelupyhimys Fransiskus Assisilaiseen - vertaus, josta Schweitzer itse ei pitänyt.
Vuodesta 1952 kuolemaansa asti Schweitzer vastusti ydinkokeita ja ydinpommia yhdessä Albert Einsteinin ja Bertrand Russellin kanssa. Hän oli sukua Jean-Paul Sartrelle.
[muokkaa] Kritiikki
Jotkut ovat syyttäneet Schweitzeria myöhemmin kolonialisteille tyypillisestä ylenkatsovasta suhtautumisesta afrikkalaisiin. Hän vastusti esimerkiksi Gabonin itsenäistymistä "liian varhaisena". Edgar Berman on siteerannut Schweitzerin puhetta vuodelta 1960, jossa tämä sanoo muun muassa: "Mikään yhteisö ei voi siirtyä keskiajasta suoraan teolliseksi valtioksi ilman maatalouteen perustuvan yhteiskunnan kohottavaa vaikutusta"[2]. Chinua Acheben mukaan Schweitzer on sanonut: "Afrikkalainen on totísesti minun veljeni, mutta pikkuveljeni", mistä Achebe kritisoi häntä. Eräät afrikkalaiset itsenäisyyspoliitikot sanoivatkin 1970- ja 1980-luvuilla: "Älkää lähettäkö meille enää albertschweitzereita."
[muokkaa] Lähteet
- ↑ The Nobel Peace Prize (elämänkerta ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Berman, Edgar: In Africa with Schweitzer, s. 139
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kristilliset filosofit
- Nobelin rauhanpalkinnon saajat
- Ranskalaiset filosofit
- Ranskalaiset lääkärit
- Ranskalaiset muusikot
- Ranskalaiset teologit
- Saksalaiset filosofit
- Saksalaiset lääkärit
- Saksalaiset musiikkitieteilijät
- Saksalaiset muusikot
- Saksalaiset luterilaiset teologit
- Vuonna 1875 syntyneet
- Vuonna 1965 kuolleet
Sivulta puuttuu