Leo Tolstoi

Wikipedia

Leo Tolstoi
Ilja Repin, Leo Tolstoin muotokuva, 1887.
Syntynyt	9. syyskuuta 1828 Jasnaja Poljana
Kuollut	20. marraskuuta 1910 (82 vuotta) Astapovo
Kansallisuus	venäläinen
Äidinkieli	venäjä
Tyylilajit	realismi
Ensiteokset	Lapsuus, poikaikä, nuoruus (1852–1857)
Tuotannon kieli	venäjä

Kreivi Leo (Lev) Tolstoi (ven. Лев Николаевич Толстой, Lev Nikolajevitš Tolstoi  kuuntele ääntämys^?, 9. syyskuuta 1828 Jasnaja Poljana – 20. marraskuuta 1910 Astapovo) on yksi tunnetuimmista venäläisistä kirjailijoista. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Sota ja rauha (1865–1869) sekä Anna Karenina (1875–1877). Tyyliltään hän edustaa realismia. Tolstoi oli myös merkittävä yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ajattelija.^[1]

Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Tolstoin uskonnolliset ja poliittiset aatteet 3 Teokset 4 Jasnaja Poljana museona 5 Muuta 6 Teoksia 6.1 Romaanit ja pienoisromaanit 6.2 Näytelmiä 6.3 Aatteellisia teoksia 7 Suomennoksia 7.1 Romaanit 7.2 Kokoelmia 7.3 Muuta 8 Kirjallisuutta 9 Lähteet 9.1 Viitteet 10 Kuvia 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Leo Tolstoi kuului maata omistavaan kreivilliseen Tolstoin sukuun ja syntyi Jasnaja Poljanassa, sukutilalla, joka sijaitsi Tulan kuvernementissa Venäjällä. Hän oli neljäs perheen viidestä lapsesta. Hänen vanhempansa kuolivat Leon ollessa vielä nuori ja sukulaiset kasvattivat hänet. Tolstoi opiskeli lakia ja itämaisia kieliä Kazanin yliopistossa, mutta ei koskaan saanut opiskelujaan päätökseen. Keskeytettyään opiskelunsa hän vietti jonkin aikaa kevytmielistä seuraelämää Moskovassa ja Pietarissa. Jouduttuaan pulaan suurien pelivelkojensa vuoksi Leo päätti kuitenkin seurata vanhempaa veljeään Kaukasiaan vuonna 1851 ryhtyen upseeriksi Venäjän armeijaan.^[1] Tolstoi osallistui vuoristolaisheimoja vastaan käytyihin taisteluihin, mutta hänellä oli myös runsaasti aikaa kirjoittamiseen. Krimin sodassa hän osallistui Sevastopolin puolustukseen linnoituksen kukistumiseen (elokuussa 1855) asti.^[2]

Vuonna 1856 Tolstoi sai eron armeijasta. Hän liikkui kirjallisissa piireissä ja teki kaksi matkaa Länsi-Eurooppaan, missä hänen kielteiset tuntemuksensa länsimaista kulttuuria kohtaan vahvistuivat.^[2] Vuonna 1861 Tolstoi palasi maatilalleen ja alkoi kirjallisen uransa. Vuonna 1862 hän nai 18-vuotiaan lääkärintyttären Sofja (Sonja) Andrejevna Behrsin ollessaan itse 34. Pariskunnalle syntyi kolmetoista lasta, kuuluisimmat heistä ovat ehkä Aleksandra Lvovna Tolstaja ja Lev Lvovitš Tolstoi.^[1]

Sofja Andrejevna toimi myös miehensä sihteerinä ja kirjoitti öisin puhtaaksi Tolstoin päivisin kirjoittamat sivut. Suuresta lapsikatraasta huolimatta Tolstoin avioliitto oli hyvin ristiriitainen. Avioliittonsa aattona Tolstoi antoi morsiamensa lukea omat päiväkirjansa, joissa hän kuvasi sukupuolisuhteitaan maatilansa talonpoikaisnaisten kanssa. Myöhemmässä vaiheessa kreivitär Tolstoi vastusti miehensä uskonnollista mystiikkaa ja anarkismia – muun muassa sitä, että tämä halusi luopua maatilastaan ja kieltäytyi vastaanottamasta tekijänpalkkioita teoksistaan. Anna Dostojevskajan, Fjodor Dostojevskin vaimon, avulla hän aloitti oman kustannustoimensa ja kustansi itse miehensä viimeiset teokset viimeisiltä kahdelta vuosikymmeneltä.^[1]

1870-luvun lopussa Tolstoi kallistui yhä enemmän uskonnolliseen mystiikkaan. Tämä muutos tapahtui hänessä keski-iän kriisin ja sitä seuranneen vakavan masennuskauden jälkeen. Ortodoksisen kirkon oppiin hän ei ollut tyytyväinen.^[1]

Vähän ennen kuolemaansa Tolstoi päätti paeta kodistaan ja elää viimeiset vuotensa yksinäisyydessä. Pakomatkallaan hän sairastui ja kuoli Astapovon asemalla 82-vuotiaana ilmeisesti keuhkokuumeeseen.^[1]

[muokkaa] Tolstoin uskonnolliset ja poliittiset aatteet

Tolstoi katsotaan eräänlaisen uskonnollisen anarkismin edustajaksi. Hän sai innoitusta poliittisille näkemyksilleen tsaarinaikaisen Venäjän maaseutuyhteisöistä, joiden elämälle Venäjän valtio näyttäytyi usein vain haitallisena, sekä Jeesuksen toiminnasta. Tolstoin mukaan oli rikollista, että valtio hyväksyi köyhyyden. Hän kävi pitkän kirjeenvaihdon Mahatma Gandhin kanssa. Tolstoi kannatti myös voimakkaasti esperantoa.^[1]

Tolstoin kristillinen elämänkäsitys perustui Vuorisaarnaan ja sen oppien mukaisesti hän halusi tehdä ruumiillista työtä ja luopua kaikesta köyhien hyväksi. Hän vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa luottaen ihmisystävyyteen. Hän oli myös kasvissyöjä. Paradoksaalisesti hänen oppinsa aiheutti suuria ristiriitoja hänen omassa perheessään. Tolstoin rauhanaate vaikutti syvästi rauhanliikkeeseen. Ajan mittaan Jasnaja Polnajasta tuli ”tolstoilaisuuden” ihailijoitten pyhiinvaelluskohde.^[1]

Tolstoin kirkkoon kohdistama arvostelu johti siihen, että synodi 1901 julisti hänet harhaoppiseksi ja Tolstoi erotettiin. Hänestä oli kuitenkin tullut niin kuuluisa henkilö ja kirjallinen johtohahmo, etteivät viranomaiset uskaltaneet käydä häneen käsiksi. Monet Tolstoin kirjoitukset kiellettiin, mutta hän välttyi ankarammilta rangaistuksilta.^[2]

Leo Tolstoi oli todennäköisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnetuin venäläinen ajattelija Suomessa. Tunnetuin tolstoilaisuuden kannattaja Suomessa oli Arvid Järnefelt.^[1]

[muokkaa] Teokset

Tolstoi herätti suurta huomiota jo omaelämäkerrallisella esikoisteoksellaan, trilogialla Lapsuus, poikaikä, nuoruus (1852–1857) kertoo rikkaan maanomistajan pojasta ja tämän heräämisestä tietoisuuteen eroista itsensä ja talonpoikaistoveriensa välillä. Vaikka Tolstoi itse kutsui tätä teosta myöhemmin ylitunteelliseksi, sitä pidetään yhä totuudellisena ja elävänä aikuistumiskuvauksena.^[1]

Tolstoin suuret romaanit ovat maailmankirjallisuuden klassikkoja, mutta hän oli myös pienoisromaanin ja novellin taitaja. Varhaisvaiheen kuuluisia novelleja ovat muun muassa ”Avio-onni” (1859), ”Kolme kuolemaa” (1859) ja ”Vanha ruuna” (1886).^[3] Myöhemmät ”Isäntä ja renki” (1895), ”Isä Sergius” (1898) ja ”Kornei Vasiljev” (1906) todistavat ehtymättömästä taiteellisesta luomisvoimasta.^[2] Tolstoin lyhyitä kertomuksia on valikoimassa Valitut kertomukset (kolme osaa, 1963).^[3]

Tolstoin pienoisromaani Kasakat (1863) sekä hänen Sevastopoliin liittyvät sotilaskertomuksensa perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa, jotka vaikuttivat hänen rauhanaatetta kannattavaan elämänkäsitykseensä. Tolstoi kuvasi sodan raakuuden sellaisena kuin se oli, ilman sankaruuden ihannointia.^[1]

Rauhanaate kuvastuu myös Tolstoin suurromaanista Sota ja rauha, jota pidetään yhtenä Venäjän ja koko maailmankirjallisuuden suurimmista eepoksista. Se on valtava läpileikkaus koko Venäjän yhteiskunnasta, ja sen henkilökaarti sisältää 580 kuviteltua ja historiallista henkilöä. Romaanin taustalla on Napoleonin Venäjän retki ja Austerlitzin ja Borodinon taistelut, ja etualalla ovat venäläisten aatelisperheitten vaiheet Pietarin ja Moskovan salongeissa ja maatiloilla. Tolstoi piti Moskovaa aitovenäläisyyden tyyssijana kun taas Pietari oli länsimaisia muoteja jäljittelevä kaupunki. Romaanin keskeisin henkilö, Pierre Bezuhov on Tolstoin kirjallinen omakuva.^[1]

Tolstoi itse piti romaaneistaan parhaimpana Anna Kareninaa (1873–1877), jonka aihe on suppeampi mutta henkilöiden luonnekuvaus syvällisempi kuin Sodassa ja rauhassa. Anna Kareninan ja Vronskin tarina on yksi maailmankirjallisuuden kuuluisimpia rakkaustarinoita. Sen moraalinen sävy on suvaitsevainen osoittaessaan, kuinka laillisten aviollisten siteiden kuristusote voi tuhota itse elämän lahjoittaman todellisen rakkauden. Romaanin rinnakkaisessa juonessa esiintyy Levin, filosofinen maanomistaja, joka Tolstoin tavoin työskentelee pellolla yhdessä maaorjiensa kanssa pyrkien muuttamaan näiden elämää, ja erään talonpojan johdattamana vapautuu elämän tarkoituksettomuudesta ja löytää tien omaperäiseen uskoon.^[1]

Teoksessa Tunnustus (1882) Tolstoi kuvaa niitä kokemuksiaan, jotka järkyttivät häntä ja saivat lopulta muotoilemaan uuden uskonnon. Kaunokirjallisuutta tärkeämmiksi Tolstoille tulivat nyt kirjoitukset, joissa hän esitti käsityksiään uskonnollisista, moraalisista, yhteiskunnallisista ja taiteeseen liittyvistä kysymyksistä, kuten teoksessa Mitä on taide? (1898).^[2]

Tolstoin uskonnollisen kauden tärkeimpiä kirjallisia teoksia ovat pienoisromaanit Ivan Iljitšin kuolema (1886) ja Kreutzersonaatti (1890) sekä romaani Ylösnousemus (1899), jonka tuloilla hän avusti erästä vainottua uskonyhteisöä. Ylösnousemus arvostelee ortodoksista kirkkoa ja oikeuslaitosta. Teos kuvaa nuoren aatelismiehen moraalisen rappion, katumuksen ja uudelleensyntymisen. Pienoisromaani Hadži Murat (kirjoitettu 1902–1904) sijoittuu Kaukasukselle.^[2]

Tolstoi kirjoitti myös lapsia varten lyhyitä opettavaisia kertomuksia. Näitä on suomennettu muun muassa kokoelmissa Tolstoin tarinoita (1979) ja Kuinka hanhi jaetaan (2008).^[2]

Näytelmäkirjallisuudesta Tolstoi kiinnostui vuoden 1880 jälkeen. Hänen huomattavimpiin näytelmiinsä kuuluu Pimeyden valta (1886), synnin valtaa käsittelevä naturalistinen talonpoikaisnäytelmä.^[2]

[muokkaa] Jasnaja Poljana museona

Leo Tolstoi kotikartano Jasnaja Poljanassa on nykyään kotimuseo. Kaksikerroksisessa kotimuseossa, joka oli kartanon päärakennus on Tolstoin aikaisia huonekaluja ja kirjoja. Yläkerrassa on muun muassa ruokasalin kalustus. Kartanoa ympäröi venäläinen maalaiskylä, joka muistuttaa vanhasta ajasta, jolloin kartanoon liittyi alustalaisia.

[muokkaa] Muuta

Tolstoin mukaan on nimetty Tolstoi-juna, joka liikennöi Helsingin ja Moskovan väliä.

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Romaanit ja pienoisromaanit

• Lapsuus, poikaikä, nuoruus (Detstvo, Otročestvo, Junost, 1852, 1854, 1857)
• Sevastopolin kertomuksia (Sevastopolskiie rasskazy, kolme novellia, 1855)
• Kasakat (Kazaki, pienoisromaani, 1863)
• Sota ja rauha (Vojna i mir, 1865–1869)
• Ivan Iljitšin kuolema (Smert’ Ivana Iljiča, 1886, pienoisromaani, 1886)
• Anna Karenina (Anna Karenina, 1875–1877)
• Kreutzersonaatti (Kreitserova sonata, pienoisromaani, 1891)
• Ylösnousemus (Voskresenie, 1899)
• Hadži Murat (Hadži-Murat, pienoisromaani, 1912, kirjoitettu 1902–1904)

[muokkaa] Näytelmiä

• Pimeyden valta (Vlast tmy, 1886) ^[4]
• Elävä ruumis (1911, kirjoitettu 1900)^[5]

[muokkaa] Aatteellisia teoksia

• Tunnustus (Ispoved, 1882)^[6]
• Mikä on uskoni (V tšom moja vera?, 1884)^[7]
• Mitä on taide? (Cto takoe iskusstvo, 1897)

[muokkaa] Suomennoksia

[muokkaa] Romaanit

• Lapsuus, poikaikä, nuoruus. (Detstvo, 1852; Otročestvo, 1854; Junost’, 1857.) Suomentanut Esa Adrian. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5683-X.

• Kasakat. (Kazaki, 1863.) Suomentanut Kaj Kauhanen. 3. painos (1. painos 1960). Tammi, 1999. ISBN 951-31-1645-X.

• Sota ja rauha. (Voina i mir, 1865–1869.) Suomentanut Esa Adrian. Kaksi nidettä. Edellinen laitos 1975 neliosaisena (Suuret venäläiset kertojat 5–8). Otava, 1994. ISBN 951-1-13212-1.

• Sota ja rauha: Ensimmäinen versio. (Vojna i mir: Pervaja redakcija, valmistunut 1866, julkaistu 2000.) Suomentanut Eero Balk. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2932-2.

• Anna Karenina. (Anna Karenina, 1877.) Suomentanut Eino Kalima (1910–1911). Suomennoksen tarkistanut Arja Pikkupeura. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32005-1.

• Anna Karenina. (Anna Karenina, 1877.) Suomentanut Ulla-Liisa Heino (1961). Otava, 1991. ISBN 951-1-11630-4.

• Anna Karenina. (Anna Karenina, 1877.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Lea Pyykkö (1979). Karisto, 2007. ISBN 951-23-4194-8.

• Ivan Iljitšin kuolema. (Smert’ Ivana Iljiča, 1886.) Suomentanut Eero Balk. Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-53-8.

• Ylösnousemus. (Voskresenie, 1899.) Suomentanut Lea Pyykkö. 5. painos (1. painos 1976). Karisto, 2007. ISBN 978-951-23-4858-9.

• Hadži Murat. (1912, kirjoitettu 1902–1904.) Suomentanut Eero Balk. Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-41-4.

[muokkaa] Kokoelmia

• Valitut kertomukset. 1 osa. Suomentanut Juhani Konkka. 2. painos (1. painos 1963). Sisällys: Hyökkäys (1853); Metsänhakkuu (1855); Pyry (1856); Kaksi husaaria (1856); Sevastopol (1856); Kolme kuolemaa (1859); Avio-onni (1859). WSOY, 1998. ISBN 951-0-23184-3.

• Valitut kertomukset. 2 osa. Suomentanut Juhani Konkka. 2. painos (1. painos 1963). Sisällys: Vankina Kaukasiassa (1872); Vanha ruuna (1886); Saatana (1911, kirjoitettu 1889–90); Kreitzer-sonaatti (1891). WSOY, 1998. ISBN 951-0-23185-1.

• Valitut kertomukset. 3 osa. Suomentanut Juhani Konkka. 2. painos (1. painos 1963). Sisällys: Isäntä ja renki (1895); Isä Sergius (1911, kirjoitettu 1898); Tanssiaisten jälkeen (1903); Väärennetty korkolippu (1911, kirjoitettu 1904); Aljosa Gorsok (1905); Jumalaista ja inhimillistä; Minkä vuoksi (1903); Kornei Vasiljev (1906); Mitä näin unessa. WSOY, 1998. ISBN 951-0-23186-X.

• Kuinka hanhi jaetaan: Satua ja totta. Valikoinut ja suomentanut Martti Anhava. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22305-4.

[muokkaa] Muuta

• Mitä on taide?. (Cto takoe iskusstvo, 1897.) Suomennos ja johdanto: Martti Anhava. Taide, 2000. ISBN 951-608-037-5.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Tolstoi, Tatjana: Isäni Leo Tolstoi. (Avec Léon Tolstoi.) Suomentanut Kai Kauhanen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1550-9.

• Troyat, Henri: Tolstoi. (Tolstoy, 1967.) Suomentanut Risto Lehmusoksa. Suomennettu saksankielisestä lyhennetystä laitoksesta. 2. painos (1. painos 1968). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20234-7.

[muokkaa] Lähteet

• Nokkala, Armo: Tolstoilaisuus Suomessa: Aatehistoriallinen tutkimus. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Tammi: Helsinki, 1958.

• Roos, Vappu: Suuri maailmankirjallisuus: Länsimaisen kirjallisuuden vaiheet Homeroksesta Laxnessiin. Porvoo: WSOY, 1956.

• ”Tolstoi, Leo”, teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja: 12. osa, Tal–Uzb. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07251-6.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kuvia

Nikolai Gay, Muotokuva Sofja Andrejevna Tolstajasta, Leo Tolstoin vaimosta, yhdessä tytär Alexandra Tolstajan kanssa, 1886.	Kreivi Tolstoi, poika, koira ja puoliso. Valokuva vuosilta 1870–90.	Ilja Repin, Kyntäjä, 1887. Leo Tolstoi kyntöpellolla.	Tolstoi työhuoneessaan toukokuussa 1908.
Tolstoi toukokuussa 1908.	Tolstoin huone Jasnaja Poljanassa.	Tolstoin hauta Jasnaja Poljanassa.	Tolstoi-postimerkki vuodelta 1978.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Lähdeaineistoa aiheesta Leo Tolstoi -bibliografia löytyy Wikiaineistossa.

• Leo Tolstoin teoksia Gutenberg-projektissa