Arvid Järnefelt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirjailija ja lakimies Arvid Järnefelt.

Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pietari27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli varatuomari ja kirjailija. Järnefeltin isä oli kenraali ja maaherra Alexander Järnefelt ja äiti vapaaherratar Elisabeth Järnefelt omaa sukuaan Clodt von Jürgensburg. Hänen sisaruksiaan olivat Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.

Arvid Järnefelt meni naimisiin Emilia Fredrika Parviaisen (18651937) kanssa Jyväskylässä 6. syyskuuta 1884. Emilian (Emmyn) vanhemmat olivat varakas jyväskyläläinen kauppias Mikko Parviainen (18151878) ja hänen puolisonsa Katarina Charlotta Pundani (18201875). Järnefelteillä oli viisi lasta: Eero (1888–1970), Liisa (1893–1978), Anna (1898–1899), Maija (1900–1986) ja Emmi (1902–1941).

Järnefelt oli 1900-luvun vaihteessa huomattavin suomalainen aatehistoriallinen kirjailija. Kuvaukset ajan aateliston elämästä Suomessa ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

Vuonna 1889 Järnefelt perusti ystäviensä Eero Erkon ja Juhani Ahon kanssa Päivälehden edistämään nuorsuomalaisten aatetta. Päivälehti tunnetaan nykyisin nimellä Helsingin Sanomat.

Arvid Järnefelt kiinnostui tolstoilaisuudesta osaksi äitinsä Elisabethin kautta. Myöhemmin, kun hän oli nuorena juristiharjoittelijana Vaasassa, hän tutustui omakohtaisesti Tolstoin teksteihin. Lukiessaan niitä hän koki uskonnollisen murroksen. Sen jälkeen Järnefelt yksinkertaisti elämänsä: hän jätti juristintyön ja siirtyi maanraivaajaksi ja viljelijäksi Virkkalaan Rantalan tilalle. Hän halusi osoittaa, ettei tolstoilaisuus ollut eristäytymistä ja haaveellista mietiskelyä vaan lähimmäisten ja koko maailman rakastamista ja käytännön tekoja. Järnefelt olikin vankien, köyhien ja sorrettujen auttaja.

Virkkalassa sijaitseva yläkoulu Järnefeltin koulu on nimetty hänen mukaansa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvid Järnefelt vuonna 1961 julkaistussa postimerkissä.
  • Isänmaa (romaani), 1893
  • Heräämiseni, 1894
  • Ihmiskohtaloja (novelleja), 1895
  • Ateisti (esseitä),
  • Puhtauden ihanne, 1897
  • Maria (novelli),
  • Evankeliumin alku, 1898
  • Matkaltani Venäjällä ja käynti Leo Tolstoin luona, 1899
  • Samuel Croëll (näytelmä, katso Samuel Cröell)
  • Veljekset (romaani), 1900
  • Mitä on jumalanpalvelus, 1901
  • Orjan oppi (näytelmä), 1902
  • Helena (romaani),
  • Kuolema (näytelmä, ei painettu), 1903
  • Elämän meri (novelleja), 1904
  • Maaemon lapsia (romaani), 1905
  • Jeesuksen syntyminen ihmisestä tai Jumalasta, 1907
  • Maa kuuluu kaikille. Matkoiltani Laukon lakkomailla,
  • Veneh’ojalaiset (romaani), 1909
  • Titus (näytelmä, Orjan oppi laajennettuna ja muokattuna), 1910
  • Kuolema (näytelmä, uudistettu laitos, ei painettu), 1911
  • Manon Roland (näytelmä, ei painettu), 1913
  • Hiljaisuudessa (novelleja ja näytelmiä),
  • Kallun kestit (näytelmä), 1914
  • Valtaset (näytelmä), 1915
  • Onnelliset (romaani, salanimellä Hilja Kahila), 1916
  • Kirkkopuheet, 1917
  • Kirjeitä sukupuolikysymyksistä, 1918
  • Nuoruuteni muistelmia (romaani, salanimellä Hilja Kahila), 1919
  • Sointula (näytelmä), 1924
  • Greeta ja hänen herransa (romaani), 1925
  • Huligaani ynnä muita kertelmia (novelleja), 1926
  • Minun Marttani (romaani), 1927
  • Kuolema (näytelmä, uudistettu laitos),
  • Vanhempieni romaani I-III, 1928–30
  • Lalli (romaani), 1933

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isomaa, Saija: Heräämisten poetiikka. SKS, 2009.
  • Niemi, Juhani: Arvid Järnefelt: Kirjailija ajassa ja ikuisuudessa. SKS, 2005.
  • Kodin suuret klassikot -kirjasarja, Arvid Järnefelt, osa I. Weilin+Göös, 1986.
  • Järnefelt, Maija: Muistelmia. Kirjayhtymä, 1982.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: