Juhani Aho

Wikipedia

**Juhani Aho**
Juhani Aho vanhana
Syntynyt:	11. syyskuuta 1861 Lapinlahti, Suomi
Kuollut:	8. elokuuta 1921 Helsinki, Suomi
Ammatit:	kirjailija, kääntäjä, toimittaja
Kansallisuus:	Suomi
Kirjallinen liike:	realismi, naturalismi, kansallinen uusromantiikka
Ensiteokset:	Muuan markkinamies yhteisniteenä Kievarin pihalla novellin kanssa (1884)

Juhani "Jussi" Aho (syntyjään Johannes Brofeldt, vuodesta 1907 Juhani Aho; 11. syyskuuta 1861, Lapinlahti – 8. elokuuta 1921, Helsinki) oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut ammattikirjailija. Hänen kirjailijanuransa kesti jopa nelisenkymmentä vuotta.^[1]

[muokkaa] Nuoruus

Ahon vanhemmat olivat rovasti Henrik Gustaf Theodor Brofeldt ja Karolina Fredrika Emelie Snellman, joille syntyi yhteensä kymmenen lasta. Johannes eli Juhani Aho oli heistä vanhin. Yksi hänen pikkuveljistään oli kirjailija ja rehtori Kaarlo Brofeldt.

Isä oli ottanut osaa 1800-luvun alun herännäisyyteen, mutta hän siirtyi myöhemmin beckiläiseen Raamatulliseen teologiaan. Äiti pysyi herännäisena kuolemaansa saakka. Vanhempien uskonnollinen tausta saattoi olla syy Ahon herännäismyönteiseen suhtautumiseen. Esimerkikiksi kirjassaan Muudan Markkinamies Aho on kuvannut heränneet sympaattisina ja oikeamielisinä ihmisinä. ^[2]

Aho kävi Kuopion lyseota vuodesta 1872 ja josta hän pääsi ylioppilaaksi 1880.^[3] Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, kirjallisuutta ja historiaa.^[3] Aho sai jo nuorena ylioppilaana huomiota, kun hän voitti osakuntansa kirjoituskilpailun.^[4]

[muokkaa] Kirjailijan ura

Juhani Aho kirjoitti useita romaaneja ja novelleja. Vuonna 1884 hän jättäytyi yliopistosta kirjailijaksi ja vapaaksi lehtimieheksi.^[3] Aho työskenteli useissa lehdissä ja oli mukana perustamassa Päivälehteä, jonka seuraajaa Helsingin Sanomia hän avusti kuolemaansa saakka.^[3] Ensimmäiset novellit julkaistiin 1883.^[4] Jo Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie vuodelta 1884). Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden parhaasta teoksesta Juha on tehty kaksi oopperaa ja kolme elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.^[1]

Ahon tuotanto on monitahoinen. Se sisältää psykologista realismia (mm. Yksin), naturalismia lähenevää realismia (Rautatie) ja jopa esseistiikkaa (välillä myös voimakkaasti impressionismia) läheneviä lastuja. Aho toimi myös suomentajana, ja hänen ehkä tunnetuin käännöstyönsä on Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksia -romaanisarja.

Useat Ahon teoksista ovat kansankuvausta. Hän kirjoitti kuitenkin kuvauksia sekä tavallisesta kansasta että sivistyneistöstä.^[4] Papin rouva -teoksessa luonnonkuvaus nousee keskeiseksi henkilöiden sisäisen elämän kuvastajaksi ja eroaa näin ollen kauemmas tyypillisestä realismista. 1890-luvulla Ahon tuotannossa tapahtui muutoinkin suunnanmuutos: realismi vaihtui kansalliseen uusromantiikkaan.

Aho oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka oikeasti eli kirjoittamalla.^[4] Hänestä tuli jo elinaikanaan eräänlainen 'kansalliskirjailija', jonka vuoksi hän joutui kirjoittamaan liian paljon ja osallistumaan erilaisiin julkisiin tehtäviin, mikä puolestaan hajotti hänen voimiaan.^[4] Aho oli myös aikansa tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita Euroopassa, koska hänen kirjoistaan ilmestyi erikielisiä käännöksiä melko nopeasti.^[4] Jo 1890-luvulla hänen kirjojaan oli käännetty kymmenelle kielelle.^[1] Hän haaveilikin vanhemmiten kansainvälisistä markkinoista ja Nobelin palkinnosta.^[3]

[muokkaa] Yksityiselämä

Ahon kotiolot vaikuttivat myös hänen kirjallisuuteensa. Juha-romaanin kolmiodraaman taustalla näkyy kahden sisaren rakkaus. Aho oli naimisissa taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, mutta rakasti myös Tilly Soldania, vaimonsa siskoa. Kaikki asuivat samassa pihapiirissä ja Aholla oli yhteisiä lapsia molempien siskosten kanssa.

Juhani Aholla oli tiivis yhteys Elisabeth Järnefeltiin, jonka "kouluun" hän kuului. Heidän kirjeenvaihtonsa kesti vuosia. Järnefelt rohkaisi nuorta kirjailijaa etsimään omaa tietään.

[muokkaa] Huomionosoituksia

Valtion kirjailijaeläke 1906^[3]
Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvo 1907^[3]
Professorin arvoa tarjottiin 1919, mutta Aho kieltäytyi^[3]
Iisalmen yläaste on nimetty Ahon mukaan
Helsingin Eirassa on Juhani Ahon tie
Aimo Tukiainen teki 1961 Ahosta pronssisen näköispatsaan, jollainen on sekä Iisalmessa että Eirassa^[5]
Aho oli ensimmäinen valtion kustannuksella haudattu suomalainen.^[3]

[muokkaa] Teoksia

Siihen aikaan kun isä lampun osti (1883)
Rautatie (1884)
Papin tytär (1885)
Yksin (1890)
Papin rouva (1895)
Juha (1911)
Valitut teokset (1953)
Lastuja (1974)
Juhani Ahon kirjeitä (1986, toimittanut Juhani Niemi)

[muokkaa] Filmatisointeja

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 Anne-Maria Mikkola, Anita Julin, Anneli Kauppinen, Lasse Koskela, Kaija Valkonen: Äidinkieli ja kirjallisuus - käsikirja, s. 388. WSOY, 1999.
↑ Ilkka Huhta: "Täällä on oikea Suomenkansa", s. 113-114. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2001.
↑ ^3,0 ^3,1 ^3,2 ^3,3 ^3,4 ^3,5 ^3,6 ^3,7 ^3,8 Lasse Koskela: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Boddesta Hannu Ahoon, s. 14-16. Tammi, 1990.
↑ ^4,0 ^4,1 ^4,2 ^4,3 ^4,4 ^4,5 Kai Laitinen: Suomen kirjallisuuden historia, s. 222-227. Otava, 1997.
↑ Antero Rautio: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset, s. 188. Karisto, 1998.