Juhani Aho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juhani Aho
Juhani Aho.jpg
Syntynyt 11. syyskuuta 1861
Lapinlahti, Suomi
Kuollut 8. elokuuta 1921 (59 vuotta)
Helsinki, Suomi
Ammatit kirjailija,
kääntäjä,
toimittaja
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Äidinkieli suomi
Ensiteokset Muuan markkinamies yhteisniteenä Kievarin pihalla -novellin kanssa (1884)
Tuotannon kieli suomi
Puoliso Venny Soldan-Brofeldt
Lapset Heikki Aho
Antti Aho
Björn Soldan
Vanhemmat Henrik Gustaf Theodor Brofeldt,
Karolina Fredrika Emelie Snellman
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juhani ”Jussi” Aho (syntyjään Johannes Brofeldt, vuodesta 1907 Juhani Aho; 11. syyskuuta 1861 Lapinlahti8. elokuuta 1921 Helsinki)[1] oli ensimmäisiä suomeksi pitkän uran tehneitä ammattikirjailijoita. Hänen kirjailijanuransa kesti jopa nelisenkymmentä vuotta.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahon vanhemmat olivat rovasti Henrik Gustaf Theodor Brofeldt ja Karolina Fredrika Emelie Snellman, joille syntyi yhteensä kymmenen lasta. Lapinlahden Väärnin pappilassa syntynyt Johannes eli Juhani oli heistä vanhin. Yksi hänen pikkuveljistään oli kirjailija ja rehtori Kaarlo Brofeldt.

Isä oli ottanut osaa 1800-luvun alun herännäisyyteen, mutta hän siirtyi myöhemmin beckiläiseen Raamatulliseen teologiaan. Äiti pysyi herännäisenä kuolemaansa saakka. Vanhempien uskonnollinen tausta saattoi olla syy Ahon herännäismyönteiseen suhtautumiseen. Esimerkiksi romaanissaan Muuan markkinamies Aho on kuvannut heränneet sympaattisina ja oikeamielisinä ihmisinä.[3]

Aho kävi Kuopion lyseota vuodesta 1872 ja sieltä hän pääsi ylioppilaaksi 1880.[4] Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, kirjallisuutta ja historiaa.[4] Aho sai jo nuorena ylioppilaana huomiota, kun hän voitti osakuntansa kirjoituskilpailun.[5]

Kirjailijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhani Aho kirjoitti useita romaaneja ja novelleja. Vuonna 1884 hän jättäytyi yliopistosta kirjailijaksi ja vapaaksi lehtimieheksi.[4] Aho työskenteli useissa lehdissä ja oli mukana perustamassa Päivälehteä, jonka seuraajaa Helsingin Sanomia hän avusti kuolemaansa saakka.[4] Ensimmäiset novellit julkaistiin 1883.[5] Jo Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie vuodelta 1884). Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja neljä elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.[2]

Ahon tuotanto on monitahoinen. Se sisältää psykologista realismia (muun muassa Yksin), naturalismia lähenevää realismia (Rautatie) ja jopa esseistiikkaa (välillä myös voimakkaasti impressionismia) läheneviä lastuja. Aho toimi myös suomentajana, ja hänen ehkä tunnetuin käännöstyönsä on Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksia -romaanisarja.

Useat Ahon teoksista ovat kansankuvausta. Hän kirjoitti kuitenkin kuvauksia sekä tavallisesta kansasta että sivistyneistöstä.[5] Papin rouva -teoksessa luonnonkuvaus nousee keskeiseksi henkilöiden sisäisen elämän kuvastajaksi ja eroaa näin ollen kauemmas tyypillisestä realismista. 1890-luvulla Ahon tuotannossa tapahtui muutoinkin suunnanmuutos: realismi vaihtui kansalliseen uusromantiikkaan.

Aho oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka oikeasti eli kirjoittamalla.[5] Hänestä tuli jo elinaikanaan eräänlainen kansalliskirjailija, minkä vuoksi hän joutui kirjoittamaan liian paljon ja osallistumaan erilaisiin julkisiin tehtäviin, mikä puolestaan hajotti hänen voimiaan.[5] Aho oli myös aikansa tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita Euroopassa, koska hänen kirjoistaan ilmestyi erikielisiä käännöksiä melko nopeasti.[5] Jo 1890-luvulla hänen kirjojaan oli käännetty kymmenelle kielelle.[2] Hän haaveilikin vanhemmiten kansainvälisistä markkinoista ja Nobelin palkinnosta.[4]

Dokumentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lastuja - taiteilijasuvun vuosisata on Ahoa ja hänen lähipiiriään tarkasteleva Peter von Baghin ohjaama dokumenttielokuva vuodelta 2011.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhani Aho kalastamassa Viitasaaren Huopanankoskella vuonna 1912.

Ahon kotiolot vaikuttivat myös hänen kirjallisuuteensa. Juha-romaanin kolmiodraaman taustalla näkyy kahden sisaren rakkaus. Aho oli naimisissa taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, mutta rakasti myös Tilly Soldania, vaimonsa siskoa.[6] Kaikki asuivat samassa pihapiirissä ja Aholla oli lapsia molempien siskosten kanssa.[7]

Juhani Aholla oli tiivis yhteys Elisabeth Järnefeltiin, jonka ”kouluun” hän kuului. Heidän kirjeenvaihtonsa kesti vuosia. Järnefelt rohkaisi nuorta kirjailijaa etsimään omaa tietään.[8]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhani Aho v. 1961 juhlapostimerkissä.
Ahon patsaan paljastustilaisuus Helsingin Eirassa 11.9.1961. Helsingin Sanomien seppeltä laskemassa Eljas Erkko (oik.) ja päätoimittaja Yrjö Niiniluoto. Taustalla Ahon kotitalo Armfeltintie 6.
  • Valtion kirjailijaeläke 1906[4]
  • Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvo 1907[4]
  • Professorin arvoa tarjottiin 1919, mutta Aho kieltäytyi[4]
  • Iisalmen yläaste on nimetty Ahon mukaan
  • Juhani Ahon tie löytyy Helsingin Eirasta ja Hangosta, Juhani Ahon katu puolestaan Kuopiosta ja Iisalmesta.
  • Aimo Tukiainen teki 1961 Ahosta pronssisen näköispatsaan, jollainen on sekä Iisalmessa että Eirassa[9]
  • Aho oli ensimmäinen valtion kustannuksella haudattu suomalainen.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siihen aikaan kun isä lampun osti. 1883
  • Kievarin pihalla; Muudan markkinamies. WSOY, 1884.
  • Rautatie. romaani, kuvitus Eero Järnefelt. WSOY, 1884.
  • Papin tytär. romaani. WSOY, 1885.
  • Hellmanin herra; Esimerkin vuoksi. WSOY, 1886.
  • Juhani Aho, Kauppis-Heikki ja Pekka AhoNovelleja. Kuopio: Wickström, 1888.
  • Helsinkiin. kertomus. WSOY, 1889.
  • Kuvauksia. novellikokoelma. Kuopio: Kastegrenin kirjakauppa, 1889.
  • Muuan markkinamies. 2. painos. WSOY, 1889.
  • Yksin. romaani. WSOY, 1890.
  • Lastuja: kertomuksia ja kuvauksia. WSOY, 1891.
  • Uusia lastuja : kertomuksia ja kuvauksia. WSOY, 1892.
  • Juhani Ahon kirjoittamia lastuja : valikoima teoksista Lastuja ja Uusia lastuja. WSOY, 1893.
  • Papin rouva. romaani. WSOY, 1893.
  • Heränneitä : kuvauksia herännäisyyden ajoilta, novellikokoelma. WSOY 1894
  • Maailman murjoma, kertomus, lukujen alkukuvat Eero Järnfelt. WSOY 1894
  • Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle, kuvitus Venny Soldan-Brofeldt. Hagelstam, Helsinki 1894
  • Kertomuksia ja kuvauksia, kuvitus Eero Järnefelt. WSOY 1896
  • Lastuja : kolmas kokoelma. WSOY 1896
  • Panu : kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa, romaani. WSOY 1897
  • Katajainen kansani : ja muita uusia ja vanhoja lastuja vuosilta 1891 ja 1899. WSOY 1899
  • Kolme lastua lapsille. WSOY 1899
  • Lastuja : neljäs kokoelma. WSOY 1899
  • Juhani Ahon kirjasia kansalaisille 1-2. WSOY 1900
  • Katajainen kansani. 2. sarja. WSOY 1900
  • Aatteiden mies : piirteitä August Fredrik Soldanin elämästä. WSOY 1901
  • Kansalaisadressi 1901 : kertomus asevelvollisuusasian johdosta syntyneestä kansalaisadressista vuonna 1901, tekijät Juhani Aho ym. WSOY 1901
  • Tutkimus taudin syistä : "rauhan aatteelle" omistettu. WSOY 1901
  • Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta. WSOY 1902
  • Panu : nelinäytöksinen näytelmä. WSOY 1903
  • Lastuja : viides kokoelma. WSOY 1904
  • Antti Ahlström : hans lif och verksamhet, elämäkerta. Helsinki 1905 (ilmestyi suomeksi 7 vihkona nimellä Antti Ahlströmin elämäntyö. 1907-1910)
  • Lastuja : valikoima kouluja varten : tekijän toimittama. WSOY 1905
  • Kevät ja takatalvi 1-2, romaani. Otava 1906
  • Minkä mitäkin Italiasta, matkakertomus. Otava 1906
  • Tuomio : kolminäytöksinen näytelmä. Otava 1907
  • Minkä mitäkin Tyrolista, matkakertomus, kuvitus Björn Wasastjerna. Otava 1908
  • Eläimiä, novellikokoelma. WSOY 1911
  • Juha, romaani. Otava 1911
  • Sanomalehtimiesajoiltani. Otava 1911
  • Maisemia : valikoima lastuja. WSOY 1912
  • Muistelmia ja matkakuvia : sanomalehtimiesajoiltani 2. Otava 1912
  • Sasu Punanen : ja muita lastuja. WSOY 1912
  • Tyven meri : lastuja. WSOY 1912
  • Vuorilla ja vuorten takana, novellikokoelma. Otava 1912
  • Omatunto : saaristokertomus, romaani. Otava 1914
  • Kuvia ja kuvitelmia Suomen historiasta 1-3. 1915
  • Rauhan erakko, romaani. Otava 1916
  • Lastuja : seitsemäs kokoelma. WSOY 1917
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 1-3. WSOY 1918-1919
  • Kootut teokset 1-10. WSOY 1918-1922
  • Rakkautta, novellikokoelma. WSOY 1919
  • Muistatko? : kukkia keväiseltä niityltä. WSOY 1920
  • Kootut lastut 1-2. WSOY 1921
  • Lastuja 8 : lohilastuja ja kalakaskuja. WSOY 1921
  • Matkakuvia : minkä mitäkin Italiasta : minkä mitäkin Tyrolista : matkoilta omassa maassa! WSOY 1922
  • Lastuja lapsille, kuvitus P. Halonen ja V. Soldan-Brofeldt. WSOY 1923
  • Lastuja : valikoima kouluja varten : tekijän toimittama. WSOY 1926
  • Eläinlastuja. WSOY 1928
  • Lastuja lapsista. WSOY 1929
  • Kosioretkestä Maailman murjomaan : yhdeksän kertomusta. WSOY 1948
  • Valitut teokset, johdanto Vilho Suomi. WSOY 1953
  • Kootut teokset : täydennysosat 1-3. WSOY 1961
  • Punapukuinen tyttö ja muita lastuja : Juhani Ahon kertomuksia koulukäyttöön, toimittaneet Urho Somerkivi ja Aaro Nuutinen; kuvitus Lauri Manninen. Otava 1972
  • Valitut teokset, esipuhe Pirkko Alhoniemi. Karisto 1973
  • Lastuja, toimittanut Hannu Mäkelä. Otava 1974
  • Papin tytär; Muistatko; Yksin. Karisto 1978
  • Omatunto; Yksin; Juha. WSOY 1981
  • Ensimmäinen onkeni. Juhani Ahon perhokerho, Iisalmi 1982
  • Juha ; Rautatie ; Yksin. Karisto 1982
  • Juhani Aho 1-3, toimittanut Juhani Niemi. Weilin + Göös 1985
  • Juhani Ahon kirjeitä, toimittanut Juhani Niemi. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1986

Filmatisointeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huhta, Ilkka: "Täällä on oikea Suomenkansa", s. 113-114. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2001.
  • Koskela, Lasse: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Boddesta Hannu Ahoon, s. 14-16. Tammi, 1990.
  • Laitinen, Kai: Suomen kirjallisuuden historia, s. 222-227. Otava, 1997.
  • Mikkola, Anne-Maria, Julin, Anita, Kauppinen, Anneli, Koskela,Lasse & Valkonen, Kaija: Äidinkieli ja kirjallisuus - käsikirja, s. 388. WSOY, 1999.
  • Rautio, Antero: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset, s. 188. Karisto, 1998.
  • Valkonen, Kaija & Koivunen, Elina: Suurin on rakkaus. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-21783-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Calamnius-sukuseura ry Viitattu 18.12.2010.
  2. a b c Anne-Maria Mikkola, Anita Julin, Anneli Kauppinen, Lasse Koskela, Kaija Valkonen: Äidinkieli ja kirjallisuus - käsikirja, s. 388. WSOY, 1999.
  3. Ilkka Huhta: "Täällä on oikea Suomenkansa", s. 113-114. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2001.
  4. a b c d e f g h i Lasse Koskela: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Boddesta Hannu Ahoon, s. 14-16. Tammi, 1990.
  5. a b c d e f Kai Laitinen: Suomen kirjallisuuden historia, s. 222-227. Otava, 1997.
  6. Valkonen & Koivunen 1997, s. 79
  7. Valkonen & Koivunen 1997, s. 79–80
  8. Valkonen & Koivunen 1997, s. 87
  9. Antero Rautio: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset, s. 188. Karisto, 1998.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Juhani Aho -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhani Aho.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]