Eero Erkko
| Eero Erkko | |
|---|---|
 Erkko vuonna 1901 |
|
| Suomen kauppa- ja teollisuusministeri | |
|
Vennolan I hallitus
15.8.1919–15.3.1920 |
|
| Edeltäjä | Juho Vennola |
| Seuraaja | Leo Ehrnrooth |
| Suomen sosiaaliministeri | |
|
Ingmanin I hallitus
27.11.1918–17.4.1919 |
|
| Edeltäjä | Heikki Renvall |
| Seuraaja | Juho Vennola |
| Kansanedustaja | |
|
22.5.1907–31.3.1919
|
|
| Ryhmä/puolue |
Nuorsuomalainen puolue Kansallinen Edistyspuolue |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. toukokuuta 1860 Orimattila |
| Kuollut | 14. lokakuuta 1927 (67 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | päätoimittaja |
| Puoliso | Maria Holländer (1894–1927) |
| Tiedot | |
| Puolue |
Nuorsuomalainen puolue (vuoteen 1918) Kansallinen Edistyspuolue (vuodesta 1918) |
| Koulutus | ylioppilas (1880) |
Eero Erkko (18. toukokuuta 1860 Orimattila – 14. lokakuuta 1927 Helsinki) oli suomalainen sanomalehtimies ja poliitikko. Erkko tunnetaan Päivälehden (myöh. Helsingin Sanomat) perustajajäsenenä ja päätoimittajana.[1] Hän toimi myös Suomen itsenäisyyden alkuvuosina nuorsuomalaisia edustaneena kansanedustajana ja ministerinä.
Sanomalehtimies ja poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eero Erkko pääsi ylioppilaaksi 1880 Helsingin alkeisopistosta ja hän opiskeli sitten Helsingin yliopistossa loppututkintoa suorittamatta.[2] Erkko kuului 1889 Päivälehden (sittemmin Helsingin Sanomat) perustajiin. Hänestä tuli lehden päätoimittaja ja sen keskeinen omistaja. Hän oli samalla nuorsuomalaisen puolueen perustajia ja pitkään sen puheenjohtajana. Päivälehti ja Helsingin Sanomat olivat puolestaan puolueen pää-äänenkannattajia, joten Erkolla oli suuri vaikutus puolueen linjaan. Alkuvuosina puolueella ei ollut puoluetoimistoa, joten sitä johdettiin käytännössä lehden toimituksesta käsin.
Erkko oli porvarissäädyssä Savonlinnan edustaja valtiopäivillä 1894, Tampereen edustaja 1897, Heinolan edustaja 1899 ja 1900 sekä vielä Hämeenlinnan edustaja 1905–1906.[3] Kansanedustaja Erkko oli 1907–1919. Hän kuului nuorsuomalaisten sisällä K. J. Ståhlbergin johtamaan vasempaan eli ns. varpus-siipeen, joka kannatti sosiaalisia uudistuksia. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov karkotti perustuslaillisiin kuuluneen Erkon maanpakoon ja hän vietti vuodet 1903–1905 Yhdysvalloissa ja Kuubassa.[1] Vuonna 1903 hän perusti New Yorkiin Amerikan Kaiku -nimisen lehden.[4] Maanpakolaisvuosinaan hän myös suunnitteli Kuuban Itaboon perustettavaa vastaavien pakolaisten siirtokuntaa ja "jääkäriliikemäistä" sotilaskoulutuskeskusta. Päivälehti lakkautettiin 1904, kun se oli viitannut myönteisesti Eugen Schaumanin tekemään kenraalikuvernöörin murhaan.[5] Erkko palasi uudestaan 1908 päätoimittajaksi lehteen, jonka nimeksi oli nyt vaihtunut Helsingin Sanomat, ja jatkoi tehtävässä pienin keskeytyksin kuolemaansa asti.
Suomen sisällissodan ajan Erkko vietti punakaartilaisten pidättämänä Katajanokan vankilassa, joskin hyvin kohdeltuna – Helsingin Sanomien paino oli tuolloin takavarikoitu Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantajan käyttöön. Valtiomuotokiistassa 1918 Erkko oli lehtineen tasavallan kannalla ja siirtyi sen jälkeen Kansalliseen Edistyspuolueeseen, jonka pääkannattajaksi myös Helsingin Sanomat siten tuli. Tässä puolueessa hän edusti oikeampaa puoliskoa. Erkko oli vielä hallituksessa sosiaaliministerinä 1918–1919, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1919 sekä kauppa- ja teollisuusministerinä 1919–1920.
Erkko suomensi ensimmäisen Émile Zolan suomeksi ilmestyneen teoksen Kertomuksia (1888). Hän toimitti myös 1904 amerikansuomalaisia kuvaavan Amerikan albumin. Erkon muistelmat ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen 1929 nimellä Muistelmia Päivälehden perustamisesta.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eero Erkon vanhemmat olivat talollinen Johan Erakkala ja Maria Kyöstilä. Hän oli naimisissa vuodesta 1894 Maria (Maissi) Aurora Holländerin kanssa. Eero Erkko on J. H. Erkon veli, Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä. Sekä pojasta että pojanpojasta tuli aikanaan Helsingin Sanomien päätoimittajia. Muutamaa vuotta isänsä kuoleman jälkeen Eljas Erkko julisti lehden sitoutumattomaksi. Erkon jälkeläiset ovat edelleen pääomistajina Sanoma-konsernissa.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anmärkningar i anledning af Lagberedningens förslag till tryckfrihetslag. Helsingfors 1906
- Bidrag till frågan om representationsreform : uppsatser af M. G. Schybergson, Gustaf Schybergson, Georg Estlander och Eero Erkko. Helos, Helsingfors 1906
- Muistelmia Päivälehden perustamisesta. Helsinki 1929, näköispainos, Helsingin Sanomat, Helsinki 1989
Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amerikan albumi : kuvia Amerikan suomalaisten asuinpaikoilta. Suomalainen Kansalliskirjakauppa, Brooklyn, New York 1904
- Öljykaasukoneet : ohjeita moottoriveneiden käyttäjille ; toimittaneet E. Erkko ja K. Markoff. Yrjö Weilin, Helsinki 1905, Helsingin moottoritehdas Erkko & Markoff, Helsinki 1905 (Teos digitaalisessa muodossa, Kansalliskirjasto Pienpainatteet)
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Émile Zola : Kertomuksia ; ranskan kielestä suom. Eero Erkko. WSOY 1888, BTJ Kustannus, Helsinki 2007 (Teos digitaalisessa muodossa Project Gutenbergissä)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Eero Erkko. Jokamiehen viikkolehti, 11.9.1909, nro 37, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.7.2014.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 72–74. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ The History of the Finns in Minnesotas, s. 315 historymuseumeot.com. Viitattu 14.12.2015.
- ↑ Päivälehti ainiaaksi lakkautettu. Päivälehti, 3.7.1904, nro 128A, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.7.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blåfield, Antti: Loistavat Erkot: Patruunat ja heidän päätoimittajansa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3.
- Kulha, Keijo K.: ”Erkko, Eero”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 639–641. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
- Zetterberg, Seppo: Eero Erkko. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17275-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eero Erkko Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Eero Erkko Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Erkko, Eero hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Eero Erkko kuollut. Kokoava mies poissa, Helsingin Sanomat, 15.10.1927, nro 279, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
Edeltäjä: Severi Nuormaa Santeri Ivalo |
Helsingin Sanomien päätoimittaja 1909–1918 1920–1927 |
Seuraaja: Santeri Ivalo W. W. Tuomioja |
| Edeltäjä: Oskari Wilho Louhivuori |
Suomen sosiaaliministeri 1918−1919 |
Seuraaja: Santeri Alkio |
| Edeltäjä: Bernhard Wuolle |
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1919 |
Seuraaja: Santeri Pohjanpalo |
| Edeltäjä: Juho Vennola |
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri 1919−1920 |
Seuraaja: Leo Ehrnrooth |
| ||||||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||||||||||||||
- Helsingin kaupunginvaltuutetut
- Jyväskylän kaupunginvaltuutetut
- Kansanedustajat
- Nuorsuomalaiset poliitikot
- Sortokausien aktivistit
- Kansallisen Edistyspuolueen poliitikot
- Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat
- Suomalaiset päätoimittajat
- Suomen sosiaaliministerit
- Suomen kauppa- ja teollisuusministerit
- Suomen suuriruhtinaskunnan porvarissäädyn valtiopäivämiehet
- Helsingin Sanomien toimittajat
- Sanoman henkilöstö
- Uudenmaan vaalipiiri
- Vuonna 1860 syntyneet
- Vuonna 1927 kuolleet