Eero Erkko
Wikipedia
Eero Erkko (18. toukokuuta 1860 Orimattila – 14. lokakuuta 1927 Helsinki) oli nuorsuomalainen sanomalehtimies, joka kuului Päivälehden (sittemmin Helsingin Sanomat) perustajiin. Hänestä tuli lehden päätoimittaja ja sen keskeinen omistaja. Lehti lakkautettiin, kun se oli viitannut myönteisesti Eugen Schaumanin tekemään Nikolai Bobrikovin murhaan 1900-luvun alussa. Erkko joutui maanpakoon ja vietti vuodet 1903–1905 Yhdysvalloissa ja Kuubassa. Hän ryhtyi uudestaan 1908 päätoimittajaksi lehteen, jonka nimeksi oli vaihtunut Helsingin Sanomat.
Erkko suomensi ensimmäisen Émile Zolan suomeksi ilmestyneen teoksen Kertomuksia(1888). Hän toimitti myös 1904 amerikansuomalaisia kuvaavan Amerikan albumin. Erkon muistelmat ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen 1929 nimellä Muistelmia Päivälehden perustamisesta.
Maanpakolaisvuosinaan Erkko suunnitteli Kuuban Itaboon perustettavaa vastaavien pakolaisten siirtokuntaa ja "jääkäriliikemäistä" sotilaskoulutuskeskusta. Erkko oli nuorsuomalaisen puolueen perustajia. Hän oli puolueen kansanedustajana 1907–1918, mistä ajasta hän oli pitkään puolueen puoluejohtajana. Hän oli myös hallituksessa sosiaaliministerinä 1918–1919, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1919 sekä kauppa- ja teollisuusministerinä 1919–1920.
Eero Erkko on J. H. Erkon veli, Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Eero Erkko Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Seppo Zetterberg (2001). Eero Erkko. Otava. ISBN 951-1-17275-1.
