Eero Erkko

Eero Erkko
Eero Erkko v. 1901
Kansanedustaja
22. toukokuuta 1907 – 31. maaliskuuta 1919
Vaalipiiri	Uudenmaan läänin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt	18. toukokuuta 1860 Orimattila, Suomi
Kuollut	14. lokakuuta 1927 (67 vuotta) Helsinki, Suomi
Puolue	Nuorsuomalainen puolue (–1918) Kansallinen Edistyspuolue (1918–)
Puoliso	Maria Holländer (1894–1927)

Eero Erkko (18. toukokuuta 1860 Orimattila – 14. lokakuuta 1927 Helsinki) oli nuorsuomalainen sanomalehtimies, joka kuului 1889 Päivälehden (sittemmin Helsingin Sanomat) perustajiin. Hänestä tuli lehden päätoimittaja ja sen keskeinen omistaja. Hän oli samalla nuorsuomalaisen puolueen perustajia ja pitkään sen puheenjohtajana. Päivälehti ja Helsingin Sanomat olivat puolestaan puolueen pää-äänenkannattajia, joten Erkolla oli suuri vaikutus puolueen linjaan. Alkuvuosina puolueella ei ollut puoluetoimistoa, joten sitä käytännössä johdettiin lehden toimituksesta käsin.

Erkko oli porvarissäädyn edustajana 1894 alkaen useilla valtiopäivillä ja kansanedustajana 1907–1919. Hän kuului nuorsuomalaisten sisällä K. J. Ståhlbergin johtamaan vasempaan eli ns. varpus-siipeen, joka kannatti sosiaalisia uudistuksia. Kenraalikuvernööri Bobrikov karkotti perustuslaillisiin kuuluneen Erkon maanpakoon ja hän vietti vuodet 1903–1905 Yhdysvalloissa ja Kuubassa. Maanpakolaisvuosinaan hän suunnitteli Kuuban Itaboon perustettavaa vastaavien pakolaisten siirtokuntaa ja "jääkäriliikemäistä" sotilaskoulutuskeskusta. Päivälehti lakkautettiin 1904, kun se oli viitannut myönteisesti Eugen Schaumanin tekemään kenraalikuvernöörin murhaan. Erkko palasi uudestaan 1908 päätoimittajaksi lehteen, jonka nimeksi oli nyt vaihtunut Helsingin Sanomat, ja jatkoi tehtävässä pienin keskeytyksin kuolemaansa asti.

Sisällissodan ajan Erkko vietti punakaartilaisten pidättämänä Katajanokan vankilassa, joskin hyvin kohdeltuna – Helsingin Sanomien paino oli tuolloin takavarikoitu Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantajan käyttöön. Valtiomuotokiistassa 1918 Erkko oli lehtineen tasavallan kannalla ja siirtyi sen jälkeen Kansalliseen edistyspuolueeseen, jonka pääkannattajaksi myös Helsingin Sanomat siten tuli. Tässä puolueessa hän edusti oikeampaa puoliskoa. Erkko oli vielä hallituksessa sosiaaliministerinä 1918–1919, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1919 sekä kauppa- ja teollisuusministerinä 1919–1920.

Erkko suomensi ensimmäisen Émile Zolan suomeksi ilmestyneen teoksen Kertomuksia (1888). Hän toimitti myös 1904 amerikansuomalaisia kuvaavan Amerikan albumin. Erkon muistelmat ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen 1929 nimellä Muistelmia Päivälehden perustamisesta.

Eero Erkko on J. H. Erkon veli, Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä. Sekä pojasta että pojanpojasta tuli aikanaan Helsingin Sanomien päätoimittajia. Muutamaa vuotta isänsä kuoleman jälkeen Eljas Erkko julisti lehden sitoutumattomaksi. Erkon jälkeläiset ovat edelleen pääomistajina Sanoma-konsernissa.

Katso myös

• Erkko

Aiheesta muualla

• Eero Erkko Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Eero Erkko Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Keijo K. Kulha: Eero Erkko Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kirjallisuutta

• Keijo K. Kulha: ”Erkko, Eero”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 639–641. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
• Seppo Zetterberg (2001). Eero Erkko. Otava. ISBN 951-1-17275-1.

Uudenmaan läänin vaalipiirin kansanedustajat 1907

Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmän kansanedustajat 1907–1908

Pekka Ahmavaara | Santeri Alkio (1907) | Gustaf Arokallio | Uuno Brander | Jonas Castrén | Eero Erkko | Lucina Hagman | Juho Haveri | Samuel Heiskanen | Nestor Huoponen | Mikko Knuutila | Karl William Koskelin | Pietari Kuisma | Pekka Leppänen | Albert Luoma | Antti Mikkola | Alli Nissinen | Pekka Pennanen | Matti Pesonen | Heikki Gabriel Renvall | Tahvo Riihelä | E. N. Setälä | Johan Snellman | Pehr Evind Svinhufvud | Carl Viljakainen | Kaarlo Wikman