Johannes Lundson
| Johannes Lundson | |
|---|---|
 |
|
| Eduskunnan puhemies | |
|
1917–1918
|
|
| Edeltäjä | Kullervo Manner |
| Seuraaja | Lauri Ingman |
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
Vennolan I hallitus
15.8.1919–2.3.1920 |
|
| Edeltäjä | August Ramsay |
| Seuraaja | Jonathan Wartiovaara |
| Kansanedustaja | |
|
1.11.1917–31.3.1919
|
|
| Ryhmä/puolue | Nuorsuomalainen Puolue |
| Vaalipiiri | Viipurin läänin läntinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. lokakuuta 1867 Leppävirta |
| Kuollut | 11. elokuuta 1939 (71 vuotta) Salo |
| Tiedot | |
| Puolue |
Nuorsuomalainen Puolue (–1918) Kansallinen Edistyspuolue (1918–) |
Otto Johannes Lundson (12. lokakuuta 1867 Leppävirta – 11. elokuuta 1939 Salo) oli suomalainen pankinjohtaja, kansanedustaja, eduskunnan puhemies ja ministeri.
Lundsonin vanhemmat olivat kruununvouti Otto Gabriel Lundson ja Augusta Zuleima Lang. Lundson kävi Kuopion lyseon ja pääsi ylioppilaaksi 1888. Hän suoritti yleisen oikeustutkinnon 1893 ja sai varatuomarin arvon 1896.[1]
Lundson oli Lappeenrannan kaupungin pormestari 1900–1903 ja 1906–1907. Hänet erotettiin virasta 1903 hallinnollisin toimenpitein, mutta hän sai viran myöhemmin takaisin. Tänä väliaikana Lundson toimi asianajajana Lappeenrannassa 1903–1904 ja Pohjoismaiden Osakepankin Lappeenrannan konttorin esimiehenä 1904–1906. Vuosina 1907–1921 Lundson toimi Pohjoismaiden Osakepankin Viipurin konttorin esimiehenä. Hän oli Suomen Pankin johtokunnan jäsen 1923–1924 ja Suomen Käsityöläis-Osakepankin pääjohtaja 1924–1937.[1]
Lundson oli porvarissäädyssä Lappeenrannan edustaja valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906.[2] Hän oli Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä valittuna nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja 1917–1918 ja Edistyspuolueen kansanedustaja 1918–1919.
Lundson oli eduskunnan puhemies 1917 ja valtionvarainvaliokunnan sekä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 1918. Hän johti puhetta 6. joulukuuta 1917 pidetyssä eduskunnan täysistunnossa, jossa hyväksyttiin Suomen itsenäisyysjulistus[3]. Lundson toimi valtiovarainministerinä Vennolan I hallituksessa 1919–1920. Kunnallispolitiikassa Lundson oli mukana Viipurin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä.[1]
Jäätyään eläkkeelle Lundson muutti Saloon, missä hän kuoli vuonna 1939. Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuonna 1987 Lundsonin syntymäkaupungin Leppävirran kunnantalon seinään kiinnitettiin Lundsonin muistolaatta. Hänen toinen puolisonsa oli oopperalaulaja Mally Burjam-Borga.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Johannes Lundson Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 213–214. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Johannes Lundson, Kansallisbiografia
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johannes Lundson Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: August Ramsay |
Suomen valtiovarainministeri 1919–1920 |
Seuraaja: Jonathan Wartiovaara |
| Edeltäjä: Kullervo Manner |
Eduskunnan puhemies 1917−1918 |
Seuraaja: Lauri Ingman |
| ||||||
| ||||||
|
- Suomen suuriruhtinaskunnan porvarissäädyn valtiopäivämiehet
- Suomen valtiovarainministerit
- Eduskunnan puhemiehet
- Helsingin kaupunginvaltuutetut
- Viipurin kaupunginvaltuutetut
- Lappeenrannan kaupunginjohtajat
- Nuorsuomalaiset poliitikot
- Kansallisen Edistyspuolueen poliitikot
- Viipurin läänin läntinen vaalipiiri
- Suomalaiset asianajajat
- Suomen Pankin johtajat
- Vuonna 1867 syntyneet
- Vuonna 1939 kuolleet