Nuorsuomalainen Puolue

Wikipedia
Ohjattu sivulta Nuorsuomalainen puolue
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee autonomian ajan viimeisten vuosikymmenten aikaista puoluetta. Vuosina 1994–1999 toimineesta liberaalista puolueesta kertoo Nuorsuomalaiset.

Perustuslaillis-Suomenmielinen Puolue eli Nuorsuomalainen Puolue oli autonomian ajan liberaali porvarillinen ja poliittinen ryhmittymä, jolla oli kansainvälisempi ohjelma kuin Suomalaisella puolueella, josta se oli irtautunut.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorsuomalaisuus muotoutui aluksi vuonna 1894 Suomalaisen puolueen sisäiseksi suuntaukseksi, jolla oli erillinen ohjelma. Itsenäiseksi puolueeksi nuorsuomalaiset ryhmittyivät vuonna 1905, jolloin puoluetta johtivat Eero Erkko ja K. J. Ståhlberg. Juuret ovat 1880-luvun taiteilijapiireissä (Ahot, Järnefeltit, Kasimir Leino).

Routavuosina puolueeseen oli liittynyt suomalaisesta puolueesta niitä, jotka eivät hyväksyneet myöntyväisyyspolitiikkaa ja muodostivat 1902 "perustuslaillisten suomenmielisten puolueen".[1] Ensimmäisen sortokauden aikana Nuorsuomalainen Puolue ja Ruotsalainen puolue torjuivat yhdessä venäläistämistä ja puolustivat Suomen perustuslakia.

Yhteistyötä johti sitoutumaton Leo Mechelin. Perustuslailliset pitivät voittona vuonna 1905 (Järjestettiin mielenosoituksia, tehtiin vetoomuksia, yleislakko ym.) tapahtunutta venäläisten perääntymistä, jolloin sortokausi päättyi. Mechelin muodosti senaatin yksinomaan perustuslaillisista. Mechelinin senaatti sääti Suomelle sanan-, paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden sekä eduskuntauudistuksen: säätyvaltiopäivät korvattiin yksikamarisella parlamentilla, joka ensimmäisen kerran valittiin 1907. Äänioikeus laajeni kaikkiin täysi-ikäisiin kansalaisiin, myös naisiin. Venäläistämistä vastaan tehty työ toi puolueeseen mukaan myös nationalisteja ja konservatiivejä.

Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa maalaiset ja työläiset muodostivat äänestäjäkunnan enemmistön. Ryhmien merkittävimpinä edustajina valtiopäivillä nähdyt nuorsuomalaiset luulivat saavansa niiltä merkittävän tuen ja jopa noin 70 eduskunnan 200 paikasta, mutta kansanedustajia tulikin vain 26. Tiukan perustuslaillinen Svinhufvud valittiin silti eduskunnan puhemieheksi ja Mechelinin senaatti jatkoi toimintaansa vuoteen 1908.

Puolueessa oli sen viimeisen vuosikymmenen ajan kaksi siipeä, "varpuset" (mm. K. J. Ståhlberg ja Eero Erkko) ja "pääskyset" (mm. Jonas Castrén ja P. E. Svinhufvud), joista ensin mainitut olivat lähinnä sosiaaliliberaaleja ja jälkimmäiset perustuslaillisuuden etusijalle asettavia, osittain konservatiivis-nationalistisia. Etenkin alussa erot olivat pieniä; esimerkiksi edellisiin kuulunut kirjailija Minna Canth piti Jonas Castrénia kyvyiltään ylivertaisena ja puolueen ainoana toivona.

Itsenäistyneen Suomen valtiomuotokysymys jakoi puolueen kahtia vuonna 1918. Nuorsuomalaisten enemmistö (pääasiassa "varpuset") päätti liittää puolueen uuteen Kansalliseen Edistyspuolueeseen, jonka perustivat tasavallan kannattajat. Edistyspuolue on ollut liberaalinen oikeistopuolue. Siihen liittyi enemmistö Kansanpuolueesta ja vanhasuomalaisten pieni niin sanottu vasemmistosiipi. "Pääskysten" enemmistö siirtyi 1918 perustettuun monarkiaa kannattaneeseen Kansalliseen Kokoomuspuolueeseen.

Nuorsuomalaisten tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen ohjelma painotti perustuslakien loukkaamattomuutta ja Suomen sisäisen itsenäisyyden puolustamista. Mechelinin oppien mukaisesti Venäjän keisari olisi itsevaltiaan sijaan lakien alainen suuriruhtinas. Suomen kielen asema haluttiin johtavaksi ruotsinkielisiä sortamatta.

Vuoden 1894 ohjelmaa tehtäessä nuorsuomalaisten tavoitteena pidettiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, mutta sen läpiajamisen arveltiin vievän aikaa ja välittömäksi tavoitteeksi otettiin äänioikeuden maltillinen laajentaminen ja äänivaltaerojen kaventaminen. Ohjelmassa jätettiin paljon abstraktiksi, koska pelättiin vanhasuomalaisten vievän vanhoillisen maaseudun äänet ja estävän pienetkin uudistukset. Samasta syystä kirkon ja valtion erottamiskohtia lievennettiin huomattavasti.

Taloudellisissa kysymyksissä nuorsuomalaiset olivat melko liberaaleja; esimerkiksi elinkeinovapaus haluttiin loukkaamattomaksi ja suojatullit torjuttiin. Liberalismi oli muutenkin ohjelmassa laajaa; ennakkosensuuri haluttiin poistaa ja virkavaltaisuutta vähentää. Virkamiehistä piti tehdä kansan palvelijoita. Toisaalta verotus haluttiin progressiiviseksi.

Nuorsuomalaiset halusivat parantaa maattomien ja työläisten oikeuksia. Puolue halusi määrätä työnantajat ottamaan työläisille pakollisen tapaturmavakuutuksen ja työläiset ottamaan pakollisen eläkevakuutuksen. Kansakoululaitos haluttiin koko maahan ja pakolliseksi. Yliopisto-opiskelu haluttiin kaikille esteettömäksi. Työväen opetusta haluttiin edistää myös ammattikouluin.

Raittiusasiaa haluttiin vuonna 1894 edistää vain vapaaehtoistoimin (Santeri Alkio tosin oli kieltolain kannattaja). Vuonna 1906 koko maan yleinen ilmapiiri kääntyi kieltolain kannalle ja nuorsuomalaisetkin tekivät sille myönnytyksiä.

On arvioitu, että Nuorsuomalainen puolue oli liberaali, mutta selvästi vähemmän liberaali kuin Mechelinin Liberaalinen puolue (1880-1885).lähde?

Nuoren Suomen Liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoren Suomen Liitto oli Nuorsuomalaisen puolueen valtakunnallinen nuorisojärjestö. Liitto perustettiin Tampereella 19.-21. kesäkuuta 1909. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin FT Oskari Mantere

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajia Äänet
1907 26 121 604 13,65%
1908 26 115 201 14,23%
1909 29 122 770 14,50%
1910 28 114 291 14,44%
1911 28 119 361 14,88%
1913 29 102 313 14,13%
1916 23 99 419 12,50%
1917 24  ?  ?

Tunnettuja nuorsuomalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhempiä presidenttejä:

  • K. J. Ståhlberg puolueen (varpusten) johtohahmo 1900-luvulla, Suomen ensimmäinen presidentti (1919-25) ja perustuslain isä, oikeustieteen professori, Edistyspuolueessa 1918-
  • P. E. Svinhufvud Suomen presidentti 1931-37, myös itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja ja Suomen valtionhoitaja vuonna 1918; Kokoomuslainen 1918-
  • Risto Ryti Suomen presidentti 1940-44, meni politiikkaan vasta 1919 Edistyspuolueen riveissä

Muita poliitikkoja:

Muiden puolueiden isiä:

Taiteilijoita:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vares, Vesa: Varpuset ja pääskyset: Nuorsuomalaisuus ja Nuorsuomalainen puolue 1870-luvulta vuoteen 1918. Historiallisia tutkimuksia 206. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-161-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]