Suomen liikenne- ja viestintäministeriö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM)
Ministeri(t)
– Liikenneministeri Merja Kyllönen
– Asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen
Budjetti 2,4 mrd € (2012)
Työntekijöitä 180
Osoite Liikenne- ja viestintäministeriö
PL 31
00023 Valtioneuvosto
www.lvm.fi

Liikenne- ja viestintäministeriö (lyhenne LVM[1]) (ruots. Kommunikationsministeriet), kuten muutkin ministeriöt, on osa Suomen valtioneuvostoa. Ministeriössä on Kataisen hallituksessa kaksi ministeriä: liikenneministeri Merja Kyllönen Vasemmistoliitosta sekä asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen SDP:stä.

Osastot ja yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa liikenne- ja viestintäpolitiikan valmistelusta ja toimeenpanosta sekä hallinnonalan virastojen ja laitosten ohjauksesta. Ministeriössä on kolme osastoa. Ne ovat Liikennepolitiikan osasto, Viestintäpolitiikan osasto ja Yleinen osasto.

Liikennepolitiikan osastolla on viisi yksikköä: Liikennehallinnon ohjaus, Liikennealan strategia, Liikennemarkkinat, Liikenteen turvallisuus ja ympäristö sekä Liikenteen hallinta.

Viestintäpolitiikan osastolla on kolme yksikköä: Viestintämarkkinat, Viestinnän peruspalvelut ja Internetpalvelut.

Yleisen osaston yksiköt ovat Talousyksikkö, Hallintoyksikkö ja Kehittämisyksikkö. Ministeriön viestintä on osastojen ulkopuolinen, suoraan ylimmän johdon alainen yksikkö.

Liikenne- ja viestintäministeriön tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne- ja viestintäministeriön perustehtävä on lainvalmistelu. Ministeriö valmistelee valtioneuvostolle lakeja ja asetuksia sekä päätöksiä, joita tehdään eduskunnassa, tasavallan presidentin esittelyssä ja valtioneuvoston istunnoissa. Ministeriö antaa myös omia asetuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön mukaan: 1) tie- ja rautatieliikenne, siviili-ilmailu ja vesiliikenne; 2) liikenneväylät, satamat ja lentopaikat; 3) ilmakehän tutkimus ja seuranta, sääpalvelut sekä fysikaalinen merentutkimus ja seuranta; 4) sähköinen viestintä, postitoiminta ja lehdistön tukeminen; 5) viestintäpalvelujen tietoturvallisuus.

Liikennepolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriö on linjannut liikennepolitiikan tavoitteeksi arjen matkojen toimivuuden turvaamisen, elinkeinoelämän kilpailukyvyn ylläpitämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen päästöjä vähentämällä.[2]

Uusi liikennepolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudella liikennepolitiikalla tarkoitetaan aikaisemmasta poikkeavaa toimintatapaa liikennejärjestelmän kehittämisessä. Tavoitteena on löytää liikennepolitiikan tuottavuutta ja vaikuttavuutta parantavia uusia mahdollisuuksia sekä edistää innovaatioiden ja uuden teknologian tehokasta hyödyntämistä liikennepolitiikassa.

Autonpaikannus-ehdotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodesta 2012 liikenneministeri Merja Kyllönen kutsui Jorma Ollilan asettamansa tiemaksutyöryhmän puheenjohtajaksi.[3]

Ollila on sittemmin tullut esiin autojen satelliittivalvonta- ja kilometrivero-ehdotuksessa ”Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä selvittävän työryhmän”-nimellä olevassa työryhmässä.[4]

Viestintäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestintäpolitiikan tavoitteena on turvata kaikille kotitalouksille, yrityksille ja organisaatioille toimivat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ja -palvelut. Yleisten muutostrendien lisäksi viestintäpolitiikan toimintaympäristöä muokkaavat vahvasti teknologisen kehityksen ohella toimialan maailmanlaajuinen luonne, muuttuvat käyttötottumukset sekä toiminnan luotettavuuteen ja turvallisuuteen liittyvät haasteet.

Ministeriön alaisia virastoja ja laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriön ohjauksessa olevat valtion omistamat yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriö vastaa seuraavien valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta:

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 21. marraskuuta 2011 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 1. toukokuuta 2007 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Suuriruhtinaskunnan talousosastoon perustettiin kulkulaitostoimituskunta 13. syyskuuta 1892. Päivää pidetään liikenne- ja viestintäministeriön perustamisajankohtana. Ministeriö täytti 110 vuotta vuonna 2002. Se on yksi vanhimmista ministeriöistä. Liikenne- ja viestintäministeriö sai nykyisen nimensä Lipposen II hallituksen aikana 1. syyskuuta 2000, kun liikenneministeriö muutti nimensä paremmin toimialuettaan kuvaavaksi.

Liikenneministeriö syntyi Koiviston I hallituksen loppuvaiheiden aikana 1. maaliskuuta 1970, kun kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö jaettiin liikenneministeriöksi ja työministeriöksi. Jaossa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä erotettiin työvoima-asiat työvoimaministeriöön (myöhemmin työministeriöön), johon tuli myös kokonaan uusi ministeri. Vanhaan uudelleen nimettyyn ministeriöön jäivät liikenne- ja viestintäasiat, joita jäi hoitamaan sama ministeri Paavo Aitio. Ministeriön ilmailuosastosta muodostettiin Ilmailuhallitus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.4.2013.
  2. Liikennepolitiikka Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 23.12.2013.
  3. yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/02/jorma_ollila_tiemaksutyoryhman_puheenjohtajaksi__3229130.html
  4. talouselama.fi/uutiset/ollilan+ryhman+esityksella+poyristyttava+vaikutus+keskivertoauton+verotus+moninkertaistuisi/a2201682

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]