Posti- ja telelaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PTL-logo.svg

Posti- ja telelaitos (lyh. PTL, ruots. Post- och televerket; vuoteen 1981 Posti- ja lennätinlaitos) oli liikenneministeriön alainen valtion posti- ja teletoimintaa harjoittanut keskusvirasto, joka toimi vuosina 1927–1990. Laitoksen toimintaa jatkoi vuosina 1990–1994 samanniminen valtion liikelaitos, minkä jälkeen toiminta yhtiöitettiin.

PTL hoiti laissa säädetyllä monopolilla kirjeliikennettä ja teleliikennettä valtakunnallisesti paikallisten puhelinlaitosten ohella koko valtion alueella. Posti- ja telelaitoksen hallinnosta vastasi Posti- ja telehallitus (PTH), aiempi Posti- ja lennätinhallitus (PLH).

Posti-Telen toimintaa jatkavat Itella Oyj postitoiminnan osalta ja TeliaSonera Finland Oyj teletoiminnan osalta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Posti- ja lennätinlaitos syntyi 1.6.1927, kun Postihallitus ja Suomen Lennätinlaitos yhdistettiin. Sen tehtäväksi tuli hoitaa yleistä posti-, lennätin-, puhelin- ja radiolaitosta sekä valvoa kyseisten alojen yksityisiä laitoksia. Tekninen kehitys muutti erityisesti 1960-luvulta alkaen laitoksen toimenkuvaa, ja sen nimi muutettiin 1981 Posti- ja telelaitokseksi.[1]

Laitos muutettiin 1.1.1990 alkaen liikelaitokseksi. Tällöin se myös irrotettiin valtion budjettirahoituksesta. Laitos yhtiöitettiin 1.1.1994, jolloin syntyi Suomen PT Oy -konserni, jonka alaisuudessa toimivat yhtiöt Suomen Posti ja Telecom Finland.[1]

Pääjohtajat[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postitoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PTL-Postin toimintaan kuului postiliikenteen ohella laitoksen konttoriverkko, Postilinjat ja autokorjaamotoiminta. Postin konttoreissa oli myös Telen yleisöpuhelimia.

Teletoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PTL-Telen toimialaa oli lennätin-, telex-, puhelin- ja muun teleliikenteen hoito ja kehittäminen valtakunnallisesti sekä telepäätelaitteiden vähittäismyynti ja hyväksyntä. Puhelinliikenteessä oli myös yksityisiä puhelinlaitoksia, jotka hoitivat paikallispuheluliikennettä PTL:n myöntävän toimiluvan turvin omalla toimialueellaan. Telen monopoli kaukopuheluihin päättyi vasta 1992, hyväksyttyjä päätelaitteita oli jo 1980-luvun alkupuolelta asti saanut myydä vapaasti. PTL:n rooli viestintäviranomaisena oli päättynyt jo 1987, jolloin Telehallintokeskus, nykyinen Viestintävirasto perustettiin.

Matkapuhelintoimintaa varten Tele perusti 1980-luvun alussa NMT 450-verkon ja myöhemmin NMT 900-verkon sekä 1990-luvun alussa GSM-verkon.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Postilinja-auto

Vuodesta 1921 lähtien Posti- ja lennätin­laitos ylläpiti myös linja-autoliikennettä postilinja-autoilla eli kansan suussa postiautoilla. Liikenne aloitettiin ensimmäiseksi Rova­niemen ja Sodankylän välillä, myöhemmin sitä laajennettiin kaikkialle Suomeen. Enimmillään vuonna 1971 liikennöitiin yli 420 autolla kaikkiaan 222 linjaa. Linja-autot kuljettivat sekä matkustajia että postia, kunnes postin kuljetus siirtyi 1970-luvulta lähtien rekka-autoille. Vuonna 1991 linja-auto­liikenne eriytettiin Postilinjat-nimiseksi tulos­yksiköksi, joka viisi vuotta myöhemmin muutettiin Gold Line-nimiseksi yhtiöksi ja myytiin vuonna 1999 Koiviston Autolle.[2]

Postipankki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Postipankki

Postipankki (PSP), aiempi Postisäästöpankki, oli valtion rahaliikenteen hoitanut pankki, jonka yksityisasiakkaiden asiointi hoidettiin pääasiassa postikonttorien kautta. Pankki yhtiöitettiin 1987.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pääjohtajakunta. SKS, Helsinki 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pääjohtajakunta, s. 224–226.
  2. Keltaiset kiiturit - Postin linja-autoliikenne 1921-1999 Postimuseo. Viitattu 28.4.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]