Viestintävirasto
| Viestintävirasto |
|
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 2001 (1988) |
| Lopetettu | 2019 |
| Ministeriö | Liikenne- ja viestintäministeriö |
| Päätoimipaikka | Kumpula, Helsinki |
| Pääjohtaja | Kirsi Karlamaa |
| Työntekijöitä | 227 (31.12.2016)[1] |
Viestintävirasto (ruots. Kommunikationsverket) oli vuosina 2001–2018 liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toiminut viranomainen. Sen englanninkielisestä nimestä käytettiin lyhennettä FICORA, joka muodostuu sanojen Finnish Communications Regulatory Authority alkukirjaimista. Vuoden 2019 alussa Viestintävirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto ja osa Liikenneviraston toiminnoista yhdistettiin Liikenne- ja viestintävirastoksi.[2]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viestintävirasto perustettiin vuonna 2001. Sen edeltäjä oli vuonna 1988 perustettu Telehallintokeskus (THK) -niminen valtion virasto, joka muodostettiin yhdistämällä Posti- ja telelaitoksen radiotarkastustoimisto ja televisiolupakeskus, liikenneministeriön tarkastustoimisto sekä Yleisradion televisiolupatarkastus.[3]
1. tammikuuta 2014 Kyberturvallisuuskeskus aloitti toimintansa Viestintävirastossa. Kaikki CERT-toiminnot siirtyvät Kyberturvallisuuskeskuksen alaisuuteen.[4]
Viestintäviraston toimitilat sijaitsevat Helsingin Kumpulassa.
Johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viestintäviraston pääjohtajana toimi vuosina 2011–2015 Asta Sihvonen-Punkka, vuosina 2016–2017 Kirsti Karlamaa.
KTL Asta Sihvonen-Punkka (s. 1963) toimi aikaisemmin energiamarkkinaviraston ylijohtajana, mutta maaliskuussa 2011 hän siirtyi Viestintäviraston pääjohtajaksi.[5] Tehtävä oli määräaikainen, mutta elokuussa 2015 hänet nimitettiin viiden vuoden jatkokaudelle.[6] Syyskuussa 2015 hän kuitenkin ilmoitti siirtyvänsä Fingridin sähkömarkkinajohtajaksi vuoden 2016 alussa.[7] Hänen seuraajakseen 1. tammikuuta 2016 alkaen tuli diplomi-insinööri Kirsi Karlamaa (s. 1968)[5], jonka toimikauden oli määrä päättyä vuoden 2020 lopussa,[8] mutta se päättyikin jo viraston lakkauttamiseen vuoden 2019 alussa. Karlamaasta tuli viraston seuraajan Liikenne- ja viestintäviraston pääjohtaja.
Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viestintäviraston tehtävät säädettiin laissa.[9] Niitä olivat:
- viestintäverkkojen teknisestä toimivuudesta huolehtiminen. Lisäksi virasto ohjasi televerkkojen numerointia ja antoi yrityksille niiden tarvitsemat numerot ja tunnukset.
- viestintämarkkinoiden taloudellisella valvonnalla varmistettiin, että viestintämarkkinoiden taloudellinen kilpailu toimi ja että yritykset noudattivat niille säädettyjä hinnoittelu- ja toimintavelvoitteita.
- radiotaajuuksien käytön ohjaaminen Suomessa ja Suomen eduista huolehtiminen taajuuksien käyttöä koskevassa kansainvälisessä päätöksenteossa. Tavoitteena oli radiohäiriöiden tehokas ennaltaehkäisy sekä mahdollisten häiriöiden selvittäminen radiotarkkailun ja taajuussuunnittelun yhteistyönä. Virasto myös valvoi, että radio- ja telepäätelaitteet täyttivät niille asetetut vaatimukset.
- Internetin .fi-juuren alaisten verkkotunnusten myöntäminen, verkkotunnusten tekninen rekisterinpito sekä .fi-juuren nimipalvelimien hallinnointi. Verkkotunnusten haku tapahtui fi-verkkotunnuspalvelussa.
- televisio- ja radiomaininnan ja ohjelmistojen sisällön valvonta. Lisäksi virasto antoi lausunnon valtioneuvostolle Ylen julkisen palvelun kertomuksesta.
- tele- ja postialan standardoinnin kansallinen koordinointi sekä postitoiminnan valvonta ja perillesaamattomien postilähetysten selvittäminen.
- sähköisen viestinnän yksityisyyden suojaan ja tietoturvaan liittyviä tehtäviä, muun muassa tietoliikenneturvallisuus- eli ns. COMSEC-toimintaa. Tavoitteena oli tietoliikenneturvallisuus, joka edisti verkkoviestinnän kautta tapahtuvaa tietoyhteiskunnan sisältö- ja palvelutarjontaa. Virasto hoiti myös tietoturvaloukkausten havainnointiin ja selvittämiseen (ns. CERT-toiminta) liittyviä tehtäviä.
Pääosa Viestintäviraston tuloista kertyi radiolähettimien lupamaksuista, taajuusmaksuista, televerkkojen numerointimaksuista ja postitoiminnan valvontamaksuista sekä Internetin verkkotunnusmaksuista. Toimilupamaksut kerättiin Valtion televisio- ja radiorahastoon, josta Viestintävirastolle korvattiin maksujen keräämisestä aiheutuneet kustannukset.
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virasto jakautui seuraaviin kokonaisuuksiin:
- Pääjohtaja
- Hallinto
- Tietohallinto
- Viestintä
- Kyberturvallisuuskeskus (NCSC-FI)
- Markkinat
- Taajuushallinto
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tilinpäätös 2016 Viestintävirasto. Viitattu 6.3.2017.
- ↑ Liikenne- ja viestintävirasto Traficom aloittaa 1.1.2019 Trafi. Viitattu 10.12.2018.
- ↑ Pääjohtajakunta, s. 255. SKS, Helsinki 2005.
- ↑ Kyberturvallisuuskeskus aloittaa toimintansa viestintavirasto.fi. viestintavirasto.fi. Viitattu 3.11.2014. (suomeksi)
- ↑ a b http://yle.fi/uutiset/kirsi_karlamaa_viestintaviraston_johtoon/8401165
- ↑ Liikenne- ja viestintäministeriö - Asta Sihvonen-Punkka jatkaa Viestintäviraston pääjohtajana www.lvm.fi. Arkistoitu 3.12.2015. Viitattu 24.8.2015.
- ↑ Pääjohtaja Asta Sihvonen-Punkka jättää Viestintäviraston 8.9.2015. Viestintävirasto. Viitattu 9.9.2015.
- ↑ http://www.lvm.fi/-/kirsi-karlamaa-nimitetty-viestintaviraston-paajohtajaksi-858016
- ↑ Laki viestintähallinnosta Finlex
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.svg){kind=small}
| ||||||||||
