Uuno Brander

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Brander
Uuno Brander
Uuno Brander
Suomen maatalousministeri
Ingmanin I hallitus
27.11.1918–17.4.1919
Edeltäjä Kyösti Kallio
Seuraaja Kyösti Kallio
Kansanedustaja
22.5.1907–28.2.1910
1.2.1911–31.10.1917
1.5.1924–1.9.1927
21.10.1930–31.8.1933
Ryhmä/puolue Nuorsuomalainen Puolue
(1907–1910, 1911–1917)
Kansallinen Edistyspuolue
(1924–1927, 1930–1933)
Vaalipiiri Kuopion läänin itäinen vaalipiiri
(1907–1910)
Mikkelin läänin vaalipiiri
(1911–1917, 1930–1933)
Oulun läänin eteläinen vaalipiiri
(1924–1927)
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1870
Kitee
Kuollut13. heinäkuuta 1934 (63 vuotta)
Kitee
Arvonimimaanviljelysneuvos (1932)
Puoliso Ingeborg Winter (1898–1902)
Helena Karttunen (1904–1934)
Tiedot
Puolue Kansallinen Edistyspuolue
Muut puolueet Nuorsuomalainen Puolue

Uuno Edvard Brander (23. heinäkuuta 1870 Kitee13. heinäkuuta 1934 Kitee) oli suomalainen ylijohtaja ja tilanomistaja, joka toimi Nuorsuomalaisen Puolueen sekä Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana ja ministerinä.

Henkilöhistoria ja ammattiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Branderin vanhemmat olivat filosofian maisteri Aksel Emil Brander ja Anna Amalia Telén. Branderilla oli kahdeksan sisarusta, jotka kaikki olivat yhteiskunnallisesti aktiivisia ja joista kolme oli kansanedustajia: Augusta Laine, Helena Brander ja Akseli Brander.[1]

Brander oli naimisissa kahdesti, Ingeborg Winterin (1873–1902) ja Helena Sofia Karttusen (1876–1961) kanssa. Ingeborgin kanssa hän sai kaksi lasta ja Helenan kanssa kuusi lasta, joihin lukeutuivat muun muassa metsäneuvos Veikko Palosuo (1911–1999) sekä pääsihteeri, rovasti Simo Palosuo (1918–1998).[2]

Brander pääsi ylioppilaaksi 1889 ja suoritti agronomin tutkinnon 1893. Brander toimi maatilan hoitajana ja meijerikoulun opettajana Kiteellä sekä kirjanpitäjänä ja tilanhoitajan apulaisena Köyliönkartanossa 1893–1896. Hän oli Viipurin läänin Uudenkirkon kansanopiston maatalousaineiden opettajana 1896–1898, Maamiehen toimittajana 1899 ja Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran sihteerinä ja karjanhoitokonsulenttina 1899–1904.[3]

Brander oli maanviljelyshallituksen ylitarkastaja 1904–1917, maataloushallituksen ylijohtaja 1917–1923 ja Maataloudellisen rajaseututoiminnan ylijohtaja 1923–1934. Hän viljeli Kiteellä omistamaansa tilaa vuosina 1896–1934 ja toimi Suomen Punaisen Ristin työttömien kotien avustustoimiston johtajana pula-aikana 1931–1932. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1932.[3]

Toiminta poliitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brander oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana 1907–1910 Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä ja 1911–1917 Mikkelin läänin vaalipiiristä. Hän oli Edistyspuolueen kansanedustajana 1924–1927 Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä ja 1930–1933 Mikkelin läänin vaalipiiristä. Brander toimi maatalousministerinä Ingmanin I hallituksessa 1918–1919 ja apulaismaatalousministerinä Mantereen hallituksessa 1928–1929. Brander oli valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentinvaalissa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikael Hidén, Helena Honka-Hallila, Eduskunta: Miten eduskunta toimii, s. 216–217. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 9789513745462. Finnish
  2. V. J. Palosuo: Sukuunsa suopetäjä. Telénin koivikkolainen sukuhaara, 1982.
  3. a b c Uuno Brander Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uuno Brander Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Uuno Brander Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  • Y. R. Mäkihovi (toim.): Uranuurtajia ja rakentajia. Osuustoimintamiesten elämäkertoja, s. 57-62. Helsinki: Pellervo-Seura, 1950.
Edeltäjä:
Kyösti Kallio
Suomen maatalousministeri
1918−1919
Seuraaja:
Kyösti Kallio