Viljakaisen vanhemmat olivat talollinen Peter Viljakainen ja Ulla Maria Pöyhönen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion Lyseosta 1872, opiskeli jonkin aikaa kieliä Helsingin yliopistossa ja toimi sitten helsinkiläisten lehtien aputoimittajana. Viljakainen oli päätoimittajana Viipurissa ilmestyneessä Ilmarinen-lehdessä 1880–1884 ja tamperelaisessa Aamulehdessä 1884–1905[1].
Viljakainen kannatti raittiusaatetta ja perusti Tampereen Raittiusseuran, jonka puheenjohtajana hän toimi 1885-1899[1]. Hänen asemansa Aamulehden päätoimittajana oli muutaman kerran vaarassa, kun Tampereen väkijuomakauppiaat yhdessä paikallisten ruotsalaisten kanssa yrittivät vaikuttaa Aamulehden kirjoitteluun. Viljakainen alkoi kallistua vähitellen nuorsuomalaisten kannattajaksi, ja hän oli myös mukana perustamassa Päivälehteä. Hän joutui tämän vuoksi riitoihin Aamulehden johtokuntaa hallitsevien vanhasuomalaisten kanssa. Aamulehden uutisointi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhasta 1904 johti lehden lakkauttamiseen määräajaksi. Niinpä Viljakainen sai lehden johtokunnalta viimeisen varoituksen, ja lopulta hänet erotettiin päätoimittajan paikalta 1905. Samoihin aikoihin myös muita nuorsuomalaisten kannattajia erosi lehden johtokunnasta, ja Aamulehdestä tuli vanhasuomalaisuutta edustaneen Suomalaisen puolueen äänenkannattaja Tampereella. Viljakainen oli Tampereen Sanomien toimittajana 1905–1906 ja työskenteli sitten useiden nuorsuomalaisten lehtien toimittajana 1906–1913.
