J. H. Erkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Erkkola” ohjaa tänne. Erkkola on myös tunnettu invalidimopo.
J. H. Erkko
J. H. Erkko vanhemmalla iällään
J. H. Erkko vanhemmalla iällään
Syntynyt 16. tammikuuta 1849
Orimattila
Kuollut 16. marraskuuta 1906
Helsinki
Ammatit runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija, kulttuurivaikuttaja
Kansallisuus suomalainen
Ensiteokset Runoelmia (1870)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (16. tammikuuta 1849 Orimattila16. marraskuuta 1906 Helsinki) oli suomalainen runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja. Erkko oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja vaikutti tarmokkaasti kansanvalistuksen piirissä tukien nuorisoseurojen, raittiusseurojen ja työväenyhdistysten perustamista ja toimintaa.

Erkko rakennutti 1902 itselleen Erkkola-nimisen taiteilijakodin Tuusulaan. Talon suunnitteli Pekka Halonen ja se rakennettiin Erkon toivomuksesta lähelle Syvälahden torppaa, jossa Aleksis Kivi oli viettänyt 1872 viimeiset elinkuukautensa veljensä Albert Stenvallin hoidossa.

Runoilija J. H. Erkon taitelijakoti Erkkola Tuusulassa

Monet Erkon runoista ovat tunnettuja lauluja muun muassa Jouluaatto (alkaa sanoin: No onkos tullut kesä) ja Kansalaislaulu (alkaa: Olet maamme armahin Suomenmaa). Erkko oli suomalaisen aforismin uranuurtaja, hän julkaisi tiettävästi ensimmäiset suomenkieliset aforismit vuonna 1899 teoksessaan Runoelmia ja ajatelmia[1].

Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko oli hänen nuorempi veljensä. Erkon kuolema herätti huomiota ja hautajaisissa hänen arkkuaan kantoivat Eero Erkko, Juhani Aho, Pekka Halonen, Eino Leino, Oskari Merikanto, E. N. Setälä, K. A. Castrén ja Juho Lallukka.

Julkaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Omakustanne: Runoelmia (1870)
  • Runoelmia II (1872)
  • Runoelmia III (1876)
  • Paimenet (1878)
  • Valikoima runoelmia (1881)
  • Uusia runoelmia (1885)
  • Havaittuani (1885, vihko runoja ja virsiä)
  • Kuplia (1890)
  • Ajan varrelta (1896)
  • Runoelmia ja ajatelmia (1899)
  • Nuorten runoja (1903)
  • Ilmojen lauluja (1904)
  • Hulluuksia (1904)

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kokkimajori (1873)
  • Sotaiset veljekset (1873)
  • Tietäjä, Runonäytelmä (1887)
  • Aino (1893)
  • Kullervo (1895)
  • Pohjolan häät (1902)

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kotoisia tarinoita I−II (1881 ja 1883, novelleja)
  • Uskovainen (1890, novelli)
  • Pimeän tullen (1900, runoja ja suorasanaista)
  • Suomalainen huoneentaulu vanhoille ja nuorille sydämeen luettavaksi (1900)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markku Envall: Aforismin vuosisata, s. 7 (WSOY 1897)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Panu Rajala, Runoilijan sydän : J. H. Erkon täyttymätön elämä, Otava, 2006 ISBN 951-1-20293-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. H. Erkon tuotantoa verkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]