Severi Nuormaa
Sivulta puuttuu Severi Nuormaa (15. lokakuuta 1865 Pälkäne – 11. kesäkuuta 1924 Turku), vuoteen 1906 asti Nyman[1], oli suomalainen runoilija, sanoittaja, toimittaja ja kansansivistäjä.
Sisällysluettelo |
Henkilöhistoria [muokkaa]
Nuormaa syntyi Pälkäneellä syksyllä 1865 käsityöläisperheeseen. Hänen isänsä Reinhold Nyman oli ammatiltaan seppä. Äiti oli sepän tytär Helena Salomontytär. Heidän poikansa kävi koulua ja valmistui ylioppilaaksi 1888. Hän jatkoi opintoja yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi 1893. Vuonna 1894 hän avioitui Hilja Wendellin kanssa ja julkaisi vuotta myöhemmin esikoisrunokokoelmansa Kotoisilla rannoilla.
Nuormaa työskenteli vuosina 1894–1898 Etelä-Hämeen kansanopistossa (Päivölän Kansanopisto) ja sen jälkeen neljä vuotta Tampereen työväenopistossa. Ensimmäisen sortokauden aikana Nuormaata uhkasi karkotus Siperiaan, minkä vuoksi hän asui vuosina 1903–1905 Yhdysvalloissa. Sieltä palattuaan hän työskenteli vuoden verran Tampereen Sanomissa toimittajana. Hän jatkoi toimittajanuraansa Helsingin Sanomissa 1906–1909, vastaavana päätoimittajana Turun Sanomissa 1910,[2] Kodin Kuvastossa 1911–1914 ja vielä kuolemaansa asti päätoimittajana Turun Sanomissa 1919–1924.[2]
Sanomalehtityönsä ohessa Nuormaa toimi Turun työväenopistossa vuosina 1909–1919 ja Turun kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1916 kuolemaansa asti. Tärkeä luottamustehtävä oli myös Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajuus 1906–1908.
Nuormaa ehti julkaista elämänsä aikana seitsemän runokokoelmaa sekä koota yhdessä Edv. Reinin kanssa Adolf Ivar Arwidssonin kirjoituksista kokoomateoksen. Nyman suomensi myös Zacharias Topeliuksen Lukemisia lapsille -sarjan runoja ja osallistui sen toimituskuntaan. Muut merkittävimmät suomennokset olivat Viktor Rydbergin työväenhenkinen Uusi Grottelaulu (1896) ja Sándor Petőfin kokoelma Runoja (1892).
Nuormaa kuoli keuhkokuumeeseen 11. kesäkuuta 1924 Turussa. Hänen ystävänsä Eino Leino lähetti hänelle postikortin vielä Nuormaan kuoleman jälkeen. Kortissa Leino kysyi, että "Vieläkö helskytät, hei/tätä suomesi soipoa kieltä/Veljesi Eino Leino". Nuormaan viimeinen kirja, Risti ja Runo julkaistiin vuonna 1922.
Hilja ja Severi Nuormaalla oli kolme lasta, joista Arvi Nuormaa (1895-1956) oli toimittaja ja suomentaja ja Sirkka Ruotsalainen (1901-1995) Aku Ankka -lehden päätoimittaja. [3]
Kirjallinen tuotanto [muokkaa]
Runoteokset [muokkaa]
- (Nyman) Kotoisilla rannoilla. Otava 1895
- (Nyman) Runoja. Uusi Sarja. Wesanderin kirjakauppa 1900.
- (Nyman) Seitsemän runoa. Boman & Karlsson 1902.
- (Nyman) Elämän ulapoilla. Brooklyn, N.Y. 1904.
- (Nuormaa) Taistelujen mainingeissa: Runokokoelma entistä ja uutta. Vihtori Kosonen 1909.
- (Nuormaa) Niin olkoon. Kustannusosakeyhtiö Kirja 1915.
- (Nuormaa) Risti ja runo. Otava 1922.
Muut julkaisut [muokkaa]
- (Nyman) Kansanomaisesta opetustavasta. N.S.K.:n toimittamia kirjasia kansalaisille nro 16. 1899.
- (Nuormaa) Kultaisilta vuosisadoilta: Siirtomaatalous kansallisrikkauksien perustuksena. Kirjasia Kansanopistolle ja Työväenopistolle nro 1. 1909.
Lähteet [muokkaa]
- Hirvonen, Maija (toim.) 1993: Suomen kirjailijat 1809–1916. SKS:n Toimituksia 570. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
- Nest, Mauri 2005: Kansan, sivistyksen tähden: Severi Nuormaan vaiheita kansallisen murroksen vuosina. 222 s. Pilot-kustannus Oy. ISBN 952-464-363-4
- Nest, Mauri (toim.) 2006: Kotoisilta rannoilta taistelujen maininkeihin: Severi Nuormaan valitut runot. 95 s. Pirkkalaiskirjailijat. ISBN 952-92-0920-7
- Peltonen, Matti 1981: Aikuiskasvattaja Severi Nuormaa. 69 s. Valkeakosken Sanomat. ISBN 951-99341-2-X
- Suomen kirjailijat -tietokanta.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/kaunokm.htm
- ↑ a b Turun Sanomien päätoimittajat 4.1.2005. Turun Sanomat. Viitattu 27.9.2009.
- ↑ Nest 2005, s. 160-161.
