Suutari
Sivulta puuttuu 
Suutariksi sanotaan käsityöläistä, joka korjaa ja valmistaa kenkiä. Suutarinverstas kuului ennen vanhaan yleensä jokaiseen kylään, sillä sopivia kenkiä ei kaupoissa useinkaan ollut. Lisäksi kengät sai halvemmalla suutarilta. Jotkut suutarit valmistivat kenkänahat itse. Kaupungeissa oli suurempia suutarinverstaita, joissa oli suutareita palkollisina. Kenkää tehtäessä nahka vedettiin puusta valmistetun ”jalkamuotin”, ns. lestin päälle ja neulottiin kokoon erityisellä suutarin kaksisilmäisellä neulalla, jolla voidaan neuloa kaksisuuntaisesti. Myös pohjat tehtiin nahasta ja kiinnitettiin neulomalla. Nahka piti rei´ittää ennen neulomista erityisellä terävällä piikillä ns. naskalilla. Neulomiseen käytettiin pikilankaa.
Suutarin ammatin voi nykyään jakaa kahteen ryhmään. 1. Pikasuutari, jonka periaatteena on , että kaikki korjaustyöt tehdään asiakkaan odotellessa. Yleisimmät työt ovat korkolapun ja puolipohjan vaihtoja. 2. Suutari. Suutari pystyy valmistamaan liikkeessään kenkiä, laukkuja, vöitä tai muita nahkatuotteita mittatilaustöinä. Suutari pystyy korjaamaan rikkoontuneet nahkatuotteet ja muodontamaan tuotteita asiakkaan käyttötarkoituksen mukaan.
Koska nykyään on käytössä monia erilaisia materiaaleja; kumit, muovit, nahat, keinoaineet, tekstiilit ja muut materiaaliyhdistelmät, ovat suutarin työskentelymenetelmät muuttuneet suuresti entiseen verrattuna. Mutta yksi on säilynyt. Suutarin työ on edelleen käsityötä.
Rajasuutari oli ammattikuntalaitoksen aikana mestarintutkintoa suorittamattoman suutarin nimitys.
