Austerlitzin taistelu

Austerlitzin taistelu
Osa Napoleonin sotia
Napoleon Austerlitzin taistelussa
Päivämäärä: 2. joulukuuta 1805 Paikka: Austerlitz, nykyinen Tšekin tasavalta Lopputulos: Ranskalaiset voittivat
Osapuolet
Ranska	Venäjä ja Itävalta
Komentajat
Napoléon Bonaparte	Mihail Illarionovitš Kutuzov Franz von Weyrother
Vahvuudet
73 000 miestä	85 000 miestä
Tappiot
9000 miestä	25 000 miestä

Austerlitzin taistelu, joka tunnetaan myös nimellä kolmen keisarin taistelu, käytiin 2. joulukuuta 1805 nykyisen Tšekin tasavallan alueella Austerlitzissa (tšekkiläinen nimi Slavkov u Brna). Napoleonin ranskalaiset joukot kukistivat venäläisten ja itävaltalaisten yhdistetyn armeijan. Taistelu oli yksi Napoleonin suurimmista voitoista ja todisti hänen olevan sotataidon mestari. Itävallan tappion vuoksi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta lakkasi olemasta.

Taustaa

Huomattuaan, että oli mahdotonta nousta maihin Englantiin, Napoleon käänsi katseensa itään. Englantiin lähettäväksi tarkoitettu armeija sulautettiin noin 200 000 miehen Grande Arméehen. Napoleon eteni Mannheimista Regensburgiin. Tonava ylitettiin lokakuun 7. päivänä ja Ulm saarrettiin 9. päivänä. 30 000 miehen itävaltalaisarmeija pakotettiin antautumaan.

Napoleonin tavoitteena oli sotamarsalkka Kutuzovin joukkojen saartaminen, mutta nämä perääntyivät koko ajan ranskalaisten tieltä. Marraskuun puoleenväliin mennessä myös Wien oli miehitetty. Silloin Napoleon sai tiedon, että ranskalais-espanjalaiset alukset olivat kärsineet tappion Trafalgarissa. Hän oli vihamielisen Euroopan sydämessä ja näytti siltä, että hän ei saisi Kutuzovia kiinni ennen kuin tämä saisi avukseen itävaltalaisen ja toisen venäläisen armeijan. Olmützissa olevan venäläis-itävaltalaisen armeijan vahvuus oli jo 90 000 miestä. Ne siirtyivät etelään toivoen lyövänsä ranskalaisten oikean sivustan ja katkaisevan heidän yhteytensä Wieniin.

Armeijat

Ranskalaiset joukot

Napoleonin joukkoihin kuului yhteensä 73 000 miestä: 63 000 jalkaväkeä ja 10 000 keisarillisen kaartin ratsuväkimiestä. Kevyitä tykkejä oli 139. Ranskalaisten armeijaa oli uudistettu merkittävästi.

Venäläis-itävaltalaiset joukot

Liittokunnan joukot käsittivät yhteensä noin 85 000 miestä: 68 000 jalkaväkimiestä ja 17 500 ratsuväkimiestä. Tykkejä oli 278, kaksinkertaisesti ranskalaisten tykkimäärä.

Napoleonin ansa

Napoleon laati Määriin vastaloukun. Aluetta oli helppo puolustaa. Napoleon uskoi, että jos hän valitsemassaan maastossa saisi venäläis-itävaltalaiset joukot hyökkäämään, hän saisi vielä käännettyä tilanteen edukseen ja voittaisi vihollisensa. Napoleon suunnitteli tarkasti, mitä tekisi, ja määräsi armeijansa teeskentelemään väsynyttä ja heikkoa. Hän jopa pyysi silmänlumeeksi aselepoa.

Austerlitz sijaitsi sadan kilometrin päässä Itävallan pääkaupungista, Wienistä. Napoleon päätti sijoittaa heikommat joukkonsa Goldbach-jokea myötäilevään linjaan Telnitzin ja Sokolnitzin kaupunkeihin ja asettaa pääjoukot Zurlanin kukkulalle. Hän myös antoi lähistöllä sijainneen strategisesti tärkeän Pratzenin kukkulan vihollisen haltuun. Tältä kukkulalta oli hyvät näkymät ranskalaisten asemiin, joten Kutuzov huomasi ranskalaissivustan heikkouden Telnitzissä. Napoleon toivoi vihollisensa nielaisevan syötin ja hyökkäävän ranskalaisten asemiin siellä. Samalla heidän keskustansa heikkenisi, jolloin hän voisi pääjoukollaan hyökätä Pratzenin kukkulalle ja katkaista vihollisen ryhmityksen kahtia.

Liittoutuneiden leirissä tsaari Aleksanteri I uskoi saaneensa loistavan tilaisuuden murskata Napoleonin armeija ja määräsi armeijansa etenemään ja hyökkäämään ranskalaisten muka heikkoa oikeaa sivustaa vastaan. Näin liittoutuneet nielaisivat syötin, jonka Napoleon oli heille asettanut.

Taistelu

Austerlitzin taistelu 2.12.1805.

Joulukuun toisena päivänä liittoutuneet tekivät odotetusti päähyökkäyksen Telnitzissä ranskalaisten oikeaa sivustaa vastaan, joka perääntyi suunnitelman mukaisesti. Huomatessaan tämän liittokunta lähetti lisää miehiä oikean sivustan kimppuun, mutta samalla heidän keskustansa muuttui heikommaksi. Juuri tätä Napoleon oli toivonut. Marsalkka Soultin komentamat miehet hyökkäsivät voimalla hieman ennen keskipäivää liittoutuneiden kylkeen Pratzenissa ja yllättivät siellä sijainneet vihollisen joukot perusteellisesti, katkaisten venäläis-itävaltalaisen armeijan kahtia. Kutuzovin joukot yrittivät toistuvasti vallata kukkulan takaisin, mutta ranskalaiset torjuivat kaikki vastahyökkäykset.

Vasemmalla siivellä kaksi ranskalaista osastoa hyökkäsi venäläisten oikealle sivustalle, joka ankaran vastarinnan jälkeen pirstottiin. Soult kääntyi liittoutuneiden vasenta sivustaa vastaan. Yllätetyt venäläiset ja itävaltalaiset pakenivat. Jotkut juoksivat jäätyneen Satchanjärven jäälle, jolloin ranskalaiset ampuivat tykeillään jään rikki. Tuhansia hukkui.

Taistelun jälkeen

Liittokunnan tappiot nousivat noin 25 000 mieheen, mutta ranskalaisten tappiot olivat vain 1 500. Rauhanehdossa Itävalta joutui luovuttamaan huomattavia maa-alueita Ranskalle, Baijerille ja Preussille.

Lähteet

• Montgomery of Alamein: Sodankäynti kautta aikojen. WSOY, 1973. ISBN 951-0-0-06491.
• Tim Newark: 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6139-2.
• Annette Kruhøffer: Austerlitzin taistelu. Tieteen kuvalehti: Historia, 2008, nro 10, s. 32-39. Oslo: Bonnier Publications International AS.