Ilja Repin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilja Repin
Ilja Repin, Omakuva, 1878.
Ilja Repin, Omakuva, 1878.
Syntynyt 5. elokuuta 1844
Tšugujev, Harkovan kuvernementti, Venäjä
Kuollut 29. syyskuuta 1930 (86 vuotta)
Kuokkala, Suomi
Kansallisuus ukrainalais-venäläinen
Ala taidemaalari, akateemikko
Taidesuuntaus realismi
Kuuluisimpia töitä Volgan lautturit, Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammed IV:lle, Kotiinpaluu, Ristisaatto Kurskin kuvernementissa
Signeeraus Repin signature.svg
Repinin maaseutuasunto Valko-Venäjällä.
Repinin asunto Kuokkalassa.

Ilja Jefimovitš Repin (ven. Илья́ Ефи́мович Ре́пин, ukr. Ілля Юхимович Рєпін, Illja Juh’ymovytš Rjepin; 5. elokuuta (J: 24. heinäkuuta) 1844 Tšugujev, Harkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta29. syyskuuta 1930 Kuokkala, Terijoki, Suomi) oli venäläinen taidemaalari ja akateemikko. Hänen tuotantonsa sisältää maalauksia, piirustuksia, etsauksia ja veistoksia

Repiniä pidetään venäläisenä taiteilijana, koska hän opiskeli ja teki tuotantonsa pääteokset Venäjällä, mutta hän syntyi Harkovan kuvernementissa nykyisen Ukrainan alueella ja vietti siellä nuoruutensa ja osan elämästään. Repin asui myös Suomessa 30 vuotta ja oli Suomen kansalainen vuodesta 1918 alkaen.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läpi elämänsä Repin itse katsoi olevansa syntyperältään kasakka, ulaani, josta hän myös oli ylpeä.[2] Ilja Repinin isä oli sotilassiirtolainen. Repin syntyi Harkovan lähellä Itä-Ukrainassa. Koska isä sotilaana oli jatkuvasti poissa, perhe koki jatkuvaa puutetta. Lapsuudesta pienen Iljan mieleen jäikin ennen kaikkea nälkä ja se, kuinka perheen äiti joutui levittämään kalkkia valtion kasarmeilla hänen viedessään äidille ruokaa työmaalle.[2]

Hän sai Ukrainassa taideopetusta vuonna 1858, kun hän työskenteli tšugujevilaisen ikonimaalarin I. M. Bunakovin palveluksessa ja ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia ja ikoneja. Paikalliset ukrainalaiset kirkot ostivat hänen maalauksiaan. Hänen lahjakkuuttaan rohkaistiin myös koulussa.

Vuonna 1863 Repin lähti Pietariin opiskelemaan Keisarilliseen taideakatemiaan. Taideopiskelijana Repinin taloudellinen tilanne oli heikko, ja hän joutui tekemään sekalaisia töitä.

Muotokuva- ja historiamaalari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilja Repin, Vera Repina, 1878.
Ilja Repin, Natalia Nordmannin ja Ilja Repinin kaksoismuotokuva, 1903.

Repin oli jo 25-vuotiaana tunnustettu muotokuvamaalari. Hän maalasi noin 300 muotokuvaa aikansa huomattavimmista venäläisistä. Repin solmi helmikuussa 1872 avioliiton Vera Ševtsovan kanssa. Tytär Vera syntyi lokakuussa. Vuonna 1874 perheeseen syntyi toinen tytär Nadešda ja 1877 syntyi poika Juri ja 1880 syntyi nuorin tytär Tatjana.[3]

Taideakatemian lopputyöstä Jairuksen tyttären henkiinherätys Repin sai kuusivuotisen apurahan, jonka turvin hän matkusti Eurooppaan ja asui Pariisissa vuosina 18761882. Sen jälkeen hän asui vuoden kotikylässään Ukrainassa.

Repin muutti perheineen syyskuussa 1877 Moskovaan.[3] Hänet hyväksyttiin Vaeltajien eli peredvižnikkien jäseneksi vuonna 1878, ja hän oli ryhmän vaikutusvaltainen jäsen. Repin asui Moskovassa kuusi vuotta mutta muutti sitten Pietariin, jossa hän opetti taideakatemiassa ja teki useita matkoja Eurooppaan vuosina 1883, 1889, 1894 ja 1900. Häntä innostivat varsinkin Rembrandtin maalaukset. Hän maalasi paljon ystäviensä, muun muassa Leo Tolstoin ja Dmitri Mendelejevin, muotokuvia.

Useissa Repinin maalauksissa on historiamaalauksen aiheita ja joskus radikaalia yhteiskunnallista ja poliittista kritiikkiä, kuten maalauksissa Kotiinpaluu ja Volgan lautturit.

Eräs Ilja Repinin pääteoksista on Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille Mohammmed IV:lle. Taiteilija maalasi teosta kolmetoista vuotta 18781891 tutkittuaan aihetta ja matkusteltuaan Ukrainassa ja Zaporižžjan alueella. Maalauksessa ilakoivat kasakat laativat herjauskirjettä Turkin sulttaanille. Tunnelma on sekä sankarillinen että koominen. Kuvaa on joskus käytetty psykologian opetuksessa, koska sen sanotaan esittelevän naurua sen kaikissa muodoissa – sarkastisesta hymystä avoimeen hohotukseen.

Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaiheet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilja Repinin hauta Kuokkalassa

Repin osti vuonna 1899 toukokuussa naisystävänsä Natalia Nordmanin (Natalia Borisovna Nordman-Severova, 1863- 1914 [4]) nimiin huvilan Terijoen Kuokkalasta, joka sai nimekseen Penaty - kotijumalat.[3] Repin joutui työskentelemään usein vasemmalla kädellään oikean käden kipeytymisen vuoksi. Repin jätti vuonna 1907 lopullisesti opetustyön Pietarin Taideakatemiassa, jonka jälkeen hän kävi Krimillä keräämässä aineistoa Mustanmeren kasakoita varten. Hän alkoi kirjoittaa lapsuuden muistelmia ja 1911 kirjoitti muistelmia Leo Tolstoista. Hän matkusti Rooman Natalia Nordmannin kanssa.[3]

Vuonna 1914 Ilja Repi valittiin Suomen taiteilijaseuran kunniajäseneksi. Natalia Nordmann kuoli Sveitsissä kesäkuussa tuberkuloosiin, jonka jälkeen Repin palasi Kuokkalaan. Vuonna 1916 Repin aloitti muistelmien kokoamisen kirjaksi Mennyt aika läheinen.[3]

Vuonna 1917 Suomen rajan sulkeuduttua Repin jäi Suomeen. Vaikka Ilja Repin oli bolševikkijohtajien ihailema ja myöhemmin eräs sosialistisen realismin esikuvia [5] ja vaikka Lenin oli pyytänyt häntä takaisin Neuvosto-Venäjälle, ei taiteilija koskaan astunut Neuvostoliiton maaperälle.

Sairastuttuaan oikean käden surkastumaan Repin ei pystynyt enää luomaan maalauksia, jotka edustaisivat samaa tasoa, joka oli tuonut hänelle kuuluisuuden. Hän opetteli maalaamaan vasemmalla kädellään mutta vietti elämänsä viimeiset vuodet taloudellisissa vaikeuksissa.

Sodassa tuhoutunut Penatyn huvila päätettiin rakentaa uudelleen Repinin syntymän 100-vuotisjuhlavuonna. Se avattiin yleisölle museona 1962. Osa huoneista on sisustettu alkuperäiseen tyyliin ja esillä paljon Repinille kuulunutta esineistöä, kuten huonekaluja, patsaita ja maalauksia. Lukuisat luonnokset, valokuvat ja esineet kertovat Repinin tunnetuista töistä. Osa esineistöstä on alkuperäisiä, osa on kopioita.[6]

Repin kuoli Kuokkalassa vuonna 1930. Sotien jälkeen Neuvostoliittoon liitetty taajama nimettiin vuonna 1948 hänen mukaansa Repinoksi.

Repin ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Repin ihaili Suomea ja piti "Gelsingforsia" (Helsingin venäjänkielinen nimi tsaarien aikana) "Pariisin kolkkana". Hän tunsi useita suomalaisia taiteilijoita, muun muassa Albert Edelfeltin jo ennen muuttoaan Kuokkalaan. Lokakuussa 1919 Repin lahjoitti Suomen taideyhdistykselle kokoelmastaan 23 venäläisten taiteilijoiden työtä ja seitsemän omaa maalaustaan. Näin sai alkunsa Ateneumin Repin-kokoelma.[7] Myöhemmin 1960-luvulla Suomessa olevia Šuvalovin kokoelmaan kuuluvia Repinin maalauksia ja piirustuksia tarjottiin Ateneumin ostettaviksi, mutta museo torjui tarjouksen ilmoittamalla, että sillä oli jo riittävästi Repinin tuotantoa. Sen johdosta suurin osa tarjotuista teoksista päätyi Moskovaan Tretjakovin galleriaan.[8]

Vuonna 1920 Repin kutsuttiin Suomen Taideyhdistyksen kunniajäseneksi.[3], jonka kunniaksi Helsingissä Hotelli Seurahuoneen ravintolassa järjestettiin illallinen.[2] Sen jälkeen hän maalasi Akseli Gallen-Kallelan muotokuvan ja aloitti Suomen suurmiehiä -teoksen maalaamisen.[3]

Repinin poika Juri Repin oli myös taiteilija. Nykyinen Repinin suku on Ilja Repinin Järvenpäässä asuneen veljen jälkeläisiä. Taiteilijan veljenpoika Ilja Repin valmisti kahden ortodoksisen pyhäkön ikonostaasin puuleikkaukset Järvenpään vuonna väliaikaiseksi tarkoitettuun ortodoksiseen rukoushuoneeseen vuonna 1948 ja kymmenen vuotta myöhemmin Helsingin ortodoksisen hautausmaan uuteen kirkkoon.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilja Repinin patsas Kuokkalassa

Neuvostoliitossa julkaistiin useita Repin-aiheisia kirjoja 1920-luvulta alkaen. 1930-luvulla käynnistettiin varsinainen Repin-kultti, kun hänen teoksiaan pidettiin malleina "edistyksellisestä" ja "realistisesta" taiteesta sosialistisen realismin kauden alettua Neuvostoliitossa.[9] Niin bolsevikkivallankumousta edeltävällä Venäjällä kuin Neuvostoliitossakin Ilja Repiniä arvostettiin siinä missä Tolstoita, Modest Musorgskia ja Nikolai Rimski-Korsakovia. Repin itsekin maalasi vallankumousaiheisia töitä, kuten Propagandistin pidätys, Mielenosoittajan ampuminen, Punaiset hautajaiset ja Tsaarin hirsipuun luona, jotka hän lahjoitti vallankumousmuseolle neuvostotaiteilijoiden delegaation vierailun yhteydessä kesällä 1926.[10]

Repin solmi lämpimiä suhteita useisiin suomalaisiin ja hänen taiteensa on varsin tunnettua ja suosittua Suomessa. Maassa on järjestetty useita Repinin näyttelyitä, ja hänen teoksiaan on täällä melko runsaasti. Myös venäläis-suomalaista Repin-aiheista tutkimusyhteistyötä on harjoitettu.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilja Repin: Mennyt aika läheinen. Wsoy, 1970.
  • Ilja Repin 1844–1930. Taiteilijan syntymän 150-vuotisnäyttely. Juhlakirja. Retretti 1995. ISBN 951-8977-13-5
  • Colliander, Tito: Ilja Repin – ukrainalainen taiteilija. (1. painos 1944) Tammi. Helsinki 1977. ISBN 951-30-4046-1
  • Mejias-Ojajärvi, Iliana: Venäjän maalaustaide – ikoneista avantgarden kynnykselle, WSOY 2006. ISBN 951-029968-5
  • Mejias-Ojajärvi, Iliana: Venäjän maalaustaide. Ikoneista avantgarden kynnykselle. , 2006.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilja Jefimowitsch Repin Art Directory. Art Directory GmbH. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  2. a b c Mejias-Ojajärvi, s. 105
  3. a b c d e f g Ilja Repin, Elämäkerta (näyttelyn Ilja Repin Taidetta Pietarin Venäläisestä museosta verkkonäyttely) Ilja Repin. 2006. Etelä-Karjalan taidemuseo. Viitattu 3.6.2013.
  4. Kimi Harris: Lessons from History: Is Hay Just For Horses? The Nourishing Gourmet. 11.9.2009. Viitattu 3.6.2013. (englanniksi)
  5. Gary Saul Morson: Literature and history: theoretical problems and Russian case studies, s. 104-105. Stanford University Press, 1986. ISBN 0804713022.
  6. Ilja Repin, Penaty-huvila (näyttelyn Ilja Repin Taidetta Pietarin Venäläisestä museosta verkkonäyttely) Ilja Repin. 2006. Etelä-Karjalan taidemuseo. Viitattu 3.6.2013.
  7. Helena Soini, Ilja Repin ja Suomi. Viitattu 4.6.2008.
  8. Mejias-Ojajärvi, s. 117.
  9. Art Experts Inc. Artists, Ilya Repin: Art Experts Inc.. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
  10. Maria Karpenko, Jelena Kirillina, Galina Pribulskaja, Natalia Vatenina: Ilja Repin — Maalauksia, grafiikkaa, s. 242. Tammi, Helsinki & Aurora, Leningrad, 1984. ISBN 951-30-5800-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilja Repin.