Ilja Repin

Wikipedia

Ilja Repin
Ilja Repin, Omakuva, 1878.
Syntynyt	5. elokuuta 1844 Tšugujev, Ukraina
Kuollut	29. syyskuuta 1930 Kuokkala, Suomi
Kansallisuus	ukrainalais-venäläis-suomalainenlähde?
Ala	taidemaalari, akateemikko
Taidesuuntaus	realismi
Kuuluisimpia töitä	Volgan lautturit, Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle, Kotiinpaluu, Ristisaatto Kurskin kuvernementissa
Signeeraus

Ilja Jefimovitš Repin (ven. Илья́ Ефи́мович Ре́пин, käytetään myös etunimiä Ilya, Ilia ja Elias^[1]) oli venäläinen taidemaalari ja akateemikko. Hän syntyi 5. elokuuta 1844 (24. heinäkuuta juliaanisen kalenterin mukaan) Tšugujevissa, Ukrainassa, Harkovan lähellä ja kuoli 29. syyskuuta 1930 Terijoen Kuokkalassa Suomessa.

Repiniä pidetään venäläisenä taiteilijana, koska hän opiskeli ja teki tuotantonsa pääteokset Venäjällä. Hän syntyi ja asui nuoruutensa ja osan elämästään Ukrainassa, sekä tunsi synnyinmaansa itsenäisyysaatteen itselleen läheiseksi.^lähde? Repin asui myös Suomessa 30 vuotta elämästään.

Läpi elämänsä Repin itse katsoi olevansa syntyperältään kasakka, ulaani, josta hän myös oli ylpeä.^[2] Ilja Repinin isä oli sotilassiirtolainen. Koska isä sotilaana oli jatkuvasti poissa, perhe koki jatkuvaa puutetta. Lapsuudesta pienen Iljan mieleen jäikin ennen kaikkea nälkä ja se, kuinka perheen äiti joutui levittämään kalkkia valtion kasarmeilla hänen viedessään äidille ruokaa työmaalle.^[2]

Hän sai Ukrainassa taideopetusta vuonna 1858, kun hän työskenteli tšugujeviläiselle ikonimaalarille I. M. Bunakoville, ja ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia ja ikoneja. Paikalliset ukrainalaiset kirkot ostivat hänen maalauksiaan. Hänen lahjakkuuttaan rohkaistiin myös koulussa.

Vuonna 1863 Repin meni Pietariin opiskelemaan Keisarilliseen taideakatemiaan. Taideopiskelijana Repinin taloudellinen tilanne oli heikko, ja hän joutui tekemään sekalaisia töitä.

Sisällysluettelo 1 Muotokuva- ja historiamaalari 2 Suomeen 2.1 Repin ja Suomi 3 Vastaanotto 4 Teoksia 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Muotokuva- ja historiamaalari

Repin oli jo 25-vuotiaana tunnustettu muotokuvamaalari. Hän maalasi noin 300 muotokuvaa aikansa Venäjän huomattavimmista henkilöistä. Taideakatemian lopputyömaalauksesta Jairuksen tyttären henkiinherätys hän sai kuusivuotisen apurahan, jonka turvin hän matkusti Eurooppaan ja asui Pariisissa vuosina 1876–1882. Sen jälkeen hän asui vuoden kotikylässään Ukrainassa.

Repin hyväksyttiin Vaeltajien eli peredvižnikkien jäseneksi vuonna 1878, ja hän oli ryhmän vaikutusvaltainen jäsen. Repin asui Moskovassa kuusi vuotta mutta muutti sitten Pietariin, jossa hän opetti taideakatemiassa ja teki useita matkoja Eurooppaan vuosina 1883, 1889, 1894 ja 1900. Häntä innostivat varsinkin Rembrandtin maalaukset. Hän maalasi paljon ystäviensä, muun muassa Leo Tolstoin ja Dmitri Mendelejevin muotokuvia.

Useissa Repinin maalauksissa on historiamaalauksen aiheita ja joskus radikaalia yhteiskunnallista ja poliittista kritiikkiä, kuten maalauksissa Kotiinpaluu ja Volgan lautturit.

Eräs Ilja Repinin pääteoksista on Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle. Taiteilija maalasi teosta kolmetoista vuotta 1878–1891 tutkittuaan aihetta ja matkusteltuaan Ukrainassa ja Zaporižžjan alueella. Maalauksessa iloitsevat kasakat laativat herjauskirjettä Turkin sulttaanille. Tunnelma on sekä sankarillinen että koominen. Kuvaa on joskus käytetty psykologian opetuksessa, koska sen sanotaan esittelevän naurua kaikissa muodoissaan sarkastisesta hymystä avoimeen hohotukseen.

[muokkaa] Suomeen

Vuonna 1900 Repin muutti Terijoen Kuokkalaan ja vuonna 1917 Suomen rajan sulkeuduttua Repin jäi Suomeen, koska hän vastusti vuoden 1917 bolsevikkivallankumousta.^lähde? Vaikka Ilja Repin oli bolsevikkijohtajien ihailema ja myöhemmin eräs sosialistisen realismin esikuvia^lähde? ja vaikka Lenin oli pyytänyt häntä takaisin Neuvosto-Venäjälle, ei taiteilija koskaan astunut Neuvostoliiton maaperälle.

Sairastuttuaan oikean käden surkastumaan Repin ei pystynyt enää tuottamaan maalauksia, jotka olisivat sitä tasoa, jotka olivat tuoneet hänelle kuuluisuuden. Hän opetteli maalaamaan vasemmalla kädellään, mutta vietti elämänsä viimeiset vuodet taloudellisissa vaikeuksissa.

Taiteilija kuoli Kuokkalassa, Suomessa (vuodesta 1948 Repino, Pietarin/Leningradin lähialue) vuonna 1930. Tuotanto sisältää maalauksia, piirustuksia, etsauksia ja veistoksia.

[muokkaa] Repin ja Suomi

Repin ihaili Suomea pitäen "Gelsingforsia" (tsaarinaikainen Helsingin venäjänkielinen nimi) "Pariisin kolkkana". Hän tunsi useita suomalaisia taiteilijoita, muun muassa Albert Edelfeltin jo ennen muuttoaan Kuokkalaan. Lokakuussa 1919 Repin lahjoitti Suomen taideyhdistykselle kokoelmastaan 23 venäläisten taiteilijoiden työtä ja seitsemän omaa maalaustaan. Näin sai alkunsa Ateneumin Repin-kokoelma.^[3] Myöhemmin 1960-luvulla Suomessa olevia Šuvalovin kokoelmaan kuuluvia Repinin maalauksia ja piirustuksia tarjottiin Ateneumin ostettaviksi. Mutta museo torjui tarjouksen ilmoittamalla, että sillä oli jo riittäväti Repinin tuotantoa. Sen johdosta suurin osa tarjotuista teoksista päätyi Moskovaan Tretjakovin galleriaan^[4]

Suomalaiset taiteilijat valitsivat Repinin vuonna 1920 Suomen Taiteilijaseuran kunniajäseneksi ja tapauksen kunniaksi Helsingissä Hotelli Seurahuoneen ravintolassa järjestetyn illallisen jälkeen taiteilija ryhtyi maalaamaan suurta teosta Suomalaisia kuuluisuuksia,^[2] joka valmistui useiden vuosien kuluttua. Se on esillä Ateneumin kahvilassa.

Repinin poika Juri Repin oli myös taiteilija. Nykyinen Repinin suku on Ilja Repinin Järvenpäässä asuneen veljen jälkeläisiä. Taiteilijan veljenpoika Ilja Repin valmisti kahdenkin ortodoksisen pyhäkön ikonostaasin puuleikkaukset: Järvenpään vuonna 1948 valmistuneen väliaikaiseksi tarkoitetun ortodoksisen rukoushuoneen ja kymmenen vuotta myöhemmin Helsingin ortodoksisen hautausmaan uuden kirkon.

[muokkaa] Vastaanotto

Neuvostoliitossa julkaistiin useita Repin-aiheisia kirjoja 1920-luvulta alkaen. 1930-luvulla käynnistettiin varsinainen Repin-kultti^lähde?, kun hänen teoksiaan pidettiin malleina "edistyksellisestä" ja "realistisesta" taiteesta sosialistisen realismin kauden alettua Neuvostoliitossa. Niin bolsevikkivallankumousta edeltävällä Venäjällä kuin Neuvostoliitossakin Ilja Repiniä arvostettiin siinä missä Tolstoita, Musogorskia ja Rimski-Korsakovia. Myös nykyisellä Venäjällä Repin on ollut eturivin kansallisia taiteilijoita.

Ukrainassa Repinin ukrainalaisuutta ei juurikaan tunnustettu ennen oranssia vallankumousta). Syynä lienee ollut se, että taiteilija suhtautui lämpimästi kotimaansa itsenäisyyteen.^lähde?

Repin solmi lämpimiä suhteita useisiin suomalaisiin. Repinin taide on varsin tunnettua ja suosittua Suomessa. Maassa on järjestetty useita Repinin näyttelyitä, ja hänen teoksiaan on täällä melko runsaasti. Myös venäläis-suomalaista Repin-aiheista tutkimusyhteistyötä on harjoitettu.

[muokkaa] Teoksia

Volgan lautturit, 1870-1873.	Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle, 1878-1891.	Leo Tolstoi, 1887.	Sadko, 1876.
Iivana Julma surmaa poikansa, 1870-1873.	Modest Musorgski, 1881.	Bukee, 1892.	17. lokakuuta 1905, 1906-1911.

[muokkaa] Lähteet

• Mejias-Ojajärvi, Iliana: Venäjän maalaustaide. Ikoneista avantgarden kynnykselle. , 2006.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ilja Repin Valtion taidemuseon kokoelmissa
• Andrew Gregorovich, Elias Repin, Master Painter From Ukraine (englanniksi)
• Olga´s Gallery, Ilya Repin (englanniksi)
• Artcyclopedia, Ilya Repin (englanniksi)