Ilja Repin

Ilja Repin
Ilja Repin, Omakuva, 1878.
Syntynyt	5. elokuuta 1844 Tšugujev, Ukraina
Kuollut	29. syyskuuta 1930 (86 vuotta) Kuokkala, Suomi
Kansallisuus	ukrainalais-venäläinen
Ala	taidemaalari, akateemikko
Taidesuuntaus	realismi
Kuuluisimpia töitä	Volgan lautturit, Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammed IV:lle, Kotiinpaluu, Ristisaatto Kurskin kuvernementissa
Signeeraus

Repinin maaseutuasunto Valko-Venäjällä.

Repinin asunto Kuokkalassa.

Ilja Jefimovitš Repin (ven. Илья́ Ефи́мович Ре́пин, käytetään myös etunimiä Ilya, Ilia ja Elias; 5. elokuuta 1844 Tšugujev, Ukraina, Venäjän keisarikunta – 29. syyskuuta 1930, Kuokkala, Terijoki, Suomi) oli venäläinen taidemaalari ja akateemikko.

Repiniä pidetään venäläisenä taiteilijana, koska hän opiskeli ja teki tuotantonsa pääteokset Venäjällä, mutta hän syntyi ja asui nuoruutensa ja osan elämästään Ukrainassa. Repin asui myös Suomessa 30 vuotta elämästään.

Nuoruus

Läpi elämänsä Repin itse katsoi olevansa syntyperältään kasakka, ulaani, josta hän myös oli ylpeä. Ilja Repinin isä oli sotilassiirtolainen. Repin syntyi Harkovan lähellä Ukrainassa. Koska isä sotilaana oli jatkuvasti poissa, perhe koki jatkuvaa puutetta. Lapsuudesta pienen Iljan mieleen jäikin ennen kaikkea nälkä ja se, kuinka perheen äiti joutui levittämään kalkkia valtion kasarmeilla hänen viedessään äidille ruokaa työmaalle.

Hän sai Ukrainassa taideopetusta vuonna 1858, kun hän työskenteli tšugujeviläiselle ikonimaalarille I. M. Bunakoville, ja ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia ja ikoneja. Paikalliset ukrainalaiset kirkot ostivat hänen maalauksiaan. Hänen lahjakkuuttaan rohkaistiin myös koulussa.

Vuonna 1863 Repin meni Pietariin opiskelemaan Keisarilliseen taideakatemiaan. Taideopiskelijana Repinin taloudellinen tilanne oli heikko, ja hän joutui tekemään sekalaisia töitä.

Muotokuva- ja historiamaalari

Repin oli jo 25-vuotiaana tunnustettu muotokuvamaalari. Hän maalasi noin 300 muotokuvaa aikansa Venäjän huomattavimmista henkilöistä. Taideakatemian lopputyömaalauksesta Jairuksen tyttären henkiinherätys hän sai kuusivuotisen apurahan, jonka turvin hän matkusti Eurooppaan ja asui Pariisissa vuosina 1876–1882. Sen jälkeen hän asui vuoden kotikylässään Ukrainassa.

Repin hyväksyttiin Vaeltajien eli peredvižnikkien jäseneksi vuonna 1878, ja hän oli ryhmän vaikutusvaltainen jäsen. Repin asui Moskovassa kuusi vuotta mutta muutti sitten Pietariin, jossa hän opetti taideakatemiassa ja teki useita matkoja Eurooppaan vuosina 1883, 1889, 1894 ja 1900. Häntä innostivat varsinkin Rembrandtin maalaukset. Hän maalasi paljon ystäviensä, muun muassa Leo Tolstoin ja Dmitri Mendelejevin muotokuvia.

Useissa Repinin maalauksissa on historiamaalauksen aiheita ja joskus radikaalia yhteiskunnallista ja poliittista kritiikkiä, kuten maalauksissa Kotiinpaluu ja Volgan lautturit.

Eräs Ilja Repinin pääteoksista on Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle. Taiteilija maalasi teosta kolmetoista vuotta 1878–1891 tutkittuaan aihetta ja matkusteltuaan Ukrainassa ja Zaporižžjan alueella. Maalauksessa iloitsevat kasakat laativat herjauskirjettä Turkin sulttaanille. Tunnelma on sekä sankarillinen että koominen. Kuvaa on joskus käytetty psykologian opetuksessa, koska sen sanotaan esittelevän naurua kaikissa muodoissaan sarkastisesta hymystä avoimeen hohotukseen.

Suomeen

Ilja Repinin hauta Kuokkalassa

Vuonna 1900 Repin muutti Terijoen Kuokkalaan ja vuonna 1917 Suomen rajan sulkeuduttua Repin jäi Suomeen, koska hän vastusti vuoden 1917 bolševikkivallankumousta.^lähde? Vaikka Ilja Repin oli bolsevikkijohtajien ihailema ja myöhemmin eräs sosialistisen realismin esikuvia ja vaikka Lenin oli pyytänyt häntä takaisin Neuvosto-Venäjälle, ei taiteilija koskaan astunut Neuvostoliiton maaperälle.

Sairastuttuaan oikean käden surkastumaan Repin ei pystynyt enää tuottamaan maalauksia, jotka olisivat sitä tasoa, jotka olivat tuoneet hänelle kuuluisuuden. Hän opetteli maalaamaan vasemmalla kädellään, mutta vietti elämänsä viimeiset vuodet taloudellisissa vaikeuksissa.

Repin kuoli Kuokkalassa vuonna 1930. Sotien jälkeen Neuvostoliittoon liitetty taajama nimettiin vuonna 1948 hänen mukaansa Repinoksi.

Tuotanto sisältää maalauksia, piirustuksia, etsauksia ja veistoksia.

Repin ja Suomi

Repin ihaili Suomea pitäen "Gelsingforsia" (tsaarinaikainen Helsingin venäjänkielinen nimi) "Pariisin kolkkana". Hän tunsi useita suomalaisia taiteilijoita, muun muassa Albert Edelfeltin jo ennen muuttoaan Kuokkalaan. Lokakuussa 1919 Repin lahjoitti Suomen taideyhdistykselle kokoelmastaan 23 venäläisten taiteilijoiden työtä ja seitsemän omaa maalaustaan. Näin sai alkunsa Ateneumin Repin-kokoelma. Myöhemmin 1960-luvulla Suomessa olevia Šuvalovin kokoelmaan kuuluvia Repinin maalauksia ja piirustuksia tarjottiin Ateneumin ostettaviksi. Mutta museo torjui tarjouksen ilmoittamalla, että sillä oli jo riittävästi Repinin tuotantoa. Sen johdosta suurin osa tarjotuista teoksista päätyi Moskovaan Tretjakovin galleriaan

Suomalaiset taiteilijat valitsivat Repinin vuonna 1920 Suomen Taiteilijaseuran kunniajäseneksi ja tapauksen kunniaksi Helsingissä Hotelli Seurahuoneen ravintolassa järjestetyn illallisen jälkeen taiteilija ryhtyi maalaamaan suurta teosta Suomalaisia kuuluisuuksia, joka valmistui useiden vuosien kuluttua. Se on esillä Ateneumin kahvilassa.

Repinin poika Juri Repin oli myös taiteilija. Nykyinen Repinin suku on Ilja Repinin Järvenpäässä asuneen veljen jälkeläisiä. Taiteilijan veljenpoika Ilja Repin valmisti kahdenkin ortodoksisen pyhäkön ikonostaasin puuleikkaukset: Järvenpään vuonna 1948 valmistuneen väliaikaiseksi tarkoitetun ortodoksisen rukoushuoneen ja kymmenen vuotta myöhemmin Helsingin ortodoksisen hautausmaan uuden kirkon.

Vastaanotto

Ilja Repinin patsas Kuokkalassa

Neuvostoliitossa julkaistiin useita Repin-aiheisia kirjoja 1920-luvulta alkaen. 1930-luvulla käynnistettiin varsinainen Repin-kultti, kun hänen teoksiaan pidettiin malleina "edistyksellisestä" ja "realistisesta" taiteesta sosialistisen realismin kauden alettua Neuvostoliitossa. Niin bolsevikkivallankumousta edeltävällä Venäjällä kuin Neuvostoliitossakin Ilja Repiniä arvostettiin siinä missä Tolstoita, Musorgskia ja Rimski-Korsakovia. Repin itsekin maalasi vallankumousaiheisia töitä, kuten Propagandistin pidätys, Mielenosoittajan ampuminen, Punaiset hautajaiset ja Tsaarin hirsipuun luona, jotka hän lahjoitti vallankumousmuseolle neuvostotaiteilijoiden delegaation vierailun yhteydessä kesällä 1926.

Myös nykyisellä Venäjällä Repin on ollut eturivin kansallisia taiteilijoita.

Ukrainassa Repinin ukrainalaisuutta ei juurikaan tunnustettu ennen oranssia vallankumousta). Syynä lienee ollut se, että taiteilija suhtautui lämpimästi kotimaansa itsenäisyyteen.^lähde?

Repin solmi lämpimiä suhteita useisiin suomalaisiin. Repinin taide on varsin tunnettua ja suosittua Suomessa. Maassa on järjestetty useita Repinin näyttelyitä, ja hänen teoksiaan on täällä melko runsaasti. Myös venäläis-suomalaista Repin-aiheista tutkimusyhteistyötä on harjoitettu.

Teoksia

• 

  Volgan lautturit, 1870-1873.

• 

  Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammed IV:lle, 1878-1891.

• 

  Leo Tolstoi, 1887.

• 

  Sadko, 1876.

• 

  Iivana Julma surmaa poikansa, 1870-1873.

• 

  Modest Musorgski, 1881.

• 

  Bukee, 1892.

• 

  17. lokakuuta 1905, 1906-1911.

Kirjallisuutta

• Ilja Repin 1844 - 1930. Taiteilijan syntymän 150-vuotisnäyttely. Juhlakirja. Retretti 1995. ISBN 951-8977-13-5

• Tito Colliander; Ilja Repin - ukrainalainen taiteilija. (1. painos 1944) Tammi. Helsinki 1977. ISBN 951-30-4046-1

• Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide – Ikoneista avantgarden kynnykselle, WSOY 2006. ISBN 951-029968-5

Lähteet

• Mejias-Ojajärvi, Iliana: Venäjän maalaustaide. Ikoneista avantgarden kynnykselle. , 2006.

Aiheesta muualla

• Ilja Repin Valtion taidemuseon kokoelmissa
• Andrew Gregorovich, Elias Repin, Master Painter From Ukraine (englanniksi)
• Olga´s Gallery, Ilya Repin (englanniksi)
• Artcyclopedia, Ilya Repin (englanniksi)
• Repin "Zdrawneva" Manor House-Museum in Ruba, Bielarus. (venäjäksi)
• Repin "Penaty" Estate in Repino/Kuokkala, Russia, currently a museum (englanniksi)