Seurahuone
Seurahuone (ruots. Societetshuset) on perinteinen suomalainen hotellin ja/tai ravintolan nimi. Nimen taustalla on seurapiiriä tarkoittava ruotsin sana societet ja kaupungin säätyläisten kokoontumistila. Monessa Suomen kaupungissa ja kunnassa on edelleen tätä nimeä kantava ravintola tai hotelli.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ensimmäinen Seurahuone avattiin Turkuun vuonna 1812. Turun esimerkin mukaan niitä avattiin pian myös useisiin muihin kaupunkeihin. Ensimmäisenä oman seurahuoneensa saivat Vaasa, Pori, Helsinki, Viipuri, Hämeenlinna ja Porvoo. 1800-luvun lopun taloudellisen nousukauden myötä Seurahuoneita perustettiin lähes jokaiseen kaupunkiin. Ne käsittivät ravintolan, juhlasalin sekä majoitustiloja.[1]
Suomen itsenäistymisen jälkeen perustetut Seurahuoneet toimivat pääosin vain hotelleina, eikä niihin sisältynyt enää juhlahuoneistoja. Suomessa on kaikkiaan toiminut noin 80 Seurahuone-nimistä hotelli-ravintolaa.[1]
Tunnettuja Seurahuoneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turun Seurahuone, toimi nykyisessä Turun kaupungintalossa 1812-1878
- Helsingin Seurahuone, toimi nykyisessä Helsingin kaupungintalossa 1833–1913
- Tampereen Seurahuone toimi nykyisen Kelan talon paikalla Puutarhakadun ja Aleksis Kiven kadun kulmassa sijainneessa vuonna 1866 valmistuneessa yksikerroksisessa puutalossa, jossa oli tilat hotellia, ravintolaa ja juhlasalia varten. Seurahuone oli Tampereen ainoa juhlahuoneisto vuoteen 1890 saakka, jolloin Raatihuone valmistui. [2]
- Hotelli Iisalmen Seurahuone, perustettu vuonna 1912, nykyisellä paikalla vuodesta 1928
- Hotelli Seurahuone, hotelli Riihimäellä
- Hotelli Seurahuone, hotelli Kokkolassa
- Oulun Seurahuone (kansanomaisesti Susiteetti), toimi nykyisessä Oulun kaupungintalossa 1886–1921
- Haminan Seurahuone, hotelli Haminassa
- Original Sokos Hotel Seurahuone, hotelli Savonlinnassa
- Mikkelin Seurahuone toimi talvisodan aikana Päämajan henkilökunnan ravintolana. Ylipäällikkö, marsalkka C. G. Mannerheim myös asui siellä huoneessa n:o 7.[3]
Talvisodan aikaan nimitystä Seurahuone käytettiin myös eräästä Metsäpirtin Terenttilässä sijainneesta korsusta.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Matkailun historian tietokeskus.[vanhentunut linkki] Viitattu 31.1.2013.
- ↑ Keskustori 360
- ↑ Stenvall, Taru 1955. Marski ja hänen "hovinsa". Porvoo: WSOY
- ↑ Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt 1990, s. 98. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY