Zaporižžja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zaporižžja
(Запоріжжя)
Запорожье
Sehenswürdichkeiten der Stadt Saporischschja.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Zaporižžja

Koordinaatit: 47.8391°N, 35.1398°EKoordinaatit: 47.8391°N, 35.1398°E

Valtio Ukrainan lippu Ukraina
Alue Zaporižžjan alue
Perustettu 1770
Kaupungiksi 1806
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Oleksandr Sin
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 334 km²
Korkeus 86 m
Väkiluku (2013)  ([1]) 770 672
Suuntanumero(t) +380 61(2)

Zaporižžja (ukr. Запорі́жжя, ven. Запоро́жье, Zaporožje) on kaupunki Dnepr-joen alajuoksulla Ukrainan itäosassa. Se on Ukrainan kuudenneksi suurin kaupunki ja maan energiantuotannon ja raskaan teollisuuden tärkeimpiä keskuksia. Se on Zaporižžjan alueen pääkaupunki. Väkiluku oli vuoden 2013 alussa noin 770 000 henkeä.[1]

Kaupungin perustamisajankohtana pidetään 26. elokuuta 1770, jolloin Aleksandrovskin linnoituksen pystytys joen itäpuolelle alkoi. Paikkakunta sai kaupunkioikeudet 1806 ja tunnettiin aluksi nimellä Aleksandrovsk. Neuvostovallan myötä nimi vaihtui Zaporožjeksi 1921. Ukrainan itsenäistyttyä 1991 kaupungista on kansainvälisesti ryhdytty käyttämään sen ukrainankielistä nimeä Zaporižžja. Kaupunki on kuitenkin vahvasti venäjänkielinen.

Zaporižžja on kasvanut ja sijaitsee nykyään Dneprin molemmilla rannoilla. Joen ja kaupungin keskellä on sen jakava Hortytsjan saari.

Toisen näkemyksen mukaan kaupunkia olisi alettu perustaa jo 1554–1555, kun hetmanni Baida-Vyšnevetski alkoi pystytyttää kasakkalinnoitusta Hortytsjan saarelle. Kaivauksissa saarelta on löytynyt tätäkin vanhemman slaavilaislinnoituksen jäänteet 1000-luvulta ja alueelta löytyy jäännöksiä jo pronssikaudelta ja paleoliittiselta kaudelta.

Hortytsjan saari (NASA). Kuvan yläosassa DniproHES-vesivoimalan pato.

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinnollisesti kaupunki jakautuu seitsemään hallintopiiriin (raion), joista Leninin ja Hortytsjan piirit sijaitsevat Dneprin länsirannalla eli oikealla rannalla, Zavodin, Žovtnevin, Kommunarin ja Sevtšenkovin piirit itä- eli vasemmalla rannalla. Ordžonikidzevin piiri kuuluu myös vasemman rannan piireihin, mutta se käsitään myös myös Dneprin keskellä oleva Hortytsajan saaren.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skyyteistä hunneihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dneprin rannalla Etelä-Ukrainassa sijaitsi Skyyttien valtakunnan pääkaupunki. Skyyttien valtakuna oli olemassa noin 700 eaa. – 400 jaa., minkä jälkeen se joutui hunnien valtaan. 600-luvulla alueelle tulivat ensin avaarit, sitten kasaarit. Kasaarien hävittyä 966 tuli alueen hallitsijaksi Kiovan ruhtinas Svjatoslav. Alue joutui bolgaarien haltuun. Ukrainalaiset ruhtinaat kokoontuivat Hortitsan saarelle 1000-luvulla ja hyökkäsivät bolgaareja vastaan voitokkaasti Moložna-joella. Alue kuitenkin joutui pian mongolien valtapiiriin tataarien valloitettua alueen ja se liitettiin Krimin kaanikuntaan. 1400-luvulla alkoi muodostua kasakkayhdyskuntia Dneprin alajuoksulle.

Kasakkayhdyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1400-luvulla Dneprin alajuoksulle tulleet kasakkayhdyskunnat vahvistivat puolustustaan ja muodostivat linnoituksia.

Etelä-Ukraina joutui Venäjän valtapiiriin 1700-luvulla, kun sen hallitsijat ryhtyivät määrätietoisesti laajentamaan valtakuntaansa etelään pyrkien Ottomaanien valtakunnan tai sille uskollisten kaanien poistamiseen Mustanmeren pohjoisrannoilta. Alueella asui riippumattomia kasakkayhdyskuntia, mm. Zaporožjen, Donin ja Kubanin kasakat.

Turkin vastainen Aleksandrovskin linnoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ja Turkin vastaisen sodan tuloksena pystytettiin 1770 alueelle Aleksandrovskin linnoitus, mistä vuoteen 1806 mennessä kasvoi Aleksandrovskin (ukr. Oleksandrivsk) kaupunki. Kaupunki sai nimensä Venäjän armeijan komentajan ruhtinas Aleksandr Golitsynin mukaan.

Rautatie ja teollistumisen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautateiden kehitys ja teollistuminen kasvattivat Aleksandrovskin kokoa raskaan liikenteen solmukohtana. Neuvosto-Venäjän aikana 1921 Aleksandrovsk nimettiin Zaporožeksi.

Sähkövoimalaitos ja metallurgiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnostettu DniproHES vesivoimalaitos sodan jälkeen 1947

Aikaisemman rautateiden jouduttaman teollistumisen jatkoksi toisen kasvusysäyksen kaupungille tarjosi neuvostohallituksen GOELRO-hanke koko maan sähköistämiseksi. Näin päätettiin rakentaa DniproHES (ven. DneproGES), suuri vesivoimala, jonka rakennustyöt alkoivat 1927. Voimala otettiin käyttöön viiden vuoden kuluttua 10. lokakuuta 1932 ja se oli aikanaan Neuvostoliiton ja Euroopan suurin. Runsas sähköenergia mahdollisti nopean lisäteollistumisen. Vuoteen 1937 mennessä Zaporižžjassa tuotettiin 60% Neuvostoliiton alumiinista, valuraudasta, kaikki magnetiitti sekä 20 % teräksestä.

Raskasteollinen elinkeinorakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energiatuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan suurimman ydinvoimalan kuuden voimalayksikön rivi Dneprin äärellä, 50 kilometriä Zaporižžjasta.

Zaporižžjassa on suuri pato ja siihen liittyen Ukrainan suurin vesivoimalaitos DniproHES, jonka sähköntuotantoteho on noin 1 300 MW.[2]

Zaporižžjassa on myös Euroopan suurin ydinvoimala, kuuden reaktorin Zaporožskaja AES, joka tuottaa puolet maan ydinvoimasta ja viidenneksen maan kokonaissähköntuotannosta. Laitoksessa on kuusi VVER-1000-reaktoria, jotka rakennettiin vuosina 1985–1995. Voimalan kokonaiskapasiteetti on 5 700 MW. Suuri sähköntuotanto on raskaan metalliteollisuuden edellytys.

Raskas metalliteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaporižžja on edelleen Ukrainan kolmanneksi teollistunein kaupunki. Elinkeinorakentaaltaan Zaporižžja on raskasteollinen. Siellä on 168 suurehkoa tehdasta, mm. raskasta metalliteollisuutta, ja 17 000 pienempää yritystä.

Kehittynyttä konepajateollisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokonemoottorivalmistaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaporižžjassa on Motor Sitš-niminen lentokonemoottorivalmistaja, mikä tuottaa lentokonemoottoreita moniin ukrainalaisiin ja venäläisiin lentokone- ja helikopterityyppeihin.

Autotehdas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaporižžjassa on ZAZ-autotehdas, joka valmisti pieniä neuvostoliittolaisia automalleja ja nyt kokoaa lisenssillä monia aasialaisia automalleja, kuten Daewoon Chevroleteja Rezzo, Kalos, Ewanda ja Nubira (Lacetti). Tehtaan omia malleja ovat kolmiovinen pieni viistoperäinen Tavria Nova ja keskikokoinen sedan Slavuta ja katettu pick-up -auto Pick Up. Tehtaalla on myös koottu E-sarjan Mercedes-Benzejä.lähde?

Zaporožets 965 (1962–1969), mitä annettiin myös invalidien käyttöön Neuvostoliitossa

Liikenteestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöliikenteessä kaupungin tärkein Ukrainan rautateiden pikajunien rautatieasema on Zaporižžja I. Asema sijaitsee sekä Moskovasta Harkovan kautta etelään Krimille Simferopoliin ja Sevastopoliin vievän tärkeän rautatien että miljoonakaupunki Donetskista länsi-lounaaseen kohti Kryvyi Rihia vievän radan varrella. Kaupungissa on lukuisia muitakin asemia (kuten Zaporižžja II), jotka palvelevat matkustajia etenkin lähijunaliikenteessä. [3][4][5]

Yhteiskunnallinen suuntaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnallisesti kaupunki kuuluu niihin itäukrainalaisiin alueisiin, missä esiintyy pyrkimyksiä autonomisten hallinnollisten alueiden luomiseen. Raskasteollisille alueille on energian hinta ja Venäjä taloudellisesti vaikuttava tekijä.

Kaupunki on ollut vuodesta 1953 Lahden ystävyyskaupunki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Devžavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 3.3.2014. (ukrainaksi)
  2. Encyclopedia of Ukraine
  3. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:500 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  4. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  5. Сервіс на вокзалах -Вокзал станції Запоріжжя I (Ukrainan rautateiden rautatieasemien yhteistiedot ja palvelut - Zaporižžja I rautatieasema) Ukrainan rautatiet, www.uz.gov.ua. Viitattu 13.10.2011. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]