Kasaarit
Wikipedia
Kasaarit olivat turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa, joka hallitsi 700–900-luvuilla suuria osia Ukrainasta, Etelä-Venäjästä, Kaukasiasta ja Kazakstanista. Juutalaisuudesta tuli kasaarien valtakunnan virallinen uskonto 700- ja 800-lukujen vaihteessa. Kasaarien valtakunnan on sanottu olleen Euraasian läntisten aroseutujen voimakkain valtio ennen Tšingis-kaanin aikaa.[1]
Ensimmäinen merkittävä historiallinen maininta kasaareista on 620-luvulta, jolloin kasaarit auttoivat Bysantin keisari Herakleiosta sodassa persialaisia vastaan. 600- ja 700-luvuilla kasaarit taistelivat arabeja vastaan kaksi sotaa ja pysäyttivät näiden etenemisen Kaukasukselle. Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen.
Itil nykyisen Astrahanin lähellä oli kasaarien valtakunnan pääkaupunki. Volgan alajuoksu ja Kaspianmeren puoleinen Pohjois-Kaukasus oli kasaarivaltakunnnan ydinaluetta. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden Itämeren alueen ja Bagdadin ympärille keskittyneen muslimi-imperiumin välillä. 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi heikentyä, kun rusien (viikinkien) päällikkö Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Rusjiksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten invaasion myötä.
Kiovan suuriruhtinas Svjatoslav tuhosi valtakunnan vuonna 967. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että petsenegit pääsivät tunkeutumaan Venäjälle.
[muokkaa] Kasaarit ja juutalaisuus
Šamaaniuskontoja harjoittaneiden kasaarien yläluokka kääntyi juutalaisuuteen 700-luvulla ja 800-luvun alussa. Mahdollisesti näin teki jopa kansan enemmistö. Bysanttilaislähteiden mukaan koko kaanikunnan väestö oli 800-luvulla juutalaista. Juutalaiset nimet ja hautaustavat levisivät koko kansan piiriin. Syiksi on esitetty alueen vaikutusvaltaisia juutalaiskauppiaita, uskonnollisia pohdiskeluja sekä halua tulla toimeen voimistuvien kristinuskon ja islamin kanssa "neutraalina osapuolena". Bysanttilaislähteet kertovat, että syy juutalaisuuden omaksumiseen oli halu olla neutraali kristittyjen bysanttilaisten ja islamilaisten arabien konfliktissa.[2]
On mahdollista, että suurin osa juutalaisista eli merkittävä osa Itä-Euroopasta kotoisin olevista aškenaasijuutalaisista olisi kasaarien jälkeläisiä.[3][4] Suuri osa juutalaisista tuomitsee tämän väitteen antisemitistiseksi.[5] Uusimmat DNA-kokeet osoittavat, että kaikkialla maailmassa juutalaisen kohaniitti-pappiskastin miehistä 90% on yhden ja saman ennen ajanlaskun alkua eläneen miehen jälkeläisiä.[6] eli heidän osaltaan tämä ei voi miehen puolelta pitää paikkaansa. Muiden juutalaisten osalta kasaariteoriaa ei voida vielä täysin hylätä.[7]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Peter B. Golden: Some Notes on the Comitatus in Medieval Eurasia with Special Reference to the Khazars. Russian History - Histoire Russe Vol. 28 Nos. 1 - 4: 153 - 170.
- ↑ Ian Heath: Armies of the Dark Ages 600-1066. WRG, 1980. ISBN 1-901543-13-7. (englanniksi)
- ↑ Arthur Koestler: The Thirteenth Tribe: The Khazar Empire and Its Heritage. Random House, 1976. ISBN 0-394-40284-7. (englanniksi)
- ↑ http://www.khazaria.com/khazar-history.html
- ↑ http://www.haaretz.com/hasen/spages/999386.html
- ↑ http://www.cambridgedna.com/y-chromosomal-aaron-and-the-cohen-model-haplotype.php
- ↑ http://www.khazaria.com/genetics/abstracts.html
[muokkaa] Aiheesta muualla
