Rusit
Rusit eli russit olivat viikinkejä, jotka liikkuivat, osittain asuivatkin ja harjoittivat kauppaa muinaisella Venäjällä.[1] He kulkivat jokia myöten ryöstäen ja verottaen paikallista väestöä alavirtaan. Vähitellen viikingit alkoivat asettua paikoilleen ja solmia avioliittoja slaavien kanssa. Sopeutuminen onnistui niin hyvin, että myöhemmin hallitseva viikinkieliitti omaksui myös slaavilaisen kielen itselleen.[2]
Arkeologiset löydöt todistavat, että skandinaaveja liikkui Laatokan ympäristössä 700-luvun lopulta lähtien. Varjagit perustivat Aldeigjuborgin eli Laatokanlinnan vuonna 753. Sen synty on ajoitettu vuoteen 753 dendrokronologian avulla. Kaupungissa asui alkuvaiheessa ainakin skandinaaveja ja itämerensuomalaisia, viimeistään 900-luvulla myös slaaveja. Kaupunki sijaitsi Laatokkaan laskevan Olhavanjoen varrella, jota pitkin kauppa-alukset ja soturijoukkiot matkasivat Itämereltä kohti Konstantinopolia tai Volgalle. Laatokanlinnaan asti pääsi suurilla merien ylityksiin sopivilla viikinkilaivoilla ja ylös jokea laivoja pienemmillä jokiveneillä.[3]
Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja perustivat itsehallinnon. Ajauduttuaan keskinäisiin kahakoihin he kuitenkin päättivät vuonna 862 lähettää valtuuskunnan varjagien eli russien maalle hakemaan itselleen ruhtinasta, joka hallitsisi heitä ja tuomitsisi lakien mukaan. He valitsivat hallitsijoikseen kolme varjagiveljestä: Rurikin (skand. Hrörek), Sineuksen ja Truvorin sukuineen. Rurik ryhtyi hallitsemaan Novgorodia, Truvor Izborskia ja Sineus Belozerskia (Valkeajärvi Vologdan alueella). Varsin pian kaksi veljeksistä kuoli, ja jäljelle jäi Rurik koko Novgorodin hallitsijaksi. Näiden kolmen varjagin mukaan maa nimettiin Russkaja zemljaksi eli Rusien maaksi. Rurik ryhtyi jakamaan miehilleen kaupunkeja: yhdelle Polotskin, toiselle Rostovin ja kolmannelle Belozerskin.[4]
Nestorin kronikka mainitsee Novgorodin ensimmäisen kerran vuoden 859 yhteydessä, joskin arkeologisten tutkimusten mukaan kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Tämän vuoksi onkin todennäköisempää, että nimenomaan Rurikinlinna oli ensin ja vasta sitten Novgorod (suomeksi 'uusilinna'). Rurik rakennutti Rurikinlinnan ilmeisesti Laatokanlinnan (Aldeigjuborg) palon jälkeen 860-luvulla.
Rurikin kuoltua hänen sukulaisensa Oleg (skand. Helgi) liitti Novgorodin Kiovan Rusin valtakuntaan ja siirsi pääkaupungin sinne.
Rusien alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräs käsitys rusien alkuperästä on, että he olivat enimmäkseen lähtöisin nykyisen Ruotsin alueelta.[5] Heidän nimensä palautuu ilmeisesti itämerensuomalaiseen väännökseen Uplannin rannikolla sijaitsevan Roslagenin alueen nimestä. Siitä johdettu ruotsit-nimi omaksuttiin rautakauden kuluessa itämerensuomalaisiin kieliin tarkoittamaan ruotsalaisia merenkulkijoita. Tämän jälkeen ruotsi-nimitys levisi itäslaavilaisiin murteisiin muodossa rusj, ja rusit alkoivat itsekin käyttää sitä itsestään.
Roslagenin viikingit jatkoivat kulkuaan Itä-Euroopan suurille virroille, ja soutivat niitä pitkin etelään aina Konstantinopoliin saakka.[5] Reittiensä varsille he perustivat siirtokuntia, jotka vähitellen venäläistyivät, ja näin ruotseja vastaava sana sai siellä merkityksen ’venäläinen’, nykyvenäjäksi russkij, josta johtuvat paitsi Venäjän valtion omakielinen nimi, myös ruotsin sana ryss, ’venäläinen’.[5]
Vähitellen rusit slaavilaistuivat ja jättivät nimensä perintönä paikannimen Rossija, joka viittaa nykyään Venäjään.[5] Tämä teoria on ensimmäistä kertaa esitetty jo 1870-luvulla, ja useimmat kielitieteilijät pitävät sitä edelleen uskottavimpana selityksenä rusit-nimet alkuperästä. lähde?
Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä on usein asetettu kyseenalaiseksi joko rusien läntinen alkuperä tai heidän vaikutuksensa Venäjän historiaan. Tätä ajatusta on ajanut antinormanistinen koulukunta. Venäläiset tutkijat ovat vuosikymmenien kuluessa esittäneet rusit-nimestä ja rusien alkuperästä useita vaihtoehtoisia teorioita, joita läntinen tutkimus ei kuitenkaan pidä todennäköisinä. Näistä useimmiten esitetty on väite, jonka mukaan rusit olivat slaaveja Itämeren länsi- tai eteläpuolelta. lähde?
Nykyisin venäläinen tutkimus ei useimmiten enää kiistä skandinaavista vaikutusta, ja vastaavasti skandinaavinen tutkimus korostaa slaavilaisen kulttuurin vaikutusta ruseihin.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wladyslaw Duczko: Viking Rus. Brill Publishing: Boston-Leiden 2004.
- ↑ ”Bulgaarit ja venäläiset”, Värikäs maailmanhistoria, s. 184, 218. Alkuteos; History Encyclopedia. Suomentanut Tarja Virtanen. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20190-1.
- ↑ ”Kiovan Rusj”, Historiallinen Atlas kattava maailmanhistoria, s. 125. Alkuteos: Historical Atlas. Potsdam: H.f.Ullman, 2012. ISBN 978-3-8480-0505-5.
- ↑ ”Venäjän valtion synty”, Venäjän historia, s. 34. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-15799-X.
- ↑ Nestorin kronikka, s. 17–18
- ↑ a b c d Shenshin, Veronica: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa – Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin 30.5.2008. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti. Viitattu 25.11.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta (venäjäksi)
- Konstatinos VII:n teos "Imperiumin hallitseminen" eli De Administrando Imperio (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Kuningas Rollon saaga (venäjäksi)
- Kuningas Rollon saaga (islanniksi)