Izborsk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhän Nikolaoksen kirkko Truvorin linnassa.

Izborsk (ven. Избо́рск, viroksi Irboska) on muinaisvenäläinen kaupunki, joka sijaitsi nykyisen Staryi Izborskin kylän paikalla Pihkovan alueen Petserin piirissä 30 kilometriä Pihkovasta länteen. Vuonna 2010 Izborskin maalaiskunnassa asui 1 172 henkeä.[1]

Kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran Nestorin kronikassa vuoden 862 kohdalla legendaarisen varjagiruhtinaan Truvorin asuinpaikkana. Vuosina 1232 ja 1240 Izborskin linnoituksen valtasi Saksalainen ritarikunta, jolta Aleksanteri Nevalainen valloitti sen takaisin vuonna 1241.

Izborskin laakson yläpuolella kohoavalla harjanteella on ns. Truvorin linna, josta ovat säilyneet 1000–1200-luvulla rakennetut maavallit. Vallihaudan reunalla on yli kaksi metriä korkea kiviristi ja 1400–1500-luvun hautakiviä. Linnan sisällä on 1400–1500-luvulla rakennettu ja 1600–1700-luvulla uudistettu kaksikupolinen pyhän Nikolaoksen kirkko kellotorneineen.

Izborskin linnoitusta.

Vuonna 1303 kaupunki siirrettiin 250 metriä idemmäs Žeravja-mäelle. Vuoteen 1330 mennessä sinne valmistui uusi kivilinna, jota 1300–1400-lukujen aikana vielä uudistettiin ja vahvistettiin. Kalkkikivestä rakennetussa linnoituksessa on kuusi tornia ja sen pinta-ala on noin 15 000 neliömetriä. Sisällä on vuonna 1302 rakennettu pieni Lukovka-torni ja vuonna 1341 valmistunut yksikupolinen pyhän Nikolaoksen kirkko.

Lukovka-torni.

1300- ja 1400-luvulla saksalaisritarit piirittivät linnoitusta kahdeksan kertaa onnistumatta valtaamaan sitä. Vuonna 1510 Izborsk yhdessä Pihkovan kanssa liitettiin Moskovan Venäjään. Pihkovan piirityksen aikana vuonna 1581 puolalaiset valtasivat linnoituksen, mutta seuraavana vuonna se palautettiin Venäjälle.

Vuonna 1708 Izborsk liitettiin Pietarin lääniin. Vuosina 1719–1777 se oli samannimisen Pihkovan läänin kihlakunnan keskus.

Vuosina 1920–1944 Izborsk kuului Viron Petserimaan maakuntaan. Nykyisin se on yksi Pihkovan alueen turistinähtävyyksistä.

Vuonna 1919 paikkakunnalla tapahtui ns. Izborskin tragedia, jossa Viron joukot teloittivat 25 virolaista ammattiyhdistysaktiivia sen jälkeen kun 76 eturintamaan pakotettua Viron ammattilittojen edustajakokouksen jäsentä oli paennut Neuvosto-Venäjän puolelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 27.7.2013. (venäjäksi)

Lähteet joihin ei ole viitattu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bolšaja sovetskaja entsilopedija, s. 52. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, tom 10, 1972.
  • Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 355. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]