Baškiirit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baškiirit
Bashkir people.jpg
Merkittävät asuinalueet
Venäjän lippu Venäjä 1 673 389 [1]
Uzbekistanin lippu Uzbekistan 64 000 [2]
Kazakstan 24 000 [2]
Tadžikistanin lippu Tadžikistan 5 000 [2]
Ukrainan lippu Ukraina 4 300 [2]
Kirgisia 3 300 [2]
Turkmenistanin lippu Turkmenistan 2 600 [2]
Kielet baškiiri, venäjä
Uskonnot sunnalainen islam

Baškiirit (baškiiriksi bašqortlar) ovat turkkilainen kansa, joka elää pääosin Venäjän federaatioon kuuluvassa Baškiriassa. Venäjällä baškiireja oli vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan yhteensä 1 673 389[1] ja heitä asuu myös muualla entisen Neuvostoliiton alueella.

Baškiirit puhuvat baškiirin kieltä, joka on läheistä sukua tataarille. Uskonnoltaan baškiirit ovat pääosin sunnimuslimeja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškiiriratsumies piiroksessa vuodelta 1840.

Baškiirit mainitaan useissa eri keskiajan lähtiessä, esimerkiksi baškiirien alueiden läpi vuonna 1253 matkustaneen fransiskaanimunkki William Rubrukilaisen töissä. Kun Kultainen orda hajosi 1300-luvulla baškiirit kuuluivat Kazanin- ja Siperian kaanikuntiin. Moskovan Venäjän alaisuuteen he päätyivät keisari Iivana Julman valloitettua Kazanin vuonna 1552. Baškiirit tekivät kuitenkin joillakin alueilla vastarintaa ja kokonaan heitä ei kukistettu ennen Pugatšovin kapinaa vuosina 1773-1775. Katariina II perusti Orenburgin muftiaatin vuonna 1788 ja se siirettiin myöhemmin Baškirian nykyiseen pääkaupunki Ufaan, josta tuli sittemmin yksi tärkeimmistä muslimien hengellisistä keskuksista Venäjällä.[2]

Venäläisvallan myötä baškiirien alueille muutti venäläisiä ja tataarisiirtolaisia, joiden lisäksi asevelvollisuus ja kokrea verotus pakotti monet hylkäämään nomadielämäntapansa. 1900-luvulle tultaessa suurin osa baškiireista oli talonpoikia ja karjankasvattajia. Venäjän vallankumouksen vuonna 1917 ja sitä seuranneen sisällissodan aikana Baškiria oli jonkin aikaa autonominen, mutta alue liitettiin lopulta Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa Baškiriasta tuli itsehallinnollinen tasavalta, vaikkakin oikea autonomia oli rajallista. Monet baškiirit kuolivat Venäjää vuonna 1921 vaivanneessa nälänhädässä ja vuonna 1926 baškiireja oli yhteensä noin 715 000. Baškirian alueelta löydettiin öljyä vuonna 1932 ja tämä johti nopeaan teollistumiseen alueella. Alue kärsi 1930-luvun alussa kuitenkin vielä toisesta nälänhädäzstä, Stalinin vainoista.[2]

Baškiria julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 11. lokakuuta 1990. Syksyllä 1994 Ufassa solmittiin sopimus keskusvallan kanssa vallanjaosta. Baškiriassa baškiirit asuvat pääosin maaseudulla. Monet ovat sittemmin löytäneet töitä myös teollisuudesta. Teollisuuden pariin töitä tekemään muuttaneet käyvät usein venäläisiä kouluja ja seuraavat paljolti venäläisiä tapoja.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškiireja valokuvassa.

Baškiirit ovat keskiajalta lähtien seuranneet islamin uskoa. He kuuluvät pääasiassa sunnalaisen islamin hanafi-koulukuntaan. Kommunismin aikana uskon harjoittamista ei kannustettu, mutta 1990-luvulta lähtien sen harjoittaminen on elpynyt. Baškiirien alueilla on nykyisin noin 800 moskeijaa. Islamistiset ja suufilaiset koulukunnat ovat pyrkineet saamaan suuremman jalansijan baškiirien keskuudessa. Suurin osa baškiireista ei kuitenkaan ole kovin uskonnollisia ja uskonolla on vain pieni rooli päivittäisessä elämässä. Baškiireihin kuuluu myös pieni vähemmistö ortodoksisia kristittyjä ja heitä asuu lähinnä Tšeljabinskin alueella.[2]

Baškiirin kieli kuuluu turkkilaisten kielten kiptšakkilaiseen ryhmään. Kieli voidaan jakaa itäiseen, luoteiseen ja koilliseen päämurteeseen. Baškiirin kirjakieli luotiin itäisten murteiden perusteella vuonna 1917 ja sitä kirjoitettiin aluksi arabialaisella kirjaimistolla. Arabialainen kirjaimisto vaihdettiin latinalaiseen vuonna 1927 ja edelleen kyrilliseen vuonna 1940. Monet baškiirit käyttävät kirjakielenään tataaria.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. (xls) Viitattu 14.2.2015. (venäjäksi)
  2. a b c d e f g h i j k Jeffrey E. Cole: Ethnic groups of Europe : an encyclopedia, s. 35-37. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-59884-302-6. (englanniksi)
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.