Fransiskaanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franciscus Assisilaista esittävä El Grecon maalaus.

Fransiskaanit (OFM, Ordo fratrum minorum, fratres minores, minoriitit, "vähäisempien veljien sääntökunta"; harmaat veljet) ovat Franciscus Assisilaisen vuonna 1208 perustama, vuonna 1223 vahvistettu kerjäläisveljestö, jonka jäsenet elävät apostolisessa köyhyydessä. Fransiskaanisääntökunnassa oli kaksi suuntaa: lievemmät (konventuaalit) ja ankarammat (observantit). Kapusiinit (OFMCap) on fransiskaanien haarautuma. Fransiskaanista nunnakuntaa kutsuttaan klarissalaisiksi Pyhän Klaaran mukaan. Lisäksi sääntökuntaa lähellä elää myös maallikoita, jotka muodostavat ns. Franciscuksen kolmannen sääntökunnan. Suomessa keskiajalla toimi kolme konventtia: Viipurin fransiskaanikonventti, Rauman fransiskaanikonventti ja Kökarin fransiskaanikonventti.

Fransiskaanien ohella dominikaanit kuuluvat tärkeimpiin kerjäläisveljestöihin, jotka kielsivät jäseniltään paitsi yksityisomistuksen myös kollektiivisen omistuksen. Niinpä fransiskaanien talotkin olivat virallisesti esimerkiksi kaupunkien raatien omistamia.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fransikaaninen liike syntyi 1209 Franciscus Assisilaisen toiminnan myötä. Hänen tarkoituksensa ei alun perin ollut perustaa varsinaista organisoitua sääntökuntaa. Organisoituminen tuli kuitenkin tarpeelliseksi seuraajakunnan räjähdysmäisen kasvun vuoksi.

Vuonna 1217 sääntökunta jaettiin hallinnollisesti provinsseihin. Tästä lähtien veljet kokoontuivat ns. kapituleihin keskustelemaan yhteisistä asioista ja tekemään niitä koskevia päätöksiä.

Vuonna 1219 päätettiin ryhtyä toimimaan myös kristityn maailman ulkopuolella. Lähetystyö tuli nyt osaksi fransiskaanista elämäntapaa. Myös Franciscus itse otti osaa lähetystyöhön. Egyptissä sulttaani al-Kamilin sotilaat ottivat hänet vangiksi. Franciscus saarnasi myös sulttaanin edessä. Tämä teki sulttaaniin vaikutuksen, ja Franciscus sai jatkaa matkaansa kohti Jerusalemia.

Vuonna 1220 hän palasi takaisin Italiaan saatuaan tietää sääntökunnan sisäisistä kiistoista. Nyt hän nimitti Pietro Cataniin seuraajakseen sääntökunnan johtajana. Pietro kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna, minkä jälkeen veli Elias nousi sääntökunnan kenraalivikaariksi.

Franciscus laati 1223 minoriittien säännön toisen version. Kenraalikapituli käsitteli säännön kesäkuussa ja marraskuussa paavi Honorius III vahvisti sen. Paavin vahvistuksen johdosta sääntö tunnetaan myös nimellä Regula bullata.

Seuraavina vuosina Franciscuksen terveydentila heikkeni. Hän kuoli vuonna 1226. Paavi Gregorius IX julisti Franciscuksen pyhimykseksi 1228.

Köyhyyskiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo 1200-luvulla sääntökunnan sisällä nousi kiistoja, jotka koskivat Franciscuksen tavoitteita ja niiden noudattamista. Pian Franciscuksen kuoleman jälkeen Assisissa ryhdyttiin rakentamaan suurellista basilikaa pyhimyksen haudan päälle. Osa fransiskaaneista näki tämän olevan vastoin fransiskaanien sääntöä.

Merkittäviä fransiskaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.