Baškortostan

Wikipedia
Ohjattu sivulta Baškiria
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baškortostan/Baškiria
Башҡортостан Республикаһы
Республика Башкортостан
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Baškortostanin sijainti Venäjän federaation kartalla
Baškortostanin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 54.7309°N, 55.9498°E (Ufa)

Valtio Venäjä
Tasavalta Baškortostan
Perustettu 1919 ASNT
- SNT 11. lokakuuta 1990
- Valtiosopimus  Venäjän kanssa 3. elokuuta 1994
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Ufa
 – Suurin kaupunki Ufa (1 062 319 as.)
 – Presidentti Rustem Hamitov
 – Pääministeri Azamat Ilimbetov[1]
Pinta-ala 143 600 km²
 – Sisävesi 427,1 km² (0,3 %)
Väkiluku (2010) 4 072 292[2]
 – väestötiheys 28,4 as/km²
Kielet baškiiri ja venäjä
BKT (2010) 757 569,6 milj. RUB[3]
(eli 2,03 % koko Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 186,030 kRUB,
noin 4 557 EUR[4]
eli 71 % Venäjän keskiarvotasosta
Symbolit
 – Lippu Baškortostanin lippu
 – Vaakuna Baškortostanin vaakuna
 – Kansallislaulu Baškortostanin kansallislaulu
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 02, 102
 – ISO 3166 RU-BA
www.bashkortostan.ru
Aikavyöhyke UTC +6

Baškortostan[5] tai Baškiria [5] on Venäjän federaatioon kuuluva, runsaan neljän miljoonan asukkaan tasavalta Euroopan itäisimmässä osassa Uralvuoriston eteläpäässä, osittain Aasiassa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškortostanin tasavalta rajoittuu lännessä Tatarstaniin, luoteessa Udmurtiaan, pohjoisessa Permin aluepiiriin ja Sverdlovskin alueeseen, idässä Tšeljabinskin alueeseen sekä etelässä ja lounaassa Orenburgin alueeseen.[6]

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1640 metriin kohoava Jaman tau on Baškortostanin korkein vuorenhuippu

Baškortostan on enimmäkseen matalaa metsäistä vuoristoa. Maantieteellisesti maa voidaan jakaa kolmeen pääalueeseen. Länsiosa maasta on kumpuilevaa ylänköä, maan keski- ja luoteisosat ovat Belaja-joen halkomaa tasankoa ja eteläiset Uralvuoret hallitsevat maan itäosaa. Baškortostanin korkein vuori on Jaman tau (eli Jamantau), 1 646 metriä.lähde?

Muita vuoria ovat: Suuri Iremel (1 582 m), Pieni Iremel (1 449 m), Arwjakrjaz (1 068 m), Zilmerdaq (909 m), Alataw (845 m), Jurmataw (842 m).

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškortostanissa vallitsee mannerilmasto. Keskilämpötila vaihtelee tammikuussa -14 ja -17,5 °C välillä ja heinäkuussa +16,5 ja +20,5 °C välillä. Keskimääräinen sademäärä vaihtelee maan eri osissa 250 ja 500 millimetrin välillä.lähde?

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškortostanin itä- ja pohjoisosat kuuluvat havumetsävyöhykkeeseen. Eteläosissa on aroa tai metsäaroa. Näiden kahden vyöhykkeen väliin jää kapea lehtimetsävyöhyke. Maan pinta-alasta noin 40 prosenttia on metsää.lähde?

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ural-vuoristosta alkunsa saava Belaja-joki Išimbaissa
Baškortostanin kartta
Baškortostan
Suurimmat taajamat
  > 300 000 as.
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Baškortostanin kartta

Kaikkiaan Baškortostanissa on yli 13 000 jokea ja noin 2 700 järveä ja tekojärveä.

Baškortostanin merkittävimmät joet ovat Belaja ja sen lisäjoki Ufa. Belaja on 1 067 kilometriä pitkä ja virtaa kokonaan Baškortostanin alueella. Se alkaa maan itäosasta Uralilta ja virtaa maan eteläosan kautta maan länsirajalle, jossa se laskee Kama-jokeen. Myös Ufa-joki alkaa Uralilta, tosin Baškortostanin itäpuolelta. Ufa laskee kahtena suuhaarana Belajaan maan pääkaupungin Ufan pohjoispuolella. Baškortostanin pinta-alasta noin neljä viidennestä kuuluu Kaman vesistöalueeseen. Lisäksi Uraljoki virtaa maan itäisimmän osan läpi.

Suurimmat järvet ja tekojärvet ovat Asylykül (23,5 km²), Qandrykül (15,6 km²), Urgun (12,0 km²), Pavlovskojen tekojärvi (120,0 km²) ja Nuguškojen tekojärvi (25,2 km²).

Luonnonsuojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen tärkeimpiin suojelualueisiin kuuluvat Etelä-Uralin luonnonpuisto, Baškirian luonnonpuisto ja Šulgan-Tašin luonnonpuisto sekä heti tämän lounaispuolelta alkava Baškirian kansallispuisto.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Baškortostanin alueella ovat varhaiselta kivikaudelta, mutta laajamittaisempi ihmisasutus syntyi vasta pronssikaudella. Abaševon kulttuurin ihmisten alkaessa asuttaa aluetta, he toivat mukanaan korkealle kehittyneen taidon valmistaa pronssityökaluja, aseita ja koruja ym. taide-esineitä. Abaševon kulttuurin ihmiset perustivat ensimmäiset pysyvät asutuskeskukset Etelä-Uralille.lähde?

Historiallisen ajan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana baškiiri mainitaan ensimmäisen kerran arabialaisissa kirjallisissa lähteissä 800-luvulla. Tuohon aikaan baškiirit harjoittivat paimentolaiselämää ja asuttivat Volgan ja Kaman välistä aluetta sekä Etelä-Uralia, Volgan bolgaarien naapureina. Islaminusko alkoi levitä baškiirien keskuuteen 900-luvulla ja 1300-luvulla siitä tuli vallitseva uskonto.

Ensimmäinen maininta baškiireista eurooppalaisissa lähteissä on Joannes de Plano Carpinin ja Vilhelm Rubrukin matkakertomuksessa. He mainitsevat Uraljoen yläjuoksulla asuvan pascatir kansan, jonka he väittivät puhuvan samaa kieltä kuin unkarilaisten.

Baškiirien asuinalue muodosti itsenäisen valtakunnan ja baškiirit taistelivat aika ajoin naapurikansojen Volgan bolgaarien ja petšenegien kanssa. Mongolit valloittivat baškiirien asuinalueet 1200-luvun puolivälissä. Tosin vielä tämänkin jälkeen baškiirit olivat varsin itsenäisiä ja omien heimoruhtinaidensa johtamia.

Baškortostanin alue oli 1500-luvun puoliväliin asti jaettuna Kazanin kaanikunnan, Siperian kaanikunnan ja Nogaikaanin kesken.

Osaksi Venäjää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazanin kaanikunnan antauduttua Venäjän tsaarille Iivana Julmalle vuosien 1554–1555 jälkeisen sodan jälkeen, läntiset ja luoteiset baškiiriheimot ruhtinaidensa johdolla tarjoutuivat vapaaehtoisesti liittymään Moskovan Venäjään vuonna 1556. Tämän johdosta perustettiin Ufan kaupunki, jonka tarkoituksena oli suojella baškiireja kirgiiseiltä.

Baškiirit kuitenkin nousivat tämän jälkeen useasti kapinaan Venäjää vastaan. Syinä tähän olivat Venäjän ankara verotus, pakkokäännyttäminen kristinuskoon, venäläisten uudisasukkaitten asuttaminen alueelle ja baškiirien maiden haltuunotto. Suuria kapinoita oli muun muassa vuosina 1676, jonka Venäjä vain vaivoin pystyi tukahduttamaan ja 1707. Viimeinen suuri kapina oli vuosina 1735-1741. Vuonna 1774 baškiirit osallistuivat Pugatšovin kapinaan, jossa he taistelivat baškiiri Salawat Julajevin johdolla.

Vuonna 1786 baškiirit saavuttivat verovapauden ja vuonna 1798 baškiireista muodostettiin oma ratsujoukoista koostuva armeijansa. Lisäksi vuonna 1798 perustettiin Venäjän muslimien hengellinen kokous, mitä pidetään merkkinä siitä, että tsaarin hallinto tunnusti baškiirien ja tataarien sekä muiden muslimikansallisuuksien oikeuden harjoittaa islaminuskoa. Huolimatta näistä myönnytyksistä riitaisuudet maiden omistusoikeudesta jatkuivat. Ufan kuvernementti perustettiin vuonna 1865, tarkoituksena sitoa alue tiukemmin Venäjän osaksi.lähde?

Baškiirien ASNT[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškiirien ASNT:n vaakuna

Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Baškortostanin alue kuului lyhyen ajan Venäjästä itsenäiseksi julistautuneeseen Idel-Uralin valtioon, jonka bolševikit kuitenkin pian valloittivat. Tämän jälkeen suunniteltiin Volgan tataareille ja baškiireille yhteistä autonomista tasavaltaa, mutta se kaatui näiden kansojen keskinäisiin erimielisyyksiin. Baškiirien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin vuonna 1919 ja se oli näin ollen ensimmäinen autonominen muodostuma Neuvosto-Venäjällä.

Vuonna 1932 alkoi Baškortostanin alueen raaka-öljyn hyödyntäminen. Vuoden 1943 lopulla löydettiin suuri Tujmazjin öljyesiintymä.

Toisen maailmansodan aikana Baškortostanista tuli yksi merkittävimmistä alueista, jonne Neuvostoliiton länsiosista siirrettiin tehtaita ja teollisuutta sekä suuri määrä ihmisiä. Sodan aikana nämä teollisuuslaitokset tuottivat aseita, polttoaineita ja elintarvikkeita. Sodan jälkeen Baškortostanin alueen teollisuus kehittyi ja monipuolistui edelleen, alueelle kehittyi kaivos-, koneenrakennus- ja öljynjalostusteollisuutta. Baškortostanin teollisuus muodosti vankan perustan kaikkien Euroopan Venäjän syrjäseutujen talouden kasvulle.lähde?

Baškortostanin tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton hajoamisprosessin alettua, antoi Baškiirien ASNT:n korkein neuvosto suvereenisuusjulistuksen 11. lokakuuta 1990 ja korotti maan Baškiirien sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Tämä tapahtui vastoin Neuvostoliiton keskushallinnon tahtoa. Baškiirien SNT:n nimi muutettiin Baškortostanin tasavallaksi 25. helmikuuta 1992.

Venäjän ja Baškortostanin välillä solmittiin Federatiivinen sopimus Venäjän federaation ja Baškortostanin tasavallan viranomaisten, valtaoikeuksien ja valtiollisten toimielinten erottamisesta toisistaan 31. maaliskuuta 1992. Baškortostanin perustuslaki hyväksyttiin 24. joulukuuta 1993. Perustuslain ensimmäisen artiklan mukaan Baškortostan on suvereeni valtio Venäjän federaation yhteydessä. Valtiosopimus Venäjän federaation ja Baškortostanin tasavallan välillä solmittiin 3. elokuuta 1994.lähde?

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškortostanin väkiluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 4 072 292. Miehiä väestöstä oli 46,9 prosenttia.[2]

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 väestönlaskennassa Baškortostanin asukkaista 29,9 prosenttia oli kansallisuudeltaan baškiireja, ja he olivat näin ollen tasavallan toiseksi suurin etninen ryhmä. Baškiireilla on tosin monia kulttuurillisia ja poliittisia erioikeuksia. Suurin etninen ryhmä on venäläiset (36,3 prosenttia), ja kolmas pääryhmä tataarit (24,1 prosenttia). Lisäksi maassa asuu tšuvasseja (3 prosenttia), mareja (2,7 prosenttia), ukrainalaisia (1,9 prosenttia) ja lisäksi muun muassa udmurteja, mordvalaisia ja saksalaisia. Baškiirien ja tataarien kielet ovat turkkilaistataarilaisia kieliä ja läheistä sukua toisilleen. Baškortostanin väestöjakaumassa ei tapahtunut 1900-luvun aikana mitään merkittäviä muutoksia, vain venäläisten suhteellinen osuus laski vähitellen.lähde?

Väestön sijoittuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 kaupunkilaisia oli 2 461 652 henkeä eli 60,4 prosenttia väestöstä. Maaseutuväestön osuus oli 1 610 640 eli 39,6 prosenttia väestöstä.[2]

Suurin kaupunki on pääkaupunki Ufa (1 062 319 asukasta vuonna 2010), jossa asuu noin neljännes maan väestöstä. Muita yli 30 tuhannen asukkaan kaupunkeja olivat (2010): Sterlitamak (273 486 as.), Salavat (156 095 as.), Neftekamsk (121 733 as.), Oktjabrski (109 474 as.), Beloretsk (68 806 as.), Tuimazy (66 836 as.), Išimbai (66 259 as.), Kumertau (62 851 as.), Sibai (62 763 as.), Meleuz (61 390 as.), Belebei (60 188 as.), Birsk (41 635 as.), Utšaly (37 788 as.), Blagoveštšensk (34 239 as.), Djurtjuli (31 274 as.).[2]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lähde?

Vuosi Asukasluku Suurimmat etniset ryhmät
Baškiireja Venäläisiä Tataareja
1897 1 991 000
1913 2 811 000
1926 2 547 000
1939 3 158 969 671 188 1 281 347 777 230
1959 3 341 609 737 711 1 418 147 768 566
1970 3 818 075 892 248 1 546 304 944 505
1979 3 844 280 935 880 1 547 893 940 436
1989 3 943 113 863 808 1 548 291 1 120 702
2002 4 104 336 1 221 302 1 490 715 990 702
2005 4 078 800
2010 4 072 292[2]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 julkaistiin laaja, Venäjän uskontoja ja väestön uskonnollista vakaumusta myös alueellisesti kartoittanut Arena-kyselytutkimus. Sen mukaan Baškortostanin väestöstä oli:[8][9][10]

  • 38 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
  • 25 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 15 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 8 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 3 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja,
  • 2 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • < 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % vanhauskoisia,
  • < 1 % protestantteja (luterilaisia, babtisteja, evankelikalistejä, anglikaaneja) ja
  • 2 % uskonnolliselta vakaumukseltaan jotain muuta.

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškortostan on jaettu hallinnollisesti 54 piiriin (raion) ja 9 kaupunkipiirikuntaan (gorodskoi okrug).[11] Piireissä on 818 maalaiskuntaa. Tasavallassa on 21 kaupunkia, joista 9 on oman kaupunkipiirikuntansa keskuksia, muut kuuluvat piireihin. Yksi kaupunki (Mežgorje) on liittovaltion alainen suljettu kaupunki. Kaupunkimaisia taajamia on kaksi.

Kaupunkipiirit
Piirit

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškostostanin parlamentin rakennus Ufassa

Baškortostanin korkein virka on presidentin virka. Presidentin virkakausi on neljä vuotta. Baškortostanin perustuslain mukaan presidentin tehtävä on taata Baškortostanin kansalaisten oikeudet ja vapaudet, turvata Baškortostanin taloutta ja poliittisia etuja sekä turvata laillisuus, laki ja oikeus Baškortostanissa. Presidentti johtaa myös hallitusta.

Baškortostanin ensimmäisissä presidentinvaaleissa, 17. joulukuuta 1993, presidentiksi valittiin Mortaza Räximev. Räximev oli tätä ennen toiminut tasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtajana, mikä oli ollut korkein virka-asema presidentin viran perustamiseen asti. Räximev valittiin uudelleen joulukuussa 2003 pidetyissä vaaleissa, joita ETYJin vaalitarkkailijat pitivät vilpillisinä. Räximev pysyi tasavallan johdossa aina vuoteen 2010 asti, jolloin hänen seuraajakseen tuli Rustem Hamitov.lähde?

Baškostostanilla on yksikamarinen parlamentti, Kurultai, jonka 120 jäsentä valitaan joka viides vuosi.

Baškortostanin perustuslaki hyväksyttiin 24. joulukuuta 1993. Perustuslain ensimmäisen artiklan mukaan Baškortostan on suvereeni valtio Venäjän federaation yhteydessä.

Baškortostanin suhteita Venäjän federaatioon määrittelevät Venäjän federaation perustuslain artiklat, Baškortostanin perustuslaki, Federatiivinen sopimus ja sopimus Baškortostanin erillisistä virkamiehistä, valtaoikeuksista ja Baškortostanin valtiollisista toimielimistä.

Baškortostan oli EVKYn (UNPO) jäsen vuosina 1996–1998.

Talous ja elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazpromin öljynjalostamoa Baškortostanin Salavatissa.

Baškortostanin tasavalta tuotti Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 757,6 miljardia ruplan osuuden eli 2,0 % Venäjän federaation BKT:stä. Tällä osuudella alue kuuluu BKT:n kertymisessä Venäjän kymmenen suurimman federaatiosubjektin joukkoon.[3] Jokaista tasavallan asukasta kohti BKT:tä kertyi 186,0 tuhatta ruplaa eli noin 4 557 euroa.[2][4] Tämä on vain 71 % Venäjän keskiarvotasosta eli tasavalta ei tällä BKT-mittareilla ole erityisen tuottava alue.

Baškortostan on luonnonvaroiltaan rikas maa, jonka alueelta saadaan öljyä, kivihiiltä ja maakaasua sekä rautaa, kuparia, mangaania, lyijyä, sinkkiä, kultaa ja bauksiittia. Öljyllä ja maakaasulla on tärkeä asema maan energiantuotannossa. Tärkeimmät öljyntuotanto ja –jalostusalueet sijaitsevat Sterlitamakin, Išimbain ja Ufan lähistöllä. Tasavalta on keskeisimpiä Transneftin öljyputkistojen solmupisteitä.lähde?

Merkittävimmät teollisuudenalat ovat öljynjalostus-, petrokemian-, kone-, teräs-, kemian- ja puunjalostusteollisuus. Noin puolet maan teollisuudesta on keskittynyt pääkaupunkiin Ufaan. Ufan merkittävimmät teollisuudenalat ovat metalli-, puunjalostus-, elintarvike- ja koneenrakennusteollisuus. Muita merkittäviä teollisuuskaupunkeja ovat Sterlitamak, jossa on koneenrakennus-, puunjalostus- ja kemianteollisuutta sekä Beloretsk, jossa on vuori- ja metalliteollisuutta. Teollisuus on aiheuttanut Ufalle ilmansaasteongelmia.

Baškortostan tuottaa myös paljon maataloustuotteita. Belaja-joen varret ovat varsinkin Ufan eteläpuolella merkittävää viljantuotantoaluetta, jossa tuotetaan ohraa, kauraa ja vehnää. Viljan lisäksi viljellään paljon pellavaa, auringonkukkaa, vihanneksia ja sokerijuurikasta. Alueella harjoitetaan myös karjanhoitoa.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baškortostanin liikenneyhteydet ovat varsin hyvät. Ufan rautatieasema on maan rautatieverkon keskus ja siellä on myös tärkeä lentokenttä, Ufan kansainvälinen lentoasema. Belajalla ja Ufalla on laivaliikennettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.rian.ru/politics/20110519/376680261.html
  2. a b c d e f Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 19.8.2012. (venäjäksi)
  3. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  4. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-02-11. (englanniksi)
  5. a b Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 29. Eksonyymit (suomenkieliset nimiet). Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7.
  6. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  7. OOPT Privolžskogo okruga (- Volgan federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 2.9.2012. (venäjäksi)
  8. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  9. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Baškortostanin yhteenveto s. 160. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  10. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  11. Органы местного самоуправления Baškortostan. Viitattu 30.1.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baškortostan.