Stavropolin aluepiiri
| Stavropolin aluepiiri Ставропольский край |
|
|---|---|
 |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Stavropolin aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla |
|
|
Koordinaatit: (Stavropol) |
|
| Valtio |
 Venäjä |
| Perustettu | 13. helmikuuta 1924 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Stavropol |
| – suurin kaupunki | Stavropol (398 539 as.)[1] |
| – kuvernööri | Aleksander Tšernogorov |
| Pinta-ala | 66 128 km² |
| Väkiluku (2010) | 2 786 281[1] |
| – väestötiheys | 42,1 as./km² |
| Kielet | venäjä |
| BKT (2010) |
316 888,9 milj. RUB[2] (eli 0,85 % Venäjän BKT:stä) |
| – asukasta kohti |
113 732 RUB, noin 2 786 EUR[3] (eli 43 % Venäjän keskiarvotasosta) |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Symbolit | |
| – lippu | Stavropolin aluepiirin lippu |
| – vaakuna | Stavropolin aluepiirin vaakuna |
| Lyhenteet | |
| – rekisterikilven tunnus | 26, 126 |
| – ISO 3166 | RU-STA |
| stavkray.ru (venäjäksi) | |
Stavropolin aluepiiri (ven. Ставропо́льский край, Stavropolski krai) on Venäjän federaation osa Pohjois-Kaukasiassa Itä-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Rostovin alueeseen ja Kalmukiaan, idässä Dagestaniin, kaakossa Tšetšeniaan, etelässä Pohjois-Ossetiaan, Kabardi-Balkariaan ja Karatšai-Tšerkessiaan sekä lännessä Krasnodarin aluepiiriin. Aluepiirin pääkaupunki on Stavropol (1935–1943 nimenä Vorošilovsk). Stavropolin aluepiiri kuuluu vuonna 2010 perustettuun Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin, jonka pääkaupunki puolestaan on aluepiirissä sijaitseva Pjatigorskin kaupunki.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen itä- ja pohjoisosat ovat alankoa ja kuuluvat Kalmukkiaroon ja Nogaiaroon. Lounaaseen päin mentäessä maa kohoaa hiljalleen. Suurimmat joet ovat Kuban, Kuma ja Jegorlyk.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stavropolin aluepiirin asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan aikaan 2 786 281. Väestöstä 42,8 prosenttia oli maaseutuasukkaita ja 57,2 prosenttia kaupunkilaisia. Aluepiirissä on keskimäärin 42,1 asukasta neliökilometrillä. Suurimmat kaupungit ovat Stavropol (398 539 as.), Pjatigorsk (142 511 as.), Kislovodsk (128 553 as.), Nevinnomyssk (118 360 as.) ja Jessentuki (100 996 as.). Yli 30 000 asukkaan kaupunkeja tai kaupunkityyppisiä taajamia ovat lisäksi Mineralnyje Vody (76 728 as.), Georgijevsk (72 153 as.), Mihailovsk (Михайловск, 70 981 as.), Budjonnovsk (64 624 as.), Izobilnyi (Изобильный, 40 555 as.), Svetlograd (Светлоград, 38 520 as.), Gorjatševodski (пгт Горячеводский, 36 967 as.), Zelenokumsk (Зеленокумск, 35 839 as.) ja Blagodavnyi (Благодарный, 32 725 as.).[1]
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluepiiri on jaettu hallinnollisesti 26 hallintopiiriin ja 10 kaupunkialueeseen.[4] Aluepiirin hallintoa johtavat kuvernööri, aluepiirin hallitus ja valtiollinen duuma.
- Kaupunkipiirit
- Piirit
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluepiirissä on kaivos-, elintarvike-, koneenrakennus- ja kemianteollisuutta sekä öljyn- ja maakaasuntuotantoa. Kaivosteollisuus tuottaa kivihiiltä ja värimetalleja. Maataloudessa on keskitytty maanviljelykseen, joka tuottaa viljaa, auringonkukan siemeniä, sokerijuurikasta, viiniä ja vihanneksia. Myös matkailu on tärkeä elinkeino. Alueella sijaitsevat kivennäisvesistään kuuluisat kylpyläkaupungit Kislovodsk, Pjatigorsk ja Jessentuki. Mineralnyje Vody on tärkeä liikenteen solmupiste rautatie- ja lentoasemineen.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisessa maailmansodassa Saksa valtasi suurimman osan aluepiiristä loppukesällä 1942. Neuvostoliitto valtasi alueen kuitenkin takaisin seuraavana vuonna.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 16.2.2014. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 16.2.2014. (venäjäksi)
- ↑ Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 16.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Административно-территориальное деление Stavropolin aluepiiri. Arkistoitu 14.3.2014. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
- ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartta. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stavropolin aluepiiri Wikimedia Commonsissa
- Torgovo-primyšlennaja palata Stavropolskogo kraja (aluepiirin kauppa- ja teollisuuskamari) (venäjäksi) (tppsk.ru)
| |||||||||||||
.svg){kind=small}
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
