Brjanskin alue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brjanskin alue
Брянская область
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Brjanskin alueen sijainti Venäjän federaatiossa
Brjanskin alueen sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 53°14′30.1″N, 34°21′58.5″E

Valtio Venäjä
Perustettu 5. heinäkuuta 1944
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Brjansk
 – Suurin kaupunki Brjansk (415 721 as.)[1]
 – Kuvernööri Nikolai Denin
Pinta-ala 34 857 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 1 278 217
 – väestötiheys 37 as/km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 144 264 milj. RUB[2]
(eli 0,39 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 112,863 kRUB,
noin 2 765 EUR[3] (eli 43 % Venäjän keskiarvotasosta)
Symbolit
 – Lippu Brjanskin alueen lippu
 – Vaakuna Brjanskin alueen vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 32
 – ISO 3166 RU-BRY
bryanskobl.ru
Moskovan aika eli aikavyöhyke UTC +4

Brjanskin alue (ven. Бря́нская о́бласть, Brjanskaja oblast) on hallinnollinen alue Lounais-Venäjällä. Se rajoittuu luoteessa Smolenskin alueeseen, koillisessa Kalugan alueeseen, idässä Orelin alueeseen, kaakossa Kurskin alueeseen, etelässä Ukrainaan ja lännessä Valko-Venäjään.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brjanskin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangolla. Alueen itä- ja pohjoisosat kuuluvat Keski-Venäjän ylänköön. Alueen merkittävin joki on Dnepriin laskeva Desna.[4]

Osassa tätä 34 900[5] neliökilometrin suuruista aluetta on radioaktiivisia jäämiä Tšernobylin onnettomuudesta.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brjanskin kaupunki mainitaan ensi kerran 1146. Brjanskin alueesta tuli itsenäinen ruhtinaskunta 1200-luvun lopulla. Se liitettiin 1500-luvulla Liettuaan ja 1600-luvulla Venäjään. Sisällissodan yhteydessä 1918 itävaltalais-saksalaiset joukot ja toisessa maailmansodassa oli saksalaiset miehittivät aluetta 1941-43.[7]

Nykyinen Brjanskin alue muodostettiin 5. heinäkuuta 1944.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen asukasluku oli Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennassa 1 278 217 henkeä. Kaupunkiväestön osuus on 69,1 % (883 427 henkeä, maaseutuväestö 394 790 henkeä).[1]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brjanskin alueen ja sen pääkaupungin Brjanskin väkiluku vuosien 1959-2010 väestönlaskentojen mukaan kehittynyt seuraavasti:

Vuosi Brjanskin
asukasluku
Brjanskin alueen
asukasluku
Brjanskin alueen
kaupunkilaiset
Brjanskin alueen
maaseutuväestö
1959[8] 219 124 1 549 945 539 814 1 010 131
1970[9] 340 922 1 581 950 749 849 832 101
1979[10] 416 962 1 506 850 888 259 618 591
1989[11] 473 111 1 474 785 991 863 482 922
2002[12] 450 289 1 378 941 943 382 435 559
2010[1] 415 721 1 278 217 883 427 394 790

Vuoden 2008 väestötilaston mukaan asukkaista 96,3 % on venäläisiä, 1,5 % ukrainalaisia ja 0,6 % valkovenäläisiä.[13]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän väestön uskonnollista vakaumusta kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Brjanskin alueen väestö jakautui uskonnollisen vakaumuksensa perusteella seuraavasti:[14][15][16]

  • 50 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 36 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei käytännössä tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 5 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 5 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja,
  • 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • < 1 % vanhauskoisia,
  • < 1 % protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalisteja, anglikaaneja) ja
  • < 1 % itämaisten uskontojen ja henkisten harjoitusten kannattajia.

Smolenskin alueella Moskovan patriarkan alaiseen ortodoksisen kirkkoon kertoi kuuluvansa useampi kuin Venäjällä keskimääräin (41 %). Myös jumalaan tai muuhun ylempään voimaan uskovia, mutta uskontoa harjoittamattomia oli alueella selvästi maan keskimääräistä tasoa (25 %) enemmän ja ateisteja keskiarvoa (13 %) vähemmän.

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen kartta näyttää missä Brjanskin alueen kaupungit ja suurimmat kaupunkityyppiset taajamat tai muut piirikeskukset sijaitsevat. Taulukko kertoo kaupunkien ja piirikeskuksina toimivien muiden kaupunkitaajamien asukasluvun vuonna 2010.[1]

Brjanskin alueen kaupungit ja piirikeskukset
Orlovskin alue
Kurskin alue
Brjanskin alueen kartta
Kaupunki tai
kaupunkityyppinen
taajama
Venäläinen nimi,
kyrillinen
Väkiluku
2010[1]
Brjansk Брянск 415 721
Klintsy Клинцы 62 510
Novozybkov Новозыбков 40 553
Djatkovo Дятьково 29 439
Unetša Унеча 26 197
Karatšev Карачев 19 715
Starodub Стародуб 19 010
Žukovka Жуковка 18 269
Seltso Сельцо 17 934
Potšep Почеп 17 161
Trubtševsk Трубчевск 15 014
Navlja На́вля 14 361
Klimovo Климово 13 892
Fokino Фокино 13 876
Kletnja Клетня 13 313
Suraž Сураж 11 640
Lokot Локоть 10 028
Pogar Погар 9 990
Suzemka Суземка 9 125
Dubrovka Дубровка 8 015
Mglin Мглин 7 916
Komaritši Комаричи 7 686
Sevsk Севск 7 282
Krasnaja Gora Красная Гора 5 906
Zlynka Злынка 5 507
Vygonitši Выгоничи 4 945
Rognedino Рогнедино 3 158

Asukasluvultaan pienimpiä piirikeskuksia ovat Gordejevkan (Горде́евка, 3 019 as.) ja Žirjatinon kylät, (Жирятино, 2 537 as.).[1][4]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brjanskin aluehallinnon (duma) rakennus Brjanskissa
Alueen pääasema eli Brjanskin Orjolin rautatieasema ja sen ratapihaa

Brjanskin alue on yksi Venäjän federaation subjekteista. Aluehallinnosta vastaavat aluehallinnon päämies ja alueduuma Brjanskissa.[7]

Paikallishallinnossa alue jakautuu kaupunkipiirikuntiin ja kunnallispiireihin.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukokulkeumana levinneen hitaasti puoliutuvan cesium-137:n aiheuttama aktiivisuus Tšernobylin voimalan ympäristössä 1996. Erityisesti Brjanskin alueen läntisin osa saastui tässä vuoden 1986 onnettomuudessa ja radioaktiivisuus säilyy vielä vuosikymmeniä.

Venäjän tilastokeskus Rosstatin vuoden 2010 tilastojen mukaan Brjanskin alue tuotti 144,3 miljardia ruplaa eli 0,39 prosentin osuuden Venäjän federaation bruttokansantuotteesta. Jokaista alueen asukasta kohti laskettuna tämä on vain 112,8 tuhatta ruplaa eli noin 2 765 euroa vuodessa tai 43 % Venäjän keskiarvotasosta. Henkeä kohti laskettuna tämä oli Keskisen federaatiopiirin toiseksi alhaisin tuottavuus, alempi oli vain Ivanovon alueella, jossa se oli 35 % maan keskiarvotasosta.[2][3][1]

Alueella on metalli-, rakennusaine-, elintarvike- ja puusepänteollisuutta sekä koneenrakennusta ja kevyttä teollisuutta.

Maataloudessa on keskitytty kasvinviljelyyn (viljoista: ruis, kaura, vehnä, ohra ja tattari; lisäksi pellava, hamppu ja sokerijuurikas) ja karjatalouteen (liha- ja maidontuotanto, sika- ja siipikarjatalous), sekä mehiläistarhaukseen.[7]

Alueella on tiheä rautatieverkko, jonka keskuksena on Brjansk.[17]

Brjanskin alueen läntisin osa saastui radioaktiivisesti vuoden 1986 Tšernobylin voimalaonnettomuuden seurauksena. Maaperän radioaktiivisuus vaikuttaa vielä vuosikymmeniä alueen läntisimpien piirien maankäyttöön ja ihmisten elinoloihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  2. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-07. (venäjäksi)
  3. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-02-07. (englanniksi)
  4. a b c Е.Л. Макаревич (toim): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  5. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Административно-территориальное деление по субъектам Российской Федерации на 1 января 2010 года (xls (MS-Excel)) 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 26.3.2012. (venäjäksi)
  6. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/08/venajalla_pelataan_radioaktiivista_laskeumaa_1884009.html
  7. a b c d Bryansk Region 2004. Kustannusyhtiö Kommersant, kommersant.com. Viitattu 2013-03-10. (englanniksi)
  8. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  9. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  10. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  11. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  12. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-05. (venäjäksi)
  13. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 21.1.2009. (venäjäksi)
  14. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-02-07. (venäjäksi)
  15. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Brjanskin alueen yhteenveto sivulla 162. Tämä 240-sivuinen teos ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-02-07. (venäjäksi)
  16. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-02-07. (venäjäksi)
  17. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства, Venäjän ja CIS maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. Масштас 1:750 000...1:35 000 000. Омск, ул. Таубе Но 21, 644099 Омск. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brjanskin alue.