Sokerijuurikas
Wikipedia
| Sokerijuurikas | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
Sokerijuurikas (Beta vulgaris var. altissima, syn. Beta vulgaris var. saccarifera) on juurikkaan muunnos. Parhaiden lajikkeiden juurissa on sokeripitoisuus yli 20 %. Sokerin sivutuotteina saadaan juurikkaista naatit, jotka käytetään rehuksi; myös juurikasleike on hyvää rehua. Melassia voidaan käyttää mm. alkoholiteollisuuden raaka-aineena.
Ensimmäisenä sokerijuurikasta viljeli Suomessa Voipaalan kartanossa myöhemmin vapaaherraksi ja maamarsalkaksi kohonnut Johan Ulrik Sebastian Gripenberg (1795–1869). Sokerijuurikkaan viljely alkoi Suomessa varsinaisesti vasta 1918. Sokerijuurekkaan viljelyn kannattavuus Suomessa riippuu EU:n päätöksistä.[1] Vuonna 2005 sen pelättiin loppuvan kokonaan.[2]
Suomen sokeriviljelyn tulevaisuuteen vaikuttaa myös se, että Cultor on myyty Tanskaan.[3]
Syksyllä 2007 maatalousministeriö lupasi tarvittaessa kompensoida EU:n päätöksiä nostamalla kansallista tukea, jotta sokerin viljely ei loppuisi Suomesta kokonaan. [4]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Juha Korkeaoja tapasi viljelijöitä Huittisissa: Sokerijuurikas vaakalaudalla Lalli.
- ↑ Salatut tiedot julki: suurimmat maataloustuet tosirikkaille 14.11.2005. YLE A-piste.
- ↑ Elinvoimainen maatalous antaisi suojan ilmastonmuutosta vastaan Turun Sanomat 3.2.2007.
- ↑ Anttila kehotti viljelijöitä jatkamaan sokerintuotantoa 29.9.2007. Taloussanomat.
