Revonhäntäkasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Revonhäntäkasvit
Punarevonhäntä (Amaranthus caudatus)
Punarevonhäntä (Amaranthus caudatus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Juss.
Synonyymit
  • Atriplicaceae Jussieu
  • Betaceae Burnett
  • Blitaceae Kuntze
  • Chenopodiaceae Ventenat, nom. cons.
  • Corispermaceae Link
  • Dysphaniaceae Pax, nom. cons.
  • Polycnemaceae Menge
  • Salicorniaceae Martynov
  • Salsolaceae Menge
  • Spinaciaceae Menge
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Revonhäntäkasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Revonhäntäkasvit Commonsissa

Revonhäntäkasvit (Amaranthaceae) on heimo Caryophyllales-lahkossa. APG II -luokittelun mukaan entinen savikkakasvien (Chenopodiaceae) heimo luetaan nykyisin revonhäntäkasveihin. Revonhäntäkasvien heimoon kuului ennen noin 900 lajia, mutta savikkakasvien heimon kanssa lajeja on noin 2 400. Heimoon kuuluu monia koriste- ja hyötykasveja.

Revonhäntäkasveihin kuuluu savikkakasvit mukaan luettuna pääasiassa ruohovartisia trooppisen, subtrooppisen ja lauhkean vyöhykkeen lajeja, mutta joukossa on myös viileän vyöhykkeen lajeja sekä pensaita ja pikkupuitakin.[1]

Alaheimot ja sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellistä uudempi alaheimojaottelu:[3]

  • 1. Amaranthoideae Burnett
  • 2. Gomphrenoideae Lindley
  • 3. Polycnemoideae Ulbrich
    • Yksi- tai monivuotisia ruohoja tai pieniä pensaita usein melko suolapitoisilla kasvupaikoilla; kukat lehtihangoissa; heteitä tavallisesti viisi; sikiäin kahden yhteen kasvaneen emilehden muodostama; luotti enemmän tai vähemmän pallomainen; kromosomiluku n = 9. Sukuja neljä, lajeja 11. Laaja ja hajanainen levinneisyys erityisesti lauhkeilla alueilla, myös Euroopassa pohjoisosaa lukuun ottamassa.[4]
  • 4. Suaedoideae Ulbrich
    • Yksi- tai monivuotisia ruohoja tai pensaita; kukinto tähkämäinen, harsu ja lehdekäs; sikiäin kahden tai kolmen emilehden muodostama, yhdislehtinen, joskus kehänalainen; hedelmässä laajentunut tai siipimäinen verhiö; siemenessä spiraalimainen alkio. Sukuja kaksi, lajeja 83. Levinneisyys lähes yleismaailmallinen, erityisesti Keski- ja Itä-Aasiassa avoimilla mailla. Kilokkeja (Suaeda) 82 lajia.
  • 5. Salicornioideae Luersson
    • Yksi- tai monivuotisia ruohoja, pensaita tai pieniä puita; varret tavallisesti nivelikkäät; lehdet liereitä tai suomumaisia tai hyvin surkastuneita, lehtikanta johteinen; kukinto tiheä, lehdetön ja tähkämäinen; kehälehtiä tavallisesti kolme tai neljä, ne enemmän tai vähemmän yhteen kasvaneita; heteitä tavallisesti kaksi tai kolme; sikiäin yhdislehtinen, kahden tai kolmen emilehden muodostama; siemenessä runsas ravintovarasto (endospermi) ja ulkovalkuainen (perispermi). Sukuja 14-16, lajeja 90. Levinneisyys lähes yleismaailmallinen, erityisesti trooppisella ja lauhkealla vyöhykkeellä.
  • 6. Camphorosmoideae Scott
    • Usein pensasmaisia, harvemmin ruohovartisia; kukat tukilehdettömiä; vartalot lankamaisia; hedelmän kehä voi olla mehevöitynyt tai piikkinen. Sukuja 22, lajeja 180. Läntinen Pohjois-Amerikka, Pohjois-Afrikasta ja Etelä-Euroopasta Itä-Aasiaan, Etelä-Afrikka, Australia.[5] Suvussa Sclerolaena 64 lajia, hopealehtiä (Maireana) 57 lajia.
  • 7. Salsoloideae Rafinesque
    • Yksivuotisia ruohoja tai pensaita, harvoin puita; fotosynteesi C4-yhteyttäminen; luotit litteitä; siemen litteä, vailla perispermiä, alkio spiraalikierteinen. Sukuja 32, lajeja 300-400. Erityisesti Keski-Aasiasta Kaakois-Aasiaan ulottuvalla alueella, Afrikan pohjois- ja eteläosassa, Australiassa. Otakilokkeja (Salsola) 100 lajia.
  • 8. Corispermoideae Rafinesque
  • 9. Chenopodioideae Burnett
    • Kymmenen sukua, 500 lajia. Maltsoja (Atriplex) 300 lajia, savikoita (Chenopodium) 150 lajia.
  • 10. Betoideae Ulbrich
    • Yksi- tai monivuotisia ruohoja, harvoin pensasmaisia tai köynnöksiä; hedelmä kansikota. Sukuja kuusi, lajeja 14. Länsi- ja Etelä-Euroopasta Pohjois-Intiaan, Kalifornia.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antero Pankakoski: Puutarhurin kasvioppi 2. Ammattikasvatushallitus, 1987. ISBN 951-860-391-X.
  2. Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9. (sukujen nimet)
  3. Stevens 2001, viittaus 1.12.2014
  4. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/AmPoly.gif
  5. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/AmCam.gif
  6. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/AmBet.gif

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]