Revonhäntäkasvit
Wikipedia
| Revonhäntäkasvit | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Punarevonhäntä (Amaranthus caudatus) | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Revonhäntäkasvit (Amaranthaceae) on heimo Caryophyllales-lahkossa. APG II -luokittelun mukaan entinen savikkakasvien (Chenopodiaceae) heimo luetaan nykyisin revonhäntäkasveihin. Revonhäntäkasvien heimoon kuului ennen noin 900 lajia, mutta savikkakasvien heimon kanssa lajeja on noin 2 400. Heimoon kuuluu monia koriste- ja hyötykasveja.
Revonhäntäkasveihin kuuluu savikkakasvit mukaan luettuna pääasiassa ruohovartisia trooppisen, subtrooppisen ja lauhkean vyöhykkeen lajeja, mutta joukossa on myös viileän vyöhykkeen lajeja sekä pensaita ja pikkupuitakin.[1]
Alaheimot ja sukuja[muokkaa]
- Amaranthoideae
- Amaranthus – revonhännät
- Celosia – kukonharjat
- Chenopodioideae
- Atriplex – maltsat
- Axyris – hörtsöt
- Bassia – kesäsypressit (suolukat)
- Beta – juurikkaat
- Chenopodium – savikat
- Corispermum – kurmiot
- Spinacia – pinaatit
- Gomphrenoideae
- Iresine – punalehdet
- Salicornioideae
- Salicornia – suolayrtit
- Salsoloideae
- Salsola – otakilokit
- Suaeda – kilokit[2]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Antero Pankakoski: Puutarhurin kasvioppi 2. Ammattikasvatushallitus, 1987. ISBN 951-860-391-X.
- ↑ Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9. (sukujen nimet)