Köyliö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Köyliö
Kjulo
Köyliö.vaakuna.svg Köyliö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.koylio.fi
Sijainti 61°07′05″N, 022°18′30″EKoordinaatit: 61°07′05″N, 022°18′30″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Rauman seutukunta
Perustettu 1870
Kokonaispinta-ala 259,27 km²
274:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 246,06 km²
– sisävesi 13,21 km²
Väkiluku 2 663
247:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 10,82 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 13,9 %
– 15–64-v. 61,0 %
– yli 64-v. 25,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,2 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 0,6 %
Kunnallisvero 20,50 %
130:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Seppo Saarinen
Köyliön kirkko.

Köyliö (ruots. Kjulo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 2 663 ihmistä[2], ja sen pinta-ala on 259,27 km², josta 13,21 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 10,82 asukasta/km². Köyliön naapurikunnat ovat Eura, Huittinen, Kokemäki ja Säkylä.

Köyliön nähtävyyksiä ovat Köyliönjärven kansallismaisema, Köyliön kirkko, Köyliönkartano, Tuiskulan torpparimuseo, Lallin patsas, Kuninkaanlähde ja Emil Cedercreutzin Ystävykset-patsas. Kirkkokari on ainoa katolisten pyhiinvaelluspaikka Pohjolassa.

Köyliö-nimien alkuperä on osoitettu saamelaisperäiseksi (saamen kielen keävlee merkitsee kaarta, mutkaa, sankaa tai kehää).[5] Köyliön vaakunan ovat suunnitelleet Into Linturi ja Yrjö Rintala ja se on vahvistettu vuonna 1950.[6]

Yhdistymishanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyliössä ja Säkylässä on vireillä salainen yhdistymishanke, jonka luonnos on jaettu valtuutetuille varustettuna merkinnällä, ettei sitä saa julkistaa. Yhdistymisestä pitäisi sen mukaan päättää alustavasti kesäkuun puolivälissä. Asia tuli julkiseksi, kun Säkylän sosialidemokraatit julkistivat sen salassapitoleimasta huolimatta nettisivuillaan sillä perusteella, ettei kansalaiskeskustelu asiasta ehditä muuten käydä. Lopullinen päätös hakemuksen lähettämisestä tehtäisiin kuitenkin vasta huhtikuussa 2015.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitekohtaan ajoittuvan piispa Henrikin marttyyrikuolema on eräs peruste Köyliönjärven kulttuurimaiseman valitsemiselle Suomen kansallismaisemaksi. Legendojen tunteman Lallin kerrottiin olleen Köyliöstä.

Köyliö on perustettu vuonna 1870 sen erottua Eurasta. Keskellä Köyliönjärveä olevassa saaressa sijaitseva Köyliön kirkko rakennettiin alun perin 1752 ja sen uudisti Sebastian Gripenberg 1889. Vuorenmaassa on vuonna 1961 rakennettu kyläkirkko.

Kirkon vieressä on kunnan suurin maatila, Köyliönkartano (ruots. Kjuloholm), jonka kerrotaan kuuluneen Lallille. Keskiajalla se kuului Turun piispoille, kunnes kuningas Kustaa Vaasa otti kartanon kruunulle vuonna 1549. Sittemmin kartanon omistajina olivat de la Gardie- ja Kurki-suvut. Vuodesta 1748 lähtien sen on omistanut Ruotsin Taalainmaalta kotoisin oleva Cedercreutzin suku, jonka tunnetuin edustaja lienee kuvanveistäjä Emil Cedercreutz. Kartanon nykyinen päärakennus on peräisin 1800-luvun alusta. Edellisen, tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen kerrotaan olleen rakennettu kuningas Juhana III:n aikana. Toinen huomattava maatila on Kepolan kartano Köyliönjärven länsipuolella.

Kankaanpään kylässä oleva Kuninkaanlähde on saanut nimensä Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n käytyä paikalla vuonna 1775 matkallaan Kokemäeltä Turkuun.

Viime sotien jälkeen Köyliöön asutettiin Räisälän siirtoväkeä.[8]

Köyliöön perustettiin Jatkosodan alussa vankileiri, joka oli viralliselta nimeltään Sotavankileiri 1. Sinne sijoitettiin neuvostoliittolaisen upseeriston ja alipäällystön lisäksi suomalaisia ns. poliittisia vankeja. Köyliö valikoitui sijoituspaikaksi 1935 perustetun varavankilansa johdosta. Enimmillään upseerivankeja oli Köyliössä yli tuhat. Köyliön vankileirin vankeja oli sijoitettuna myös sivuleireille esimerkiksi Kiukaisiin, Kokemäelle ja Säkylään. Leirin kokonaisvankimäärä nousee 4 000:een. Entinen varavankila on vuodesta 1998 toiminut Satakunnan vankilan Köyliön osastona. Varavankilassa sattui 1. heinäkuuta 1959 tuhoisa tulipalo, jossa sai surmansa 16 vankia.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Köyliön väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 507
1985
  
3 429
1990
  
3 306
1995
  
3 171
2000
  
3 010
2005
  
2 948
2010
  
2 824
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuiskula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuiskula on Köyliön vanhin asuttu kylä (asutusta jo 4000 vuotta sitten), joka sijaitsee Köyliön pohjoisosassa. Tuiskulan Torpparimuseolla on vuodesta 1974 lähtien toiminut Satakunnan vanhin maaseutukesäteatteri, jossa on tähän mennessä käynyt yli 180 000 katsojaa. Tuiskulassa on kirjasto, jossa on kokoontumistilat. Kylän keskustassa on harjoitettu nuorisotoimintaa VPK:lla vuosikymmeniä. Tuiskulassa on melko aktiivinen kyläyhdistys.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinorakenteen kolmijaon mukaan alkutuotannon osuus Köyliössä olevista työpaikoista on noin 24 %, jalostuksen 28 % ja palveluiden 47 %. Koska Köyliön työpaikkaomavaraisuus on pieni, käydään paljon muualla töissä. Suurimmat työllistäjät ovat kunta, joka työllistää 135 henkilöä, Ketjutekniikka, noin 80 henkilöä, Satakunnan vankila, 42 henkilöä ja Jaskari Oy, 15 henkilöä.

Maataloustuotannossa on keskeistä erikoisviljely: sokerijuurikas, tärkkelysperuna, porkkana. Viljelijät ovat paljolti Lännen Tehtaiden ja Saarioisten alihankkijoita. Kotieläintuotannossa broilerin kasvatus ja sikalat ovat tärkeimmät alat. Sikatalouden merkitys on tällä hetkellä vähenevä.

Tunnettuja köyliöläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäisyyksiä Köyliöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Vahtola, Jouko: Suomen historia – Jääkaudesta Euroopan unioniin. Helsinki: SSKK Oy, 2003
  6. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 163. Otava 1979, Helsinki.
  7. Antti Laakso: Demarit vuosivat: Köyliöllä ja Säkylällä salainen yhdistymissopimus, Yle uutiset 7.5.2014
  8. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.