Kokemäen rautatieasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kokemäki
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Kki
Rataosa  Tampere–Pori
Kokemäki–Rauma
Sijainti  61°15′16″N, 022°18′12″EKoordinaatit: 61°15′16″N, 022°18′12″E
Kunta  Kokemäki
Etäisyydet  Tampere 97km
Avattu  1895
Liikenne
Käyttäjiä   39 000 (v. 2008) [1]
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Kaukoliikenne  InterCity2-vuoropari välillä Helsinki–Pori–Helsinki
Taajamajunat  Tampere–Pori
Junabussit  Kokemäki–Rauma
Muut tiedot  junakohtauspaikka, risteysasema
Matkustajalaituri(t)
Korkeus  55 cm [2]
Lyhin ja pisin pituus  249 m [2]
Pinnoite  Asfaltti
Laiturikatokset  Metalliset, 2 + 1 kpl
Asemarakennus
Rakennettu  1895
Ratapiha
Raiteisto  3 laituriraidetta

Kokemäen rautatieasema (lyh. Kki, entiseltä nimeltään Peipohjan rautatieasema, lyh. Pej, ratakm 284+442) on Suomen rataverkolla sijaitseva rautatieasema, joka sijaitsee Kokemäen kaupungissa Satakunnassa. Asemalta on henkilöliikennettä Poriin ja Tampereelle. Aiemmin oli Peipohjan lisäksi erikseen vielä Kokemäen asema lähempänä keskustaa, kolme kilometriä Peipohjasta Tampereen suuntaan, mutta se lakkautettiin vuonna 1984, jolloin Peipohjan aseman nimi muutettiin Kokemäen asemaksi. Vanha Kokemäen asemarakennus on purettu.[3]

Asema avattiin vuonna 1895, kun rataosa Tampere–Pori valmistui. Asemarakennus rakennettiin Oulun radan aseman tyyppipiirustusten mukaan ja alueelle tehtiin myös kaksipaikkainen veturitalli, johon liittyi kahdeksankulmainen tiilinen vesitorni. Rautatie Kokemäeltä (silloisesta Peipohjasta) Raumalle valmistui vuonna 1897. Rautatieaseman ansiosta Peipohjasta alkoi kehittyä merkittävä asemakylä, jonne perustettiin pari vuotta myöhemmin oma kansakoulukin. Asemarakennusta laajennettiin vuonna 1907. 1900-luvun alkupuolella Peipohjasta suunniteltiin uusia ratoja sekä Uuteenkaupunkiin että Loimaan kautta Helsinkiin. Pei­pohjan–Uuden­kaupungin rata­hanke haudattiin, kun Helsingistä päätettiin rakentaa rantarata Turkuun, joka oli tällöin myös Uudenkaupungin radan luontaisempi suunta. Sen sijaan Helsingin rata säilyi suunnitelmissa, koska sitä pidettiin tärkeänä pääkaupungin elintarvikehuollon kannalta; toisena vaihtoehtona radan pohjoiseksi päätepisteeksi oli Riste. Helsingin–Peipohjan rata poistui suunnitelmista 1930-luvulla linja-autoliikenteen kasvaessa voimakkaasti. [4]

Nykyinen asemarakennus valmistui vuonna 1918 kansalaissodan aikana poltetun vanhan aseman tilalle.[5]Asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Thure Hellström. Rakennus vaurioitui vuonna 1929 sattuneessa tulipalossa, jonka jälkeen se korjattiin nykyiseen ulkoasuunsa. Samaan aikaan veturitallia laajennettiin yhdellä lisäpaikalla. Peipohjasta tuli Valtionrautateiden risteysasema vuonna 1950, jolloin Rauman rata siirtyi Rauman kaupungilta VR:n omistukseen. Rautatieristeyksen myötä Peipohjan taajaman asukasluku oli vuonna 1960 kasvanut yli tuhannen henkilön, kun Kokemäen keskustaajamassa Tulkkilassa oli samana vuonna noin 2 000 asukasta. Peipohjan asukasluku kasvoi vielä 1970- ja 1980-luvuilla, vaikka aseman liikenteellinen merkitys alkoi vähentyä. [6]

Henkilöliikenne Raumalle päättyi vuonna 1988. Samana vuonna Kokemäen asemaravintola lopetti toimintansa. Kaikki Tampereen ja Porin välillä liikennöivät taajama- ja Intercity-junat pysähtyvät Kokemäellä. Rauman radalla on edelleen vilkas tavaraliikenne. Kokemäen rautatieasemaa on uusittu viimeksi vuonna 1997, jolloin on tehty uudet korkeammat matkustajalaiturit. Aseman alkuperäisistä rakennuksista on säilynyt tavarasuoja sekä laajennettu veturitalli. Museovirasto on luokitellut Kokemäen asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi. Veturitallia ollaan kunnostamassa Museoviraston entisöintiavustuksen turvin ja asemapäällikön asuinrakennus on muutettu tilausravintolaksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 27. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.6.2012).
  2. a b Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 20 (37). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.6.2012).
  3. Iltanen 2010.
  4. Iltanen 2010.
  5. Satakunnan rakennusperinne, s. 102. Satakunnan seutukaavaliitto, 1990. Sarja A: 177.
  6. Iltanen 2010.
  7. Iltanen 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.