Kankaanpää

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kankaanpään kaupungista. Samannimisiä paikkoja on lueteltu täsmennyssivulla.
Kankaanpää
Kankaanpää.vaakuna.svg Kankaanpää.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.kankaanpaa.fi
Sijainti 61°48′15″N, 022°23′40″EKoordinaatit: 61°48′15″N, 022°23′40″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Perustettu 1865
– kauppalaksi 1967
– kaupungiksi 1972
Kokonaispinta-ala 704,74 km²
168:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 689,42 km²
– sisävesi 15,32 km²
Väkiluku 11 904
89:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 17,27 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 15,3 %
– 15–64-v. 63,5 %
– yli 64-v. 21,2 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,1 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,8 %
Kunnallisvero 21,50 %
22:nneksi suurin 2014 [4]
Kaupunginjohtaja Paavo Karttunen

Kankaanpää on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 11 904 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 704,74 km2, josta 15,32 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 17,27 asukasta/km2. Kankaanpään naapurikunnat ovat Honkajoki, Ikaalinen, Jämijärvi, Karvia, Lavia, Parkano, Pomarkku, Sastamala ja Siikainen.

Kankaanpään vaakunan suunnitteli Carolus Lindberg ja se vahvistettiin vuonna 1951.[5]

Kankaanpäässä sijaitsevat muun muassa Niinisalon varuskunta jossa toimii mm. Tykistöprikaati, Kuntoutuskeskus Kankaanpää sekä Kuninkaanlähteen maauimala ja caravan-alue.

Kankaanpään puukirkon suunnitteli arkkitehti C. L. Engel ja se valmistui vuonna 1839. Lisäksi Niinisalossa on vuonna 1965 valmistunut seurakuntatalo. Muita huomattavia rakennuksia ovat Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemat kaupungintalo (1967), seurakuntakeskus (1971) ja liikuntakeskus (1970−1975), johon kuuluu uimahalli, sekä arkkitehtitoimisto Kouvo & Partasen suunnittelemat Kankaanpään virastokeskus (1992) ja Kankaanpään taidekoulu (1995). Kankaanpään kaupungille myönnettiin vuonna 2000 Suomen Arkkitehtiliiton SAFA-palkinto pitkäjänteisestä ja esimerkillisestä toiminnasta esteettisesti korkealuokkaisen ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristön hyväksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri puolilta Kankaanpäätä on tehty useita kivikautisia, mutta vain vähän pronssi- ja rautakautisia esinelöytöjä. Vakituisia esihistoriallisia asuinpaikkoja ei sen sijaan ole löytynyt. Pysyvä asutus alueelle syntyi idästä käsin 1500-luvulla, jolloin muodostui kymmenkunta uudistaloa. Seuraavalla vuosisadalla asutus ei sanottavasti kasvanut, mutta 1700-luvulla se alkoi tihentyä nopeasti, kuten tapahtui muuallakin Pohjois-Satakunnassa. Vuonna 1805 Kankaanpään väkiluku oli 2 028 henkeä ja vuonna 1850 jo yli kaksinkertainen, 4 568 henkilöä.[6]

Kankaanpää kuului aikaisemmin (ks. Kyrön pitäjä) Ikaalisiin, johon kuuluvaksi saarnahuonekunnaksi se muodostettiin vuonna 1737. Omaksi seurakunnakseen Kankaanpää tuli vuonna 1841, ja siitä on myöhemmin erotettu Hongonjoki (nyk. Honkajoki) ja Karvia. 1930-luvulla rautatien rakentaminen ja varuskunnan perustaminen Kankaanpäähän edistivät Kankaanpään nousua seutunsa monipuoliseksi palvelukeskukseksi.[7] Kankaanpää tuli kauppalaksi vuonna 1967 ja muuttui kaupungiksi vuonna 1972. Kankaanpää oli osa Kyrön muinaispitäjää ennen Ikaalisten Kyrön irtautumista 1640-luvulla. Kyrön keskus oli Hämeenkyrö-Viljakkala. Kankaanpää kuuluu Ylä-Satakunnan murrealueeseen, joka kuuluu hämäläismurteisiin.[8][9]

Kansalaissodan aikana Kankaanpäässä sijaitsi valkoisten Satakunnan rintaman pääesikunta ja Porin rykmentin esikunta. Kunnan alueella ei kuitenkaan käyty mainittavia taisteluja.[6]

Viime sotien jälkeen Kankaanpäähän asutettiin Hiitolan siirtoväkeä.[10]

Kankaanpää on aloittanut kuntaliitosselvityksen Parkanon ja Jämijärven kanssa. Kaavailtu liitos merkitsisi Kankaanpään siirtymistä Satakunnan maakunnasta Pirkanmaan maakuntaan. Kolme kuntaa ovat olleet osa Ikaalisten emäpitäjää, Ikaalisten Kyröä. Kankaanpäässä, Jämijärvellä ja Parkanossa järjestettiin marraskuussa 2011 mielipidekysely kuntaliitoksesta. Vastausprosentti jäi 32 %:iin Kankaanpäässä. Vastanneista n. 60 % vastusti, 20 % kannatti ja 20 % ei osannut sanoa kantaansa. On esitetty erilaisia kantoja lopputuloksesta. Liitosselvitys raukesi Parkanon vetäydyttyä hankkeesta. Sittemmin on tehty kaksi selvitystä: laajemmin nykyisen Pohjois-Satakunnan ja kahdenvälisesti Lavian kesken. Kummatkin hankkeet kariutuivat toistaiseksi. Lavia on kriisikuntalain pakkoliittämisen alla talousperusteilla ja liitetään valtioneuvoston päätöksellä Poriin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kankaanpään maasto on enimmäkseen melko alavaa ja korkeuserot ovat pieniä. Itäosaa hallitsee kuitenkin selvästi korkeammalla oleva Hämeenkankaan ja Pohjankankaan muodostama harjujakso. Hämeenkangas ulottuu korkeimmillaan lähes 140 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pohjankankaan korkein kohta Kankaanpään alueella on 152 metrin korkeuteen yltävä Pukkiharston harjanne keskellä ampumakenttää. Harjujakson molemmin puolin on laajoja soita, joista osa on käytössä turvetuotantoalueina. Suot ovat tyypiltään pääosin ns. kermikeidassoita, joille on ominaista kuperapintainen keskiosa sekä vuorottelevat kuivat räme- ja vetiset nevaosat. Soiden reunaosat ovat rämeitä ja korpia, jotka muuttuvat vähitellen metsiksi.[6]

Harjujakso muodostaa myös merkittävän vedenjakajan. Sen länsipuolelta vedet laskevat osittain suoraan Karvianjokeen, osa kiertää Lavian Karhijärven kautta. Harjujakson itäpuolelta vedet taas virtaavat Jämijärven kautta Kyrösjärveen ja edelleen Siuron kautta Kuloveteen ja Kokemäenjokeen. Kankaanpään huomattavimpia järviä ovat Venesjärvi, Ruokojärvi, Verttuunjärvi ja Valkiajärvi.[6]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kankaanpäässä vallitsee lämpötiloiltaan ääripäinen, mutta sademääriltään erittäin kostea ilmasto. Kankaanpään Niinisalo onkin todettu yhdeksi Suomen sateisimmista paikoista, sillä esimerkiksi vuoden 1995 kasvukaudella siellä satoi yhteensä 571 mm.[11] Kasvukausi kestää Kankaanpäässä toukokuun alkupuolelta lokakuun 10. päivän tienoille ja sen tehoisan lämpösumman kertymä on keskimäärin noin 1100 °Cvrk.[11]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 23 Porista Parkanon kautta Jyväskylään ja kantatie 44 Äetsästä Kauhajoelle risteävät Kankaanpään keskustan ulkopuolella. Liikenteellisesti tärkeä on myös seututie 261 Niinisalosta Ikaalisiin, jossa se liittyy Tampereelle vievään valtatie 3:een. Tie Parkanosta Poriin rakennettiin 1823 (nyk. 23). Kankaanpäästä on matkaa Poriin 52 kilometriä ja Tampereelle 90 kilometriä.

Kankaanpään kautta kulki muinoin (n. v. 1600−) tärkeä Kyrönkankaan maantie Hämeestä Pohjanmaalle. Tie on edelleen olemassa ja Hämeenkankaalla enimmäkseen vapaasti kuljettavissa. Sen sijaan Pohjankankaalla tie kulkee osin ampumakentällä. Kyrönkankaantie Hämeenkyröstä Kauhajoelle on vanha valtaväylä, joka on ollut yksi valtakunnan pääteistä ja aikanaan ainut kesäaikaan kuljettava yhteys Hämeenlinnasta Vaasaan. Tie on toiminut sekä postitienä että nuijasodan, ison vihan ja Suomen sotien aikaisena sotatienä. Alkujaan väylä on syntynyt keskiajalla eränkäynnin maakuljetusten yhteydessä. Jo tuolloin se lienee kulkenut suunnilleen samalla kohtaa, kuin missä tapaamme sen vanhimmissa kartoissa 1650-luvulta.[6]

Kankaanpään kautta kulkee myös vuonna 1938 valmistunut Pori–Haapamäki-rautatie, jonka merkitys kuitenkin väheni oleellisesti uuden Tampereen–Seinäjoen radan valmistuttua 1970-luvun alussa. Arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus (lyhenne Kkp) valmistui vuonna 1933, jolloin junaliikenne Porista Kankaanpäähän alkoi, ja samojen piirustusten mukaan rakennettiin Parkanon (nykyisen Kairokosken) (1934) ja Virtain rautatieasemat (1936) samalla rataosalla. Kankaanpään alueella sijaitsivat Kankaanpään ja Niinisalon asemien lisäksi Veneskosken ja Hapuojan seisakkeet. Henkilöjunaliikenne radalla lakkautettiin vuonna 1981 ja Kankaanpään ja Porin välinen rataosuus poistettiin kokonaan käytöstä vuonna 1985. Kankaanpään ja Niinisalon välisen rataosan kunnossapito lopetettiin vuonna 2001. Radalla on ajoittain sotilaskuljetuksia Niinisalon ja Parkanon välillä. Nykyisin lähin rautatieasema sijaitsee Tampere–Seinäjoki-radalla Parkanossa. [12]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kankaanpään väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
13 516
1985
  
13 652
1990
  
13 532
1995
  
13 466
2000
  
13 018
2005
  
12 618
2010
  
12 135
Lähde: Tilastokeskus.[13]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-Honkajoki, Hapua, Jyränkylä, Korvaluoma-Karhusaari, Kyynärjärvi, Narvi, Niinisalo, Santaskylä, Taulunoja, Venesjärvi, Veneskoski, Verttuu ja Vihteljärvi,

Koulutusmahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kankaanpäässä siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alussa 1974. Kaupungissa on 11 peruskoulun ala-asteen koulua, mukaan lukien erityiskoulu, ja yksi yläasteen koulu.

Kankaanpäästä löytyy monia eri opiskelumahdollisuuksia kaiken ikäisille opiskelijoille. Mahdollisia koulutuspaikkoja ovat Petäjä-opisto (ent. Pohjois-Satakunnan Alueopisto) sekä Kankaanpään Musiikkiopisto.

Muita mahdollisuuksia ovat Sataedu Kankaanpää (ent. Pohjois-Satakunnan Ammatti-instituutti), Pohjois-Satakunnan Aikuiskoulutuskeskus, Satakunnan Ammattikorkeakoulu, Kankaanpään Opisto sekä Kankaanpään yhteislyseo.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kankaanpään perinnelaji on pesäpallo, joukkue tunnetaan nimellä Kankaanpään Maila. Muista urheiluseuroista muun muassa Kankaanpään Uimarit, jalkapalloseura Kankaanpään Pallo, suunnistusseura Kankaanpään Suunnistajat, yleisurheiluseura Kankaanpään seudun Leisku, Kankaanpään urheilijat, jääkiekkoseura Kankaanpään Jääkarhut sekä ampumaseura ovat valtakunnallisesti tunnettuja ja aktiivisia. Kankaanpäässä on yksi keilahalli ja useita keilailuseuroja. Jäsenmäärältään näistä suurin on Myllymäen Rännipallot ry.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kankaanpäässä toimii evankelisluterilainen Kankaanpään seurakunta.[14] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus,[15] herännäisyys.[16]

Muita kirkkokuntia edustavat helluntaiherätykseen lukeutuva Kankaanpään helluntaiseurakunta, jolla on noin 210 jäsentä,[17] Suomen vapaakirkkoon kuuluva Kankaanpään Vapaaseurakunta.[18]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kankaanpäässä sijaitsevat mm. Taidekehä, joka on yli sadan pysyvästi kaupunkimiljööseen sijoitetun veistoksen ja teoksen täydentyvä kokonaisuus,[19] sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen toimipiste, josta käytetään myös nimitystä Kankaanpään taidekoulu.

Kankaanpään kaupunginmuseo sijaitsee Niinisalossa, entisessä koulurakennuksessa. Kulttuurihistoriallisen osaston ohella kokonaisuuteen kuuluvat taide- ja varuskuntamuseo-osastot.

Vuosittain huhtikuussa järjestetään Kankaanpäässä Ramppikuume-teatterifestivaali 13-20-vuotialle nuorille.[20] Kaupungin ohella järjestäjänä on Suomen Nuorisoseurojen Liitto. Veneskosken kesäteatterissa esitetään vuosittain Veneskosken kyläyhdistyksen tai Kankaanpään Nuorisoseuran tuottama näytelmä.

Kankaanpäälle myönnettiin vuonna 2009 Kirjakillan Kankaanpää-palkinto Suomen heikoimmista kirjastohankinnoista. Palkinto, joka aiemmin oli nimellä Noormarkku-palkinto, myönnettiin kunnalle myös 2008.[21]

Kankaanpään perinnejuoma on hämäläisistä juurista johtuen sahti ja perinneruoka ristavelli. Kankaanpäähän on perustettu oma sahtiseura 2000-luvulla edistämään perinteen säilymistä ja kehittymistä.

Kankaanpää on ollut merkittävä käsityökulttuurin keskus. Puu- ja nahkakäsityötaidot jalostui valtakunnallisesti merkittäväksi kenkäteollisuuden keskittymäksi teollistumisen myötä.

Etäisyydet tärkeimpiin keskuksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja kankaanpääläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I (1996), Pentti Papunen, s. 161 - 165

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 160. Otava 1979, Helsinki.
  6. a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 64–71. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  7. Otavan suuri ensyklopedia, suurartikkeli Kankaanpää
  8. Hurtta, Heikki: Murteiden ominaispiirteet elävät yhä kaupungeissakin 31.1.2007. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.1.2012.
  9. Suutari, Toni: Suomen murrealueet 4.5.2011. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 25.1.2012.
  10. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  11. a b Ilmasto-Opas: Satakunta - Selkämereltä Karvian ylämaille Viitattu 3.1.2013.
  12. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 201–202. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  13. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  14. Kankaanpään seurakunta Kankaanpään seurakunta. Viitattu 11.11.2012.
  15. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 11.11.2012.
  16. Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 11.11.2012.
  17. Kankaanpään helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 11.11.2012.
  18. Kankaanpään Vapaaseurakunta Kankaanpään Vapaaseurakunta. Viitattu 11.11.2012.
  19. Kulttuuri & nähtävyydet Kankaanpään kaupunki. Viitattu 3.1.2013.
  20. Ramppikuume (Teatterifestivaali)
  21. Noormarkku-palkinnosta Kankaanpää-palkinto; YLE 4.11.2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kankaanpää.