Kuntaliitos Suomessa

Wikipedia

Sivulta puuttuu ensiarviointi. Tämä ilmoitus näytetään vain seulojille.

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuntaliitos Suomessa -artikkeli kertoo Suomessa tapahtuneista kuntaliitoksista. Kuntaliitos on kahden tai useamman kunnan hallinnollinen ja alueellinen yhtyminen yhdeksi kunnaksi. Liitoksesta päättävät yhdistyvien kuntien hallintoelimet, mutta on myös keskusteltu mahdollisuudesta, että valtio voi tehdä pakkoliitoksen. Kuntaliitoksen syinä ovat yleensä taloudelliset ja toiminnalliset, toisinaan myös aluepoliittiset syyt. Menettelytavasta säädetään kuntajakolaissa.

Kuntaliitokset samoin kuin pientenkin alueiden siirrot kunnasta toiseen määrätään aina tulemaan voimaan vuodenvaihteessa. Suurin osa kuntaliitoksista on astunut voimaan kunnallisvaaleja seuraavan vuoden alusta, jolloin vaaleissa on jo valittu yhdistetylle kunnalle yhteinen valtuusto.

Historiaa

Muutamia kuntaliitoksia Suomessa toteutettiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta vielä 1950-luvulla kuntia joskus myös jaettiin. Jotkin asutuskeskukset kuten Järvenpää, Karhula ja Kemijärvi erotettiin ympäröivästä maalaiskunnasta eri kunnaksi, joka samalla muodostettiin kauppalaksi. Myöhempien kuntaliitosten vuoksi tosin näistä vain Järvenpään ero Tuusulasta on jäänyt pysyväksi. Vielä 1960-luvun alussa suunniteltiin Tapiolan ja Leppävaaran erottamista Espoosta kauppaloiksi, mutta suunnitelmaa ei toteutettu; sen sijaan koko Espoo muutettiin vuoden 1963 alussa kauppalaksi. Tämä lienee ollut viimeinen kerta, kun minkään kunnan jakamista pienemmiksi kunniksi on edes harkittu. Pian sen jälkeen kuntia alettiin päinvastoin yhdistää.

Suomessa oli tarkoitus toteuttaa suuri kuntauudistus 1960-luvun lopulla. Silloisen hallituksen asettama virkamiestyöryhmä esitti lakia, joka mahdollistaisi pakkoliitokset. Laista ei koskaan päästy yksimielisyyteen eduskunnassa, ja hanke raukesi. Tästä huolimatta 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa nähtiin todellinen kuntaliitosten suma. Varsinkin vuosien 1969, 1973 ja 1977 alussa, edellisen vuoden kunnallisvaalien jälkeen, astui voimaan monia kuntaliitoksia. Monet pienet kunnat hakeutuivat yhteen suurempien naapureidensa kanssa siinä luulossa, että valtiovalta pakottaisi ne liitoksiin. Tämän jälkeen, 1980- ja 1990-luvuilla kuntaliitoksia tehtiin vain muutamia.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus

Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen, jonka tavoitteena on selvittää miten kuntapalveluiden saatavuus, laatu ja tuottavuus voidaan turvata tulevaisuudessa. Tarkastelu käsittää kuntarakenteen muutokset sekä kuntien yhteistyön kaikilla aluetasoilla. Hallituspuolueet sopivat kesällä 2006 kuntaremonttia ohjaavasta puitelaista, joka rohkaisee kuntia liitoksiin mutta ei pakota niihin. Puitelaki, jonka on määrä tulla voimaan vuoden 2007 alkupuolella, velvoittaa kuntia muodostamaan riittävän vahvoja palvelualueita vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus sysäsi liikkeelle lukuisia kuntaliitoshankkeita, mutta monia toteutettiin ja käynnistettiin myös muista syistä, joista painavimpia oli valtion maksama korotettu ns. porkkanaraha. Liitosten taustalla vaikutti kuitenkin kuntakentän yleinen liikehdintä. Kuntien heikentynyt talous ja tulevaisuuden haasteet, mm. väestön ikääntyminen ja siitä johtuva kustannusten nousu, ajoivat etsimään uusia ratkaisuja.

Kuntaliitosten vastustajat ovat perustelleet kantaansa mm. kunnallisen demokratian kaventumisella. Kuntaliitoksen vaihtoehtona pidetään kuntien yhteistyön tiivistämistä, johon 2000-luvun kunta- ja palvelurakenneuudistuskin tähtää. Valtioneuvosto on osaltaan rohkaissut kuntia yhteistyöhön mm. vuonna 2000 perustetun seutu-hankkeen avulla.

Vuonna 2005 toteutui 10 kuntaliitosta ja 2006 yksi. Vuoden 2007 alusta toteutui 14 liitosta. Vuonna 2008 toteutui yksi kuntaliitos. Vuonna 2009 toteutetuissa 32 kuntaliitoksessa oli mukana 99 kuntaa ja kuntien määrä väheni 67:llä.^[1] Vuoden 2010 neljässä kuntaliitoksessa oli mukana kymmenen kuntaa ja kuntien luku väheni kuudella. Vuonna 2011 toteutui kuusi kuntaliitosta, joissa oli mukana kaksitoista kuntaa ja kuntien luku väheni kuudella.

Vuoden 2012 loppuun mennessä toteutettava Kunta- ja palvelurakenneuudistus on vauhdittanut kuntaliitoskehitystä. Jo päätettyjen liitosten lisäksi tammikuussa 2011 on eri puolella Suomea vireillä yhdeksän kuntaliitosselvitystä. Yhteensä liitosselvityksissä on mukana 23 kuntaa.^[2]

Valtiovarainministeriön kuntakartta 2012

Valtiovarainministeriön on laatinut ehdotuksen uudeksi kuntajaoksi. Ministeriön on tarkoitus julkistaa se helmikuussa 2012, mutta toistaiseksi salaisen kartan sai käsiinsä Suomen Kuvalehti, joka julkaisi sen 13. tammikuuta 2012 lehdessä ja verkkosivuillaan.^[3]

Vuosi	1917	1927	1937	1947	1957	1967	1977	1987	1997	2004	2005	2006	2007	2008	2009	2010	2011
Kuntien määrä Suomessa
Kuntia	532	585	602	547	549	537	464	461	452	444	432	431	416	415	348	342	336

Kuntajaon toteutus Suomessa

Kuntajakolaissa kuntaliitoksesta käytetään nimitystä kuntien yhdistäminen, joka voidaan toteuttaa kolmella tavalla:

yksi tai useampi kunta lakkaa ja yhdistyy olemassa olevaan kuntaan;
kunnat lakkaavat ja ne yhdistetään perustamalla uusi kunta; tai
kunnan alue jaetaan kahden tai useamman kunnan kesken siten, että jaettava kunta lakkaa.^[4]

Kunnan osan siirtämisellä toiseen kuntaan tarkoitetaan kuntajaon muuttamista, jossa kuntien lukumäärä ei muutu.^[4]